Ruotsin puolustusvoimilla henkilöstömurheita

Ruotsissa keskustelu maanpuolustuksen heikosta tilasta nykyisessä turvallisuusympäristössä jatkuu. Huoli suorituskyvyn riittämättömyydestä on aito ja ahtaalle ajettu puolustusvoimat hakee kaikin keinoin ratkaisuja suorituskyvyn lisäämiseksi. Asevoimien eri suorituskyvyt ovat kokonaisuuksia jotka rakentuvat muun muassa materiaalista, infrastruktuurista, logistiikasta ja koulutuksesta, mutta varsinkin osaavasta henkilöstöstä. Ruotsin puolustusvoimat (Försvarsmakten) hakee viimeksi mainittuun suorituskyvyn osatekijään nyt ratkaisuja eri keinoin.

Ruotsin puolustusvoimien henkilöstömurheet ovat moninaiset, mutta voidaan karkeasti jakaa kahteen kategoriaan: nykyisen henkilöstön käytettävyys sekä uuden henkilöstön rekrytointi ja koulutus. Ensimmäisen osalta pitkään jatkuneet neuvottelut puolustusvoimien sekä sotilaita edustavien ammattiliittojen välillä ovat epäonnistuneet. Försvarsmakten on yksipuolisesti irtisanoutunut kahdesta sopimuksesta, jotka koskevat henkilöstön etuuksia muun muassa virkamatkoilla sekä harjoituksissa. Sopimuksista irtisanoutuminen tarkoittaa käytännössä sotilaiden palkkojen leikkaamista. Tämänkaltaisella toimenpiteellä lienee negatiivista vaikutusta toiseen isoon haasteeseen eli rekrytointiin.


Rekrytointihaasteisiin haetaankin nyt ratkaisuja asevelvollisuuden avulla. Velvoittavan asepalveluksen toimeenpanon jäädyttäminen sekä siihen liittyvä siirtyminen suoraan ammattiarmeijaan eivät tuoneet haluttua tulosta. Tuoreessa henkilöstöselvityksessä esitetään ratkaisuksi kutsuntojen palauttamista sekä valikoivaan asevelvollisuusmalliin siirtymistä. Selvitystyön osana vertailtiin asevelvollisuuskonsepteja Norjan sekä Tanskan osalta, ei Suomen. Valikoiva sukupuolineutraali varusmiespalvelus astunee lausuntokierroksen ja hyväksynnän jälkeen voimaan nopealla aikataululla ensi vuoden alussa.

Varusmieskoulutuksen päätavoite tullee olemaan palvelukseen halukkaiden kouluttaminen siten, että voidaan taata riittävä rekrytointipohja ammattisotilaiden osalta. Haasteena on edelleen rekrytoida niin kaaderiupseeristoon, alipäällystöön, kuin miehistötehtäviin riittävä määrä sopivia henkilöitä. Varsinaisten reserviläisten osuudeksi jäänee edelleen Hemvärnetin (kodinturvajoukot) tehtävien täyttäminen sekä niiden SA-organisaation tehtävien täyttäminen, joihin ei saada ammattisotilaita palkattua.


Toimenpiteet riittävän henkilöstön takaamiseksi Försvarsmaktenin käyttöön ovat edellytys sille, että Ruotsissa saataisiin puolustuspäätöksen mukaisen organisaation tehtävät täytettyä. Valikoivan asevelvollisuuden toimeenpanolla ei olisi merkittävää vaikutusta Ruotsin puolustusvoimien kokoonpanoon, eli kokonaisuutena tarkastellen puolustuskyky ei kasvaisi suunnitellusta. Asevelvollisuuden palauttaminen olisi kuitenkin hyvä askel oikeaan suuntaan. Käynnissä olevan varusmieskoulutuksen koulutusvolyymien kasvattamisella voitaisiin nopeammin reagoida, mikäli Ruotsissa päätettäisiin tulevaisuudessa lisätä joukkojen määrää.

Reserviläisten merkitys kasvanee Ruotsissa jälleen, mutta reserviläispohjaiseen puolustukseen ei olla siirtymässä. Laadukkaasti koulutetun reservin tärkein anti lienee kuitenkin edelleen maanpuolustustahdon vahvistuminen, niin Ruotsissa kuin meillä.


Kirjoitus on julkaistu Reserviläisen numerossa 7/2016.


Oscar Lassenius Kirjoittaja on Maanpuolustuskorkeakoulun strategian opettaja ja kapteeni.

Jaa tämä sivu