Ukraina Radan vaalien jälkeen

Entisen Neuvostoliiton maat, Baltiaa lukuun ottamatta, ovat edelleen poliittisesti hyvin arvaamattomia. Kulunut vuosi ja Ukrainan kriisi on hyvä esimerkki tästä.

Marraskuussa 2013 mielipidemittaukset Ukrainassa osoittivat että Ukraina oli hyvin tasaisesti jakautunut niihin, jotka halusivat liittyä Euroopan Unioniin (38,5%) ja niihin, joiden mielestä pitkälle Venäjä-vetoinen Euraasian Unioni on paras vaihtoehto Ukrainalle (37,4%). Loput miettivät vielä kantaansa (24%). Marraskuussa 2014 vastaavat luvut olivat 64% Euroopan Unionin puolesta, 17% Euraasian Unionin puolesta ja 19% edelleen miettivällä kannalla. Luvut osoittavat Ukrainan olevan erilainen maa tänään kuin vuosi sitten.

Tämä ei sinänsä ole ihme sillä vuodessa on tapahtunut paljon. Kiovassa rauhanomaiset mielenosoitukset muuttuivat väkivaltaisiksi. Presidentti Viktor Janukovits  lähti maanpakoon Venäjälle. Venäjä liitti Krimin itseensä. Itä-Ukrainassa alkoi levottomuudet, jotka levisivät sodaksi. Odessassa kuoli yli 40 todennäköisesti äärioikeiston toimesta. Uudeksi presidentiksi valittiin Petro Poroshenko toukokuussa. Heinäkuussa Ukrainan ilmatilassa lentänyt malesialaiskone ammuttiin alas ja 298 ihmistä sai surmansa. Itä-Ukrainassa käytävän aseellisen konfliktin seurauksena yli 4000 ukrainalaisia on kuollut ja pakolaisia eri arvioiden mukaan voi olla jopa miljoona. Donetskin ja Luhanskin alueiden infrastruktuuri on lähes täysin hajalla. Ukraina on konkurssin partaalla. Näissä oloissa käytiin lokakuun lopussa parlamenttivaalit – Radan vaalit.


Presidenttillä Ukrainassa on valtaa, mutta Rada on keskeinen poliittinen toimija. Ukrainassa Janukovitsin kaatumisen jälkeen, presidentin valtaa siirrettiin Radalle. Ukrainan hallitus perustuu myös vaalitulokseen. Vuoden 2014 vaaleissa ylivoimaisesti voittivat niin kutsutut ”länsimieliset”, saaden noin 73,5% kaikista äänistä.. Tämä blokki neuvottelee hallituksen muodostamisesta. Opposition vahvuus on 26,5%. Näillä luvuilla mitattuna Ukraina näyttää pitkälle demokratiaa toteuttavana maana ja vaaleissa näkyy kansan mielipide. Todellisuus on kuitenkin hieman toisenlainen.

”Länsimielisten” ryhmittymän sisällä on monta erilaista näkemystä. Joukossa on vain vähän uusia kasvoja. Viisi suurinta puoluetta on luotu kuluneena vuonna. Ukrainan vaalitavasta johtuen, puolet äänistä tulee puolue listoilta ja puolet henkilöäänestyksen kautta, noin puolet Radaan valituista eivät ole puolue sidonnaisia. Vaaleja ei käyty 27 vaalipiirissä ja noin viisi miljoonaa ukrainalaista äänioikeutettua ei ottanut osaa vaaleihin. Vaaliteemoja ei sinänsä ollut, ratkaisevaa oli suuret linjat.  Tämä lisää epävarmuutta siitä miten Ukrainaa tullaan viemään eteenpäin. Yksimielisiä ehkä ollaan Ukrainan länsisuuntauksesta. Eriävät näkemykset tulevat esille, kun puhutaan, miten suhde länteen toteutetaan, mikä on Ukrainan tuleva suhde Venäjään ja kuinka Itä-Ukrainan tulehtunut tilanne ratkaistaan. Ilmassa on jo nyt presidentti Poroshenkon ja istuvan pääministerin Jatsenjukin ryhmittymien välistä valtataistelua. Hallituksen muodostaminen osoittautui ensimmäiseksi isoksi koetuskiveksi ”länsimielisten” yhtenäisyydessä.


Ukrainan iso tragedia on että yhteiskunta on ollut valmis demokraattiseen valtiomuotoon. Valtaeliitti ei kuitenkaan onnistunut täyttämään näitä odotuksia. Kansa pettyi. Demokraattiseen vallanvaihtoon ei enää uskottu. Siitä seurasi lumipalloefekti, joka seuraukset Ukrainalle ovat olleet katastrofaaliset. Radan vaalien voittajilla on juuri nyt kansan tuki. Se on kuitenkin hyvin heikko. Kansa odottaa tuloksia ja on valmis nousemaan katuvastarintaan. Naapurissa hengittää Venäjä niskaan. Länsi odottaa Ukrainan sille antamille lupauksille vastinetta. Jos Ukrainan valtaeliitti nyt sortuu valtapeliin, voi edessä olla uusi vieläkin pahempi kaaoksen kierre.


Hanna Smith Kirjoittaja on tutkija Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutissa

Luetuimmat

Jaa tämä sivu