Anna Korhonen on harvinainen nainen RUK:n apukouluttajana

Paavo Airo
annakorhonen
Anna Korhonen aloitti palveluksensa Sodankylässä, mutta päätyi Haminaan RUK:n tulenjohtopuolen apukouluttajaksi. Samassa tehtävässä on aiemmin toiminut vain pari muuta naista.
Paavo Airo Hamina

Kajaanilainen Anna Korhonen kuuluu niihin nuoriin, joille ei vielä lukiossa ollut täysin selvää, mille alalle suuntaisi kirjoitusten jälkeen. Korhonen lähti armeijaan saadakseen lisäaikaa tulevaisuuden miettimiseen, ja olihan ajatus mahdollisesta palveluksesta ollut mielessä jo yläasteelta asti. Hän päätyi Sodankylän kautta Haminan Reserviupseerikoulun (RUK) apukouluttajaksi, santsariksi. Palveluksen aikana armeija on alkanut tuntua siltä omalta alalta, joka vielä lukiossa mietitytti. 

– Minulla on aina tapana pelata laitaan asti, joten RUK ja vuoden palvelus olivat tavoitteena. Aliupseerikoulussa huomasin, että pärjään hyvin. Tulenjohtolinjan santsarin hommaan päätyminen yllätti itseni, koska tiesin, että siinä on aiemmin ollut lähinnä miehiä, Korhonen kertaa.

RUK:n apukouluttajat ovat upseerikokelaita eli varusmiehiä tai -naisia, jotka kouluttavat upseerioppilaita. Se sisältää paljon vastuuta, mikä on Korhosen mielestä hyvä asia. Hän haaveilee töistä sopimussotilaana kotiutumisen jälkeen, ja myös Maanpuolustuskorkeakoulu on tähtäimessä. Sekä santsarikokemuksesta että mahdollisesta sopimussotilaan työstä on takuulla hyötyä jatkossakin.

 

Armeija kasvattanut rohkeammaksi

Korhonen kertoo jännittäneensä etukäteen, saisiko hän kavereita armeijassa. Se osoittautui turhaksi peloksi.

– Minulla oli taustalla koulukiusaamista peruskoulussa ja lukiossa. Olenkin saanut omaan sosiaaliseen elämääni rohkeutta armeijasta. Olen myös oppinut täällä, että yleensä kun jaksaa vain yrittää ja antaa kaikkensa, voi tavoittaa sen, mitä haluaa tai ylikin, Korhonen sanoo.

Korhosen kova työ armeijassa on palkittu muutenkin kuin santsarin pestillä. RUK:ssa hän sai kouluttajan tunnustuspalkinnon. Vaikka aika Haminan RUK:ssa on ollut antoisaa, sanoo Korhonen silti kaipaavansa Sodankylään, mistä palvelus alkoi.

– Sydän jäi Lappiin, mutta kyllä etelässäkin pärjään. Olihan siellä aika erilaista – esimerkiksi kun tulimme sieltä Haminaan, meillä oli pakkastakit ja karvalakit, kun täällä oli jo kesäkausi, Korhonen muistelee.

Erityisesti Sodankylän ensimmäinen ampumaratapäivä on jäänyt Korhosen mieleen. Pakkasta oli pohjoiseen tapaan pitkälti yli 30 astetta. Rata-ammunnat kun suoritetaan melko ohuet hanskat kädessä, tuntui kolmekin laukausta rynnäkkökiväärillä pitkältä ajalta. Sodankylä tarjosi kelejä, mitä ei kaikkialla Suomessa koe.

 

Yksi harvoista naissantsareista

Armeijan fyysinen puoli ei ole Korhosen mukaan ollut hänelle missään vaiheessa este tai edes hidaste. Ennen palvelusta hän oli huolehtinut kunnostaan muun muassa omatoimisella juoksu- ja kuntosaliharjoittelulla. Myös peruskoulun toisella luokalla alkanut ratsastusharrastus on ollut hyvää harjoitusta monellakin tapaa.

– Ratsastus on ollut hyvä tukilaji muuhun urheiluun. Siinä kehittyvät tasapaino ja koordinaatio.

Korhonen kertoo myös oppineensa tallilla paljon vastuullisuutta ja perinteisten käsitöiden tekemistä.

– Siitä on selvästi ollut apua armeijassa. 

Ensimmäiset RUK:n naiset suorittivat johtajakoulutuksensa 20 vuotta sitten. Puolustusvoimien mukaan tähän päivään mennessä RUK:n on käynyt läpi noin 870 suomalaisnaista, joista noin 791 Haminassa. Korhonen ei ole aivan ensimmäinen tulenjohtolinjan naissantsari, mutta RUK:n kouluttajat muistelevat, että heitä on ollut aiemmin vain pari.

Vapaaehtoisen asepalveluksen suorittavista naisista noin yhdeksän prosenttia käy reserviupseerikoulutuksen läpi. Edellisellä Haminassa päättyneellä reserviupseerikurssilla oli 38 naista, mikä on uusi ennätys. Miehiä kurssilla oli 612. Kaikista reserviin koulutetuista noin 7 000 naisesta noin 60 prosenttia on saanut johtajakoulutuksen.

  

Kuka?

Anna Korhonen

20-vuotias upseerikokelas.

Kotoisin Kajaanista.

Aloitti palveluksensa tammikuussa Sodankylän 3. jääkärikomppaniassa.

Nyt palvelee Haminan RUK:ssa tulenjohtopuolen apukouluttajana.

Harrastaa muun muassa lukemista, kanteleen soittoa, jousiammuntaa ja ratsastusta.


Artikkeli on julkaistu myös Reserviläisen numerossa 7/2016.


Jaa tämä sivu