Historia: Suomalaista pioneeritoimintaa oli jo 30-vuotisessa sodassa

Museo Militaria
Pion_IMG_0872K
Pioneerit jalkautuvat traktorin peräkärrystä rakentamaan miinoitetta. Huomaa kevyt sinko 55 S 55 yhdellä pioneereista.
Seppo Simola

Pioneeritoiminnan tavoitteena on muokata toimintaympäristöä omille joukoille edulliseksi ja rajoittaa vihollisen toiminnan vaikutuksia. Tämä tapahtuu esimerkiksi edistämällä oman joukon liikettä, hidastamalla vihollisen liikettä ja suojaamalla omia joukkoja linnoittein ja suluttein.

Pioneeritoimintaa suorittavat kaikki aselajit ja puolustushaarat osaltaan, ja varsinaiset pioneerijoukot toimivat yhteistyössä muiden joukkojen kanssa.


Pioneeritoimintaa jo 30-vuotisessa sodassa

Jo ne kuuluisat ”muinaiset roomalaiset” tarvitsivat sotatoimissaan pioneereja. Heillä tiedetään olleen ilmalla täytettäviä nahkasäkkejä ponttonitarpeiksi. Roomalaiset tekivät niin kestävää pioneerityötä, että heidän rakentamiaan sotilasteitä on yhä käytössä.

Varhaisin tunnettu esimerkki suomalaisesta pioneeritoiminnasta on Lech-virran ylimeno 30-vuotisessa sodassa vuonna 1632. Suuressa Pohjan sodassa (1700–21) käytettiin linnoituspioneereja, ja Kustaa III tarvitsi vuosien 1788– 90 sodissa pioneerien apua Kymijoen ylityksessä. Suomen sodassa (1808–09) hävitettiin kulkuyhteyksiä omien joukkojen perääntyessä.

Itsenäisen Suomen pioneeriaselajin kehitys alkaa Saksasta. Jääkäripataljoona 27:ään perustettiin pioneerikomppania 28.8.1915. Jääkäripioneerit saivat tulikasteensa Schmardenin taistelussa 25.7.1916. Tämä päivä valittiin myös pioneerijoukkojen vuosipäiväksi, eli suomalaiset pioneerit viettävät sadatta vuosipäiväänsä ensi heinäkuussa.

Kenraaliluutnantiksi ylennyt Unio Sarlin oli jääkäripioneereista lähtöisin. Hän palveli vuodesta 1921 alkaen pioneeritarkastajana ja sotavuodet 1939–44 Päämajan pioneerikomentajana. Puolustusvoimien komentajana vuosina 1974–83 palvellut kenraali Lauri Sutela oli sodassa kunnostautunut pioneeriupseeri.

Pion_155319
Miinoilla hidastettiin vihollisen etenemistä jatkosodan vetäytymisvaiheessa. Pioneerit miinoittavat tietä kesäkuussa 1944. Kuva: SA-Kuva

Itsenäisen Suomen pioneeritoiminta

Jääkärit toivat Saksasta nimityksen pioneeri. Vuoteen 1922 asti termi oli muodossa pioniiri ja sitten pionieeri. Vuodesta 1927 termi on ollut nykyisessä muodossaan. Itsenäisen Suomen pioneeriaselajin tehtävät määriteltiin tiettävästi ensimmäisen kerran 2.7.1918, jolloin jokaista divisioonaa varten suunniteltiin kenttäsapöörikomppania. Pioneeripataljoona 1 perustettiin Korialle 9.12.1920.

Pioneeriaselajin läpilyönti tapahtui talvisodassa. Se taisteli muiden aselajien rinnalla tukien niitä välinein ja menetelmin. Pioneeritoiminnan merkitys tunnustettiin kaikissa johtoportaissa. Mittava pioneerityönäyte oli Salpalinjan rakentaminen vuosina 1940–41 ja 1944.

Jatkosodan hyökkäysvaiheessa liikkeen edistämisellä oli ratkaiseva merkitys sotatoimien menestymiseen. Asemasotavaiheessa puolustusta lujitettiin linnoittamalla ja luotiin syvän suluttamisen oppi. Vetäytymisvaiheessa korostui liikenneyhteyksien hävittäminen hyökkäävän vihollisen edestä. Lapin sota oli pioneerisotaa, erityisesti liikkeen edistämistä ja raivaamista.  Miinanraivaus jatkui 1950-luvulle asti.

Pion_IMG_0876K
Neuvostoliittolaisesta TPP-ponttonikalustosta rakennetun lautan käyttöä harjoitellaan. Suomeen 1960-luvulla hankitun kaluston tyyppimerkintä oli Ponttonikalusto 63. Kuva: Museo Militaria

Sotien jälkeinen aika

Sodat käytiin varsin puutteellisella pioneerivälineistöllä. Määrätietoinen kehitys käynnistettiin 1940-luvun lopulla. Vesistökalustoa uudistettiin 1950-luvulta alkaen ja raskasta ponttonikalustoa hankittiin 1960-luvulla, jolloin myös teollinen miinatuotanto käynnistyi.

1960-luvulla vakiintui jatkosodan aikana omaksuttu syvän suluttamisen periaate ja 1980-luvulla määriteltiin suluttamisen kolme valmiusastetta. Jalkaväkimiinoista luopuminen 2010-luvulla pakotti muuttamaan sulutustaktiikkaa. Vastustajan liikettä ohjataan ja hidastetaan tai se pysäytetään suunnitelmallisesti tappioita aiheuttaen.

Suojelu liitettiin osaksi pioneeriaselajia 1990-luvulla. Aselaji kansainvälistyi Balkanin rakentajapataljoonien voimin. Erikoisjoukkoräjähteiden sekä terroripommien raivaamiseen kehitettiin kansainvälinen yhteensopivuus ja hankittiin panssaroituja työkoneita. Miinanraivauksesta tuli entistä koneellisempaa.

2000-luvun kehitysaskelia ovat olleet uusien suojelu- ja raivaajayksiköiden varustaminen sekä maanpäällinen linnoittaminen. Linnoittamisessa tukeudutaan rakennusteollisuuteen ja yhteistyötä siviiliviranomaisten kanssa on kehitetty poikkeusoloja silmällä pitäen. Pioneeritoiminta jaetaan entistä selkeämmin alue- ja taistelutukeen.

Mekanisoiduille taisteluosastoille hankittiin 2010-luvulla raivaus- ja siltapanssarivaunuja osana Leopard-kaluston käyttöönottoa Suomessa.

Pion_IMG_0892K
Panssarijoukkojen liikkeen edistäminen vaati raskasta kalustoa. Miinajyrä KMT-5M on tässä asennettu T-54 –vaunuun. Kuva: Museo Militaria

Suojelu oli aluksi kaasusuojelua

Suojelu oli aluksi kaasusuojelua ensimmäisen maailmansodan kokemusten perusteella, ja Puolustusvoimissa järjestettiin alan koulutusta jo 1920-luvulla. Kaasusuojelukoulu perustettiin Viipuriin vuonna 1933. Moneen kertaan siirretty ja uudelleennimetty koulu ehdittiin jo lakkauttaakin kunnes se perustettiin uudelleen Suojelukouluna vuonna 1958. Suojelu- ja sääkouluna se toimi vuodet 1984–92 ja sen jälkeen taas Suojelukouluna vuoden 2003 loppuun. Silloin suojelu sulautettiin osaksi pioneeriaselajia ja koulu osaksi Pioneeri- ja suojelukoulua. Nykyinen Pioneerikoulu aloitti Lappeenrannassa osana Maasotakoulua vuonna 2015.

Toisen maailmansodan alussa kaasuaseen pelko oli yhä todellinen. Kun kaasuhyökkäyksiä ei kuulunut, niin kaasusuojelumiesten toimialaa laajennettiin desinfiointiin ja syöpäläisten torjuntaan. Jatkosodan lopulla suojelumiehistä pikakoulutuettiin jopa panssarintuhoojia.

Biologisen sodankäynnin uhka tiedostettiin 1940-luvulla ja 1950-luvulla uhkakuvaan tulivat ydin- ja polttotaisteluaseet. Säteilyvalvonnasta tuli keskeinen osa suojeluvalvontaa 1960-luvulla. Uhkakuva päivitettiin 1970-luvulla niin, että Puolustusvoimat ei varaudu ydinsotaan vaan sen seurausten hallintaan.

Liikkuvuus ja monikäyttöisyys olivat 1990-luvun teemoja ja kansainvälistyminen 2000-luvun avainsana. Uhkakuva päivitettiin joukkotuhoaseiden massamaisen käytön sijasta niiden rajoitettuun käyttöön erikoisjoukko- ja terroritoiminnan osana.

2000-luvulla perustettiin Suojelun erikoisosasto (SEO), jota on käytetty kansainvälisen kriisinhallinnan tehtävissä. SEO evaluoitiin ensimmäisenä Maavoimien joukkona NATO:n evaluointiprosessissa ylimmälle tasolle (Full Operational Capability). Voimassa oleva evaluointi on vuodelta 2014.


Pioneeriaselajin nykytila ja tulevaisuus

Pioneeritarkastaja, eversti Jouko Rauhala on tyytyväinen pioneeriaselajin koulutusjärjestelmään ja sen tuottamaan pioneeriosaamiseen.

– Miina-ase- ja suluttamisjärjestelmämme kestää kansainvälisen vertailun. Jalkaväkimiinakiellon vaikutus on kompensoitu uusilla suorituskyvyillä ja suluttamiskonseptia kehittämällä, Rauhala sanoo.

Myös yhteistyökumppanit saavat tarkastajan tunnustuksen.

– Yhteistyö viranomaisten ja muiden kumppanien kanssa tuottaa hyviä tuloksia.

Pioneeritoiminta kansainvälistyy ja teknistyy kiihtyvällä vauhdilla. Kehittämisessä tarvitaan nopeaa reagointi- ja toimeenpanokykyä.

– Haasteena on säilyttää aselajin henkilöstön osaamisen korkea taso.

Pioneerijoukkojen valmiutta ja nopeasti toimeenpantavia suorituskykyjä on kehitettävä kokonaisvaltaisesti.

– Asenne, osaaminen, toimintatavat ja sotavarustus ovat aselajin suorituskyvyn kehittämisen perusta. Pioneeritoimintojen on vaikutettava oikea-aikaisesti.

Myös suojelun kehittäminen ja kokonaisvastuu suojelusta poikkeusoloissa kuuluu pioneeriaselajille.


Pioneerit

Vuosipäivä: 25. heinäkuuta

Vuosipäivän peruste: Schmardenin taistelu vuonna 1916

Kunniamarssi: Koljonvirran marssi

Koulutushaaroja: pioneeri, raivaaja, suojelu

Aselajikoulu: Sotateknillinen koulu (1927–39), Pioneerikoulu (1944 >)

Ansiomitali: Pioneeriansiomitali (1995)

Joukko-osastoristi: joukkokohtaiset ristit

Perustaistelijan nimitys: pioneeri, suojelumies

Aselajimuseo: Pioneerimuseo (1945–94 ja 2006–12), Museo Militaria (Hämeenlinna, 2013 >)

Aselajikilta: Pioneeriaselajin liitto (1975, kattojärjestö aselajikilloille ja -yhdistyksille)

Ammattilehti: Hakku (1923 >, Suomen vanhin aselajilehti)

Aselajin tunnettu vaikuttaja: Kenraaliluutnantti Unio Sarlin (1893–1981)

Aselajivärejä (kauluslaatan pohja/reunus):

Violetti/harmaa (1939 >)

Violetti/musta (teknilliset joukot 1936–39)

Oranssi/sininen (suojelu 1996–2003)

 

Lähteitä:

Elja Puranen: Pioneeriaselajin historia 1969–1993

Eero-Eetu Saarinen: Pioneeriaselajin historia 1919–1969

Matti Hyvärinen ym. (toim.): Suojelun kuusi vuosikymmentä 1933–1993


Artikkeli on julkaistu myös Reserviläisen numerossa 5/2016.


Luetuimmat

Jaa tämä sivu