• Kalusto

Laivue 2020 korvaa vanhaa ja tuo uutta

Merivoimien seitsemän alusta vaihtuvat neljään. Miten käy suorituskyvyille? Niitä saadaan lisää.

Tero Tuominen

Alumiinirakenteiset Hamina-luokan ohjusveneet (kuvassa Hanko) pystyvät rajoitetusti operoimaan jääolosuhteissa. Ympärivuotista suorituskykyä Suomen olosuhteissa ne eivät kuitenkaan tarjoa.

Logistisesti Suomi on saari. Tuonnistamme 77 prosenttia kulkee meritse – viennissä luku on jopa 90 prosenttia. Silti liikenteessä olevista laivoista vain 30 prosenttia on suomalaisessa omistuksessa. Jo pelkkä kriisin uhka Itämerellä tyrehdyttäisi meriliikenteen ja saattaisi maamme ahdinkoon tavaravirtojen tyrehtyessä.

Hyökkäyksen torjunnan ohella Merivoimien tehtävistä yksi on meriliikenteen suojaaminen. Tavoitteena on tämän kyvyn säilyttäminen tulevaisuudessakin.

Keskeisimmän aluskalustomme muodostavat nykyisin meritorjuntaohjuksilla varustetut neljä Hamina-luokan ja neljä Rauma-luokan ohjusvenettä. Niitä tukee kaksi Hämeenmaa-luokan miinalaivaa, kolme Katanpää-luokan miinantorjunta-alusta sekä kolme Pansio-luokan miinalauttaa.

Raumat ja Hämeenmaat on peruskorjattu (MLU, Midlife Update). Alusten käyttöikä on kuitenkin päättymässä 2020-luvun puoliväliin mennessä. Katanpäät ovat uusia aluksia ja Pansio-lauttojen peruskorjaus on parhaillaan käynnissä.

Myös Hamina-luokalle on luvassa MLU-päivitys, joka jatkaa alusten elinkaarta ainakin 15 vuotta. Hanke nytkähti eteenpäin kun puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) valtuutti 2. lokakuuta Puolustusvoimat tekemään alusten elinjaksopäivitystä koskevan aie- ja suunnittelusopimuksen kotimaisen Patria Aviation oy:n kanssa.

Joka tapauksessa kuusi alusta on poistumassa rivistä kymmenen vuoden kuluessa. Jo aiemmin on luovuttu miinalaiva Pohjanmaasta. Merellisen puolustuskyvyn tarve ei kuitenkaan ole vähentynyt. Päinvastoin tilanne Itämerellä on kiristynyt.

Merivoimien taistelujärjestelmän kehittämisohjelman 2017–2027 tarkoituksena on korvata poistuvat suorituskyvyt – taloudelliset realiteetit huomioiden. Laivue 2020 -hankkeeseen on varauduttu käyttämään 1 200 miljoonaa euroa. Rahoitus tulee puolustusbudjetin ulkopuolelta eduskunnan päätöksen mukaisesti.

Monien tutkimusten summa

Pohjoinen Itämeri toiminta-alueena on erityislaatuinen. Se on suhteellisen matala ja taktisessa mielessä ahdas. Saaristo ja meren jäätyminen tuovat omat erityispiirteensä.

Merivoimat ryhtyi selvittämään poistumassa olevien suorituskykyjen korvaamista jo hyvissä ajoin. Vuonna 2008 käynnistettiin laaja tutkimusohjelma, jossa selvitettiin niin operatiivis-taktisia kuin laivateknisiä tekijöitä.

Operatiivisten vaatimusten mukaisesti Laivue 2020 muodostaa tulevaisuudessa merellisen suorituskyvyn rungon. Pääominaisuuksiin kuuluu kyky ympärivuotiseen toimintaan. Alusten on kyettävä havaitsemaan ja vaikuttamaan maaleihin niin ilmassa, pinnalla kuin veden alla. Lisäksi niiltä edellytetään merimiinoittamiskykyä.

Merellä ja sen yläpuolisessa ilmatilassa liikkuviin kohteisiin voidaan luonnollisesti vaikuttaa myös maalle sijoitetuilla asejärjestelmillä kuten kuorma-autoalustaisilla meritorjuntaohjuksilla.

Alueellisen koskemattomuuden valvonta ja turvaaminen, saattuetoiminta ja sukellusveneiden torjunta sekä merimiinoittaminen ja miinantorjunta ovat tehtäviä, jotka voi suorittaa vain aluksilla. Tavoitteena onkin kyetä pitkäaikaiseen ympärivuotiseen merelliseen läsnäoloon kaikissa olosuhteissa.

Tutkimuksissa paneuduttiin monipuolisesti niin häiveominaisuuksiin, jäissä kulkukykyyn kuin propulsiojärjestelmään. Tässä turvauduttiin kansainväliseen tutkimusapuun muun muassa potkurien kavitaatiota mallinnettaessa. Oikeaa potkuria on koeajettu monitoimialus Louhen toisessa Azipod-ruoripotkurissa.

4_laivue2020_1017

Uudet Pohjanmaa-luokan korvetit rakentaa suurella todennäköisyydellä ainoa suomalaisomistuksessa oleva telakka, Rauma Marine Constructions. Sen edeltäjältä valmistui Rajavartiolaitoksen ulkovartiolaiva Turva, tässä telakan varustelulaiturissa. Kuva: Tero Tuominen

Ratkaisu Suomen olohin

Vaikka Laivue 2020 -aluksia on mediassa mainittu liian suuriksi Suomelle, korvetti on sota-alusten kokoluokista pienin. Sellaisia on runsaasti käytössä useimpien maiden laivastoissa. Merivoimat tutustuikin useisiin maailmalla jo tuotannossa oleviin alustyyppeihin.

Suomen erityistarpeisiin soveltuvaa ei ole olemassa: miinoituskykyistä jäissä kulkevaa korvettia ei maailmalta löydy. Samalle lavetille suunnitellut suorituskyvyt kasvattavat jonkin verran aluksen kokoa aiempiin miinalaivoihin verrattaessa.

Nopeusvaatimus ja talvinen operointi toivat omat vaatimuksensa niin konetehoon kuin kokoon. Lopputuloksena syntyi noin 105 metriä pitkä konseptialus. Tarkempi suunnittelu on käynnissä.

Tuleva Pohjanmaa-luokka edustaa tyypillistä modernia monitoimista sota-aluskalustoa. Suomalaisittain kyseessä on toki iso alus: Sota-ajan panssarilaivat olivat 93-metrisiä. Uusi Rajavartiolaitoksen ulkovartiolaiva Turva on 95,9 metriä pitkä.

Koska kyseessä on Suomessa suunniteltava alusluokka, se myös rakennetaan kotimaassa jo huoltovarmuussyistä. Puolustusvoimat sai huhtikuussa 2017 valtuutuksen solmia Rauma Marine Construction -telakan kanssa sopimuksen korvettien esisuunnittelusta.

Lopetetun STX Finlandin jättämään infrastruktuurin varaan perustettu RMC jatkaa satoja vuosia vanhaa raumalaista laivanrakennusperinnettä. Raumalta ovat valmistuneet niin Rauma- ja Hanko-luokan ohjusveneet kuin viimeisimpänä valtion aluksena Rajan Turva.

6_laivue2020_1017

Merivoimien Jurmo-luokan (U-600) joukkojenkuljetusveneiden modernisointi käynnistyy ensi vuonna. Ne jatkavat palveluksessa uuden Jehu-luokan rinnalla. Kuva: Tero Tuominen

Uusia asejärjestelmiä

Meripuolustuksen teknologiaa ei kehitetä ainoastaan Lv2020-aluksia varten. Korvettien aseistukseksi hankitaan uusia järjestelmiä, jotka asennetaan peruskorjauksen yhteydessä myös Hamina-luokkaan.

Jo vuosikymmeniä palvellut Meritorjuntaohjus 85 (MTO85M) eli Saab RBS-15 korvataan uudella PTO2020-pintatorjuntaohjuksella. Nimensä mukaisesti sillä kyetään vaikuttamaan myös maa-alueella oleviin kohteisiin satojen kilometrien etäisyyksille.

Markkinoilla on useita tällaisia järjestelmiä; esimerkiksi Saabin RBS-15-ohjuksen uusin versio Mk.4 ja norjalaisen Kongsbergin NSM (Naval Strike Missile). Hankintapäätöstä odotetaan kuluvan vuoden aikana.

Kokonaan uutta suorituskykyä Suomessa edustaa sukellusveneentorjuntaan soveltuva torpedojärjestelmä. Tähän asti Merivoimien aluksissa on luotettu syvyyspommeihin ja erilaisiin syvyysammusheittimiin. Niiden ulottuvuus on kuitenkin pieni rajoittuen aivan aluksen lähiympäristöön.

Moderni itsenäisesti maaliinsa hakeutuva kevyt sukellusveneen torjuntaan soveltuva torpedo laajentaa vaikutusaluetta jopa yli kymmeneen kilometriin.

Esimerkiksi amerikkalainen Mark 54 -torpedo on halkaisijaltaan 32,4 cm, painaa 270 kiloa ja on 2,72 metriä pitkä. Ase voidaan laukaista kolmiputkisesta kääntyvästä torpedoputkesta tai aluksen rakenteisiin kiinteästi sijoitetusta putkesta.

Jotta vedenalaiset kohteet voidaan löytää, Pohjanmaa- ja Hamina-luokat saavat myös syvyytettävät kaikumittaimet. Niiden antureita hinataan kaapelin päässä alusten perässä. Aiemmin tällainen järjestelmä on ollut Rauma-luokalla.

Uutta ja vanhaa

Laivue 2020 -aluksissa hyödynnetään suomalaiseen tapaan myös käytettyä materiaalia. Esimerkiksi 57 mm Bofors -tykkinsä uudet Pohjanmaat saavat Hamina-luokan aluksilta, joille peruskorjauksessa asennetaan uudet 40 mm tykit. Samoin hyödynnetään esimerkiksi jo hankittuja MASS-harhamaaliheittimiä ja kaikumittaimia.

Aseiden ja taistelunjohtojärjestelmän arvo on noin puolet hankkeeseen varatusta 1,2 miljardista eurosta. Hankinnan loppuvaiheessa on mukana vielä kolme valmistajaa: Saab, Lockheed Martin Canada ja Atlas Elektronik. Järjestelmä yhdistää alusten asejärjestelmät yhteen käyttöliittymään.

Uusille aluksille tulee myös elektronisen tiedustelun ja häirinnän laitteistoa. Myös ne integroidaan järjestelmään. Kokonaisuus yhdistetään Puolustusvoimien laajempaan Leijona-tilannekuvajärjestelmään siten, että se niin tuottaa kuin vastaanottaa tietoa.

8_laivue2020_merivoimat_1017_B

Alustava havainnekuva Merivoimien Pohjanmaa-luokan Laivue 2020 -korvetin rakennejärjestelyistä. Kuva: Merivoimat

Havainnekuvan perusteella korvetin keulakannella on 57 mm Bofors -tykki ja piilossa kannen alla ilmatorjuntaohjusten siilosto. Aiempien Hamina- ja Hämeenmaa-luokkien Umkhontot-ilmatorjuntaohjukset (ITO 04) korvattaneen pidemmän kantomatkan tarjoavalla ohjuksella. 

Tutkien antennit on integroitu maston häiverakenteisiin. Ylimpänä näkyy elektronisen tiedustelun antenneja. 

Yli 100-metrisen korvetin pääaseet eli uudet pintatorjuntaohjukset ovat syvennyksessä heti antennimaston takana. Yläkannella edessä ja takana ovat elektro-optiset sensorit tykkien tulenjohtoa varten. 

Aluksen takaosassa on helikopterin laskeutumiseen ja tankkaamiseen soveltuva kansi. Miehittämättömien UAV-ilma-alusten lentovalmistelun mahdollistavan teleskooppimaisesti laajentuvan hangaarin päällä vaikuttaisi olevan Rheinmetall Oerlikon 35 mm CIWS-lähitorjuntatykki. Miinanlaskuun käytettävät avautuvat rampit näkyvät perässä lentokannen alla. Suto-torpedot ovat piilossa kyljen luukkujen takana.

Tekniset tiedot

Pituus noin 105 m

Leveys noin 15 m

Syväys noin 5,0 m

Uppouma noin 3000 t

Nopeus 25+ solmua

Miehistö 66 (enimmillään 120, miinakannella tarvitaan myös varusmiehiä)

Luvut ovat alustavia ja mahdollisesti muuttuvat suunnittelutyön edetessä


Muokattu 30.10.2017. Korjattu Mark 54 -torpedon halkaisijaksi 32,4 cm, ei 3,24 cm. Pansio-luokan miinalauttojen lukumääräksi korjattu kolme, ei neljä.

Hanko- ja Uusimaa-luokat korjattu Hamina- ja Hämeenmaa-luokiksi.