Toimitus poimi vuoden kirjasadosta täyden tusinan
lahjavinkkejä kirjoista, jotka ovat jääneet eniten julkisuudessa käsiteltyjen teosten
varjoon.
1) Kenraalit
sodassa. Jarkko Kemppi: Itsenäisen Suomen sotakenraalit
(Amanita, 431 s.)
Kirja esittelee pienoiselämäkerroin
kaikki sodissamme vuosina 1918–1945 kenraalikuntaan kuuluneet sotilaat, joita
oli yhtensä 75. Perhetaustat ja koulutus vaihtelivat hyvinkin paljon, samoin
tietysti tehtävät sotien aikana ja rauhan vuosina. Arvoteosformaatti luo komeat
puitteet runsaalle määrälle harvinaisia kuvia, mutta huonona puolena on kirjan
hankala saatavuus ja kallis hinta. Teoksella on kuitenkin paikka jokaisen
sotiemme historiasta kiinnostuneen hyllyssä.
2) Itsenäisen
Suomen isä. Martti Häikiö: Suomen leijona – Svinhufvud
itsenäisyysmiehenä (Docendo, 640 s.)
Järkälemäinen kirja
kertoo yhtä järkälemäisestä hahmosta. Pehr
Evind Svinhufvudin johtama senaatti antoi lähes ensi töikseen
itsenäisyysjulistuksen joulukuussa 1917 ja hankki sille Venäjän
vallankumouksellisten tunnustuksen. Valtionhoitajana toukokuun 1918 lopulta
joulukuun 1918 loppuun Svinhufvud onnistui junailemaan kansakunnan rauhanomaisen
eheytymisen tielle. Äärioikeiston vallankaappauksen hän lopetti radiopuheellaan
keväällä 1932 ollessaan tasavallan presidentti. Suomen ja Svinhufvudin kohtalot
kietoutuvat yhteen kirjan sivuilla. Maamme tulevaisuus olisi ollut hyvin
toisenlainen ilman häntä.
3) Sodan
pitkät varjot. Antti Malinen – Tuomo Tamminen:
Jälleenrakentajien lapset – sotien jälkeinen Suomi lapsen silmin. (Gaudeamus,
492 s.)
Sodan varjot ovat ulottuneet
Suomen lapsiin hyvin pitkään. Kirja on monipuolinen, kiinnostava ja
havainnollinen johdatus siihen Suomeen, jossa monien vanhemmat ja isovanhemmat
ovat varttuneet ja elämän eväänsä saaneet. Ajat eläneille kirja on ehkä
kipeäkin muisto köyhistä mutta toivon täyteisistä vuosista ja nuoremmille
polville se on aikamatka omaan perhehistoriaan. Kirjan avulla vanhempien tarina
saattaa saada aivan uusia ulottuvuuksia.
4) Sata
vuotta sotilasilmailua Suomessa. Jyrki Laukkanen:
Tehtävä taivaalla – Suomen Ilmavoimat 100 vuotta (Koala, 304 s.)
Kyse ei ole virallisesta
Ilmavoimien historiikista vaan sadan vuoden mittaisesta katsauksesta maamme
sotilasilmailuun. Historiaa käydään läpi lähinnä kaluston näkökulmasta, mutta
jokainen aikajakso taustoitetaan maailmanpoliittisella viitekehyksellä. Yksiköt
ja niiden tukikohdat käydään kattavasti läpi, samoin menetykset niin sodassa
kuin rauhan aikana sekä kotimaisen lentokoneteollisuuden yllättävän suuri rooli.
Kirja on kauttaaltaan kaksikielinen, tekstit ovat suomeksi ja englanniksi.
5) Sukellusveneiden
historiaa ja nykyaikaa. David Ross (suom. Tapio Kakko):
Maailman parhaat sukellusveneet kautta aikojen (Minerva, 224 s.)
Sukellusveneet ja niiden
vaiheet sodissa kiehtovat monia sotahistorian harrastajia. Kirja ulottuu
sukellusveneiden alkuhämäristä nykyaikaan ja kertoo niin onnistumiset kuin
tragediatkin. Myös tekniikan kehitys havainnollistuu. Kirja on mainio johdatus sukellusveneiden
ominaisuuksiin sekä käyttöperiaatteisiin eri valtioiden merivoimissa.
6) Raatteen
tietä sarjakuvana. Pekka Lehtosaari – Hannu Lukkarinen:
Raatteen tie (Otava, 66 s.)
Tarina on varsin raaka,
kuten sodilla on tapana olla, eikä kirjaa ole tarkoitettu perheen pienimmille
sarjakuvaformaatista huolimatta. Lähestymistapana sarjakuva on mielenkiintoinen
ja saattaa auttaa vetämään lukuhaluttomuudesta syytettyjä koululaisia
sotahistorian pariin. Ajatus oman kodin polttamisesta vihollisen edestä
ravistelee aikuistenkin tuntoja samoin kuin kuvaus kaatuneiden
evakuointikeskuksen karusta työstä.
7) Suomalaiset
olympiamenestykset – niitäkin on ollut. Lasse Erola:
Suomalaisten olympiavoittojen tarinat (Paasilinna, 360 s.)
Kohta alkaviin
talviolympialaisiin voi mainiosti valmentautua lukemalla peräti 146 suomalaista
huippuhetkeä olympialaissa vuodesta 1908 alkaen. Rio de Janeiron vuoden 2016
yhdestä pronssista kirjoittaja toteaa, että se on Suomen kehnoin
olympiamenestys kautta aikain. Kirja tempaa mukaansa muutkin kuin urheiluun
hassahtaneet nasevilla kilpailukuvauksilla sekä kiinnostavilla knopeilla.
Historiaa harrastavat löytävät sivuilta edesmenneitä valtioita ja
valtioliittoja kuten DDR ja IVY.
8) Tuhat
vuotta Suomen sotia. Robert Brantberg: Suomi sodassa – tuhat
vuotta idän ja lännen puristuksessa (readme.fi, 576 s.)
Sotahistoriakirjojen näkökulmaa
moititaan usein suppeaksi ja vain 1900-luvun sotiin keskittyväksi. Tämän kirjan
aikahaarukka on pitkästi yli tuhat vuotta vanhimpien viittausten ollessa
muinaisissa taruissa. Historiallinen tutkimus kirja ei ole eikä
lähdeviitteitäkään ole merkitty tekstiin, mutta mielenkiintoinen läpileikkaus
se Suomen asemasta idän ja lännen välissä on. Näkökulma vaihtelee
suurpiirteisistä taisteluselostuksista henkilöhistoriallisiin yksityiskohtiin.
9) Aikansa
mediapersoonat sodassa 1939–1944. Seppo Porvali: Suomi
sodassa – laulut auttoivat (readme.fi, 149 s. + CD)
Viihde oli tärkeä elementti
mielialojen ylläpidossa etenkin jatkosodan pitkittyessä puuduttavaksi
asemasodaksi. Kirja on suppeahko läpileikkaus sotiemme viihteestä ja sen
keskeisistä artisteista eli aikansa mediapersoonista ja laulajasuosikeista
korpraali Möttösestä Olavi Virtaan.
Kuvitus on runsas, mutta kuvakoko on harmittavan pieni. Monen suositun laulun
sanat on painettu kirjan sivuille, ja esityksiä voi kuunnella kirjan mukana
tulevalta CD:ltä.
10) Kirjailijan ja Suomen kohtalonyhteys.
Ritva Ylönen: Kalle Päätalo – kirjailijan elämä (Suomalaisen Kirjallisuuden
Seura, 490 s.)
Tuleva painosten herra syntyi, kun
itsenäinen Suomi täytti kaksi vuotta. Kalle
Päätalon (1919–2000) elämä on kuin itsenäisen Suomen historia
pienoiskoossa: karu lapsuus syrjäseudulla, ankaraa työtä varhaisteinistä alkaen
ja sotavuodet 1939–1944 isänmaan palveluksessa. Vaikeasta haavoittumisesta
toipuva veteraani opiskeli työn ohessa rakennusmestariksi ja jälleenrakensi
Suomea konkreettisesti omin käsin. Kirjailijan ura urkeni nelikymppisenä, kun
Päätalo oli uhrannut terveytensä rintamalle ja siviilityömaille. Elämäkerran
tyyli on mukaansatempaava ja laajentaa muidenkin kuin Päätalo-fanien näkökulmaa
lähihistoriaan.
11) Karjalaisten historiaa.
Sirkka-Liisa Ranta (toim.): Sydän Karjalassa – arjen ja perheen historiaa
(Tammi, 286 s.)
Usein Karjalaa käsitellään
sotatantereena ja karjalaisia evakoina, mutta tässä kirjassa painopiste on
siviilihistoriassa. Teoksen aikajana ulottuu vuoden 1860 tienoilta toisen
maailmansodan aikaiseen ja sen jälkeiseen siirtokarjalaisuuteen, eli toki
sotavuodet ja evakkotaivalkin ovat mukana. Kirjasta saa hyvän yleiskäsityksen
menneiden aikojen perheyhteisöstä ja talon pidosta maalla. Karjalaisten kuuluisat
ja vilkkaat kaupungit jäävät sivurooliin. Kiinnostava kuvitus tukee hyvin
kirjan tietosisältöä.
12) Näkökulmia itsenäistymisvuoteen.
Kai Häggman – Teemu Keskisarja – Markku Kuisma – Jukka Kukkonen: 1917 (WSOY,
221 s.)
Vuosi 1917 on ymmärrettävistä syistä ollut
päättyvän vuoden puheenaihe. Tämä kirja tarjoaa siihen tavallisen ihmisen,
talouselämän ja kulttuurin näkökulmat. Teoksen kruunaa ainutlaatuisista
vanhoista valokuvista koostuva kuvitus. Vielä alkuvuodesta 1917 Venäjää
hallitsi keisari ja Suomi oli osa keisarikuntaa, mutta vuoden viimeisinä
päivinä oltiin kahden vallankumouksen jälkeen hakemassa itsenäisyyden
tunnustamista lokakuun vallankumouksen johtomieheltä V.I. Leniniltä. Kukaan ei vielä alkuvuodesta ollut hajullakaan,
mitä tulee tapahtumaan. Koettiin todellinen mullistusten vuosi.
