RK 62M vie taistelijan perustyökalun 2020-luvulle

Tero Tuominen
3_RK62M_terotuominen_reservilainen_0217
Aimpoint-punapistetähtäimellä ja Magpul-teleskooppiperällä varustettu RK 62M sotilaspoliisin aseena. Mukana myös etukahva ja Fenix ALG-01 -taktinen valaisin.
Tero Tuominen

Puolustusvoimat modernisoi merkittävän määrän ensimmäisen sukupolven 7.62 rynnäkkökivääri RK 62 -aseita täyttämään nykyajan vaatimukset. Aseen modernisoitu versio tunnetaan vastaisuudessa lyhenteellä 7.62 RK 62M.

Rynnäkkökiväärillä tarkoitetaan itselataavaa sarjatulta käyttävää käsiasetta, joka sijoittuu pistooli- ja kiväärikaliberien väliin. Ensimmäisenä käyttöön otettuna alansa edustajana pidetään saksalaista Sturmgewehr StG 44 -asetta. Kerrotaan, että rynnäkkökivääri-nimen olisi keksinyt itse Hitler, mutta tälle tiedolle ei ole vahvistusta.

StG 44:n valmistusmäärät jäivät suhteellisen pieniksi, mutta 40-luvulla Neuvostoliitossa käynnistettiin Avtomat Kalashnikova AK-47 -rynnäkkökiväärin tuotanto. Se otettiin käyttöön 1949 ja sittemmin asetta on nähty lähes kaikilla maailman kriisialueilla.

Suomessa 7,62 x 53R -patruunaa ampuville pulttilukkoisille kivääreille alettiin etsiä modernia seuraajaa 50-luvun puolivälissä. Vuonna 1956 Puolasta hankittiin kaksi 7,62 x 39 -patruunaa käyttävää AK-47-rynnäkkökivääriä. Niiden perusteella päätettiin tehdä kotimainen koeversio Valmet m/58. Sitä seurasi RK 60, jonka perusteella aloitettiin sarjatuotanto.

1_RK62M_MKFI_wikimedia_reservilainen_0217
Alkuperäinen 60-luvun RK 62 -rynnäkkökivääri. Muoviosat poikkeavat nykyversioista. Kuva Wikipedia / MKFI

Useita RK-versioita

Ensimmäiset nykymuotoiset RK 62 -rynnäkkökiväärit toimitettiin Puolustusvoimille 1965. Asetta valmistivat Sako ja Valmet. Vuosien varrella aseesta on tehty useita eri versioita mm. taittoperäisenä.

Rynnäkkökivääri X oli kokeilu, jolla aseen koneistamalla tehty laatikko olisi korvattu halvemmalla levypuristeisella. Se ei kuitenkaan päätynyt tuotantoon. Uusin versio on RK 95TP, jossa on muun muassa suujarru kolmihaaraisen liekinsammuttimen paikalla ja taittoperä. Aseella voi myös ampua kiväärikranaatteja.

Vielä 70-luvulla rynnäkkökiväärejä oli tarjolla vain etulinjan joukoille. Vaikka niitä käytettiin varusmiesten koulutuksessa, taaemmalle portaalle esimerkiksi ylemmän johdon viestiyksiköissä oli tositilanteessa jaossa vielä vanhoja pulttilukkoisia 7,62 X 54R ”pystykorvia”.

Jotta koko reserviarmeijan voitaisiin varustaa rynnäkkökivääreillä, Puolustusvoimille on hankittu edullisia AK47-perheen rynnäkkökiväärejä myös Kiinasta ja Itä-Saksan jäämistöstä. Niitä tuli lehtitietojen mukaan yhteensä noin 200 000 kappaletta.

2_RK62M_terotuominen_reservilainen_0217
RK 62M -rynnäkkökiväärin esisarjan versio (oik.) Ilmavoimien sotilaspoliisin koirapartion käytössä Ruska 2016 -harjoituksessa. Kuva: Tero Tuominen

Erikoisjoukoille 5.56-kaliberi

Aika ajoin on Suomessakin noussut esiin keskustelu siirtymisestä NATO-standardin mukaisiin kevyempää 5,56 X 45 patruunaa käyttäviin aseisiin. Erikoisjoukoille hankittiinkin pari vuotta sitten belgialaisia 5,56 FN SCAR -rynnäkkökiväärejä (Special Operations Forces Combat Assault Rifle).

Suurelle reserviläisarmeijalle on kuitenkin varastorasvoissa satoja tuhansia RK 62 -rynnäkkökivääriä, joiden korvaaminen uutta kaliberia käyttävällä aseella ei ole järkevää eikä taloudellisesti mahdollista. Siksi on päädytty modernisointiin, jossa tietty määrä aseita päivitetään nykyajan vaatimusten mukaisiksi.

Puolustusministeri Jussi Niinistö (ps.) teki joulukuussa 2016 päätöksen modernisoinnin tilauksesta. Kuluvana vuonna tehtävän työn lisäksi sopimukseen kuuluu optio jatkosta vuosille 2018–2020.

Hankinnan kokonaisarvo on optioineen 12,6 miljoonaa euroa. Vuoden 2017 osuus on 3,1 miljoonaa.

Aseiden uudistamisen Puolustusvoimille toteuttaa kumppanuussopimuksen perusteella Millog oy. Hankkeen kotimaisuusaste on peräti 80 prosenttia ja sen työllistävä vaikutus on 50 henkilötyövuotta.

6_RK62M_terotuominen_reservilainen_0217
Taistelija 2020 –varustuksen esittelyssä 2012 Rovajärvellä RK 95 -rynnäkkökivääri oli varustettu Millogin VVLite -valonvahvistimella ja Aimpoint-punapistetähtäimellä. Kuva: Tero Tuominen

Osa Taistelija-hanketta

RK 62 -modernisointi on osa Maavoimien kehittämisohjelmaan kuuluvaa Taistelija-hanketta, jonka tavoitteena on kehittää yksittäisen sotilaan tulivoimaa, suojaa, liikkuvuutta ja oheisvarusteita. Vaikka hankkeen painopiste on Maavoimissa, siihen osallistuvat myös Ilma- ja Merivoimat.

Nykyaikaisessa taistelussa korostuu tulen aloituksen nopeuden vaatimus. Tavoitteena on myös parantaa tulen tarkkuutta etenkin nopeissa tilanteissa. Tämän lisäksi pimeätoimintakyky on entistäkin tärkeämpää. Siksi aseisiin on voitava kiinnittää erilaisia järjestelmiä, jotka parantavat edellä mainittuja kykyjä.

Alkuperäiset AK-47- ja RK 62 -rynnäkkökiväärit on suunniteltu aikana, jolloin rivitaistelijan käyttämistä aseen lisävarusteista ei ollut tietoakaan - ehkä kiikaritähtäintä lukuun ottamatta. Nykyisin on käytössä erilaisia eli punapistetähtäimiä, valonvahvistimia, taktisia valaisimia ja laserosoittimia, jotka halutaan kiinnittää aseeseen.

Alan kiinnitysstandardiksi on muodostunut Picatinny-kisko, joka on saanut nimensä Yhdysvaltojen Picatinnyn asevarikolta. Porrasmainen kisko hyväksyttiin Mil-STD 1913 -standardiksi vuonna 1995.

Siitä johdettiin pienin tarkennuksin NATO Accessory Rail (STANAG 4694). Se määrittää nykyisin kiinnityskiskon mitoituksen.

Modernisoinnissa RK 62 saa uuden säädettävän Magpul Industries -teleskooppiperän. Varusmiesten nykyvarustukseen kuuluvat paksut suojaliivit aiheuttavat sen, että rynnäkkökiväärin alkuperäinen kiinteä perä on monille taistelijoille turhan pitkä ja vie takatähtäimen liian kauas silmästä.

Säädettävällä perällä varustettu rynnäkkökivääri mahdollistaa aseen pituuden optimoinnin jokaisen taistelijan mittojen mukaan. Se parantaa myös rekyylin hallintaa.

RK 62M saa modernisoinnin yhteydessä uuden varmistettu/kerta/sarjatuli -vaihtimen. Keskeinen uudistus on NATO Accessory Rail -kiskolla varustettu optisen tähtäimen jalusta.

Tähtäimen kiinnityskisko asennetaan rynnäkkökiväärin laatikon vasempaan kylkeen. Myös kädensuojuksen etupuolelle piipun alle tulee pätkä varustekiskoa esimerkiksi valaisimen asentamista varten.

Tyypillinen RK 62M-lisävaruste on esimerkiksi Punapistetähtäin 2009, joka merkittävästi parantaa tulivoimaa. Valonvahvistimet sekä etenkin laserosoittimet eivät puolestaan ole jokaisen rivitaistelijan varusteita.

Rynnäkkökiväärin perinteinen kantohihna soveltuu lähinnä aseen kantamiseen ja sulkeisharjoitteluun. RK 62M saakin modernisoinnin yhteydessä nykytyylisen nopean tulenaloituksen mahdollistavan taktisen hihnan. Vaikka modernisointi nostaa aseen painoa, lisäys on niin pieni että sillä ei liene merkitystä käytännössä.

5_RK62M_terotuominen_reservilainen_0217
Punapistetähtäin 2009 eli Aimpoint Comp M4 kiinnitettynä RK 62M -rynnäkkökiväärin NATO Accessory Rail -kiskoon. Kuvasta käy ilmi, miten kisko on kiinnitetty esisarja-aseen laatikkoon. Kuva: Tero Tuominen
 

Useita prototyyppejä

Modernisointihankkeessa valmistettiin useita esisarjan aseita vuosina 2011 – 2014. Niitä testattiin ja tuloksien perusteella tehtiin yksittäisiäkin koeversiota. Näitä RK 62M-tunnuksen saaneen rynnäkkökiväärin protoja on sittemmin nähty erilaisissa Puolustusvoimien tapahtumissa ja lehdistötilaisuuksissa.

Vuoden 2015 aikana tutkittiin käytettävissä olevia vaihtoehtoja ja lopullinen versio lukittiin 2016.

Modernisointiin valitaan varikoilta vain aseita joiden kuntoluokitus on hyvä tai erittäin hyvä. Näin varmistetaan että niillä on pitkä elinkaari edessään. Hanke varmistaa rynnäkkökiväärin käytettävyyden 2020-luvun taistelukentällä.

Tavoitteena on ollut kustannustehokas tapa parantaa taistelijan tulivoimaa. Modernisoitavien aseiden tarkkaa määrää ja siten yksittäiseen aseeseen käytettävän työn hintaa ei ole kerrottu.

RK 62M-rynnäkkökiväärien toimitukset joukko-osastoihin käynnistyvät kuluvan vuoden aikana. Onkin odotettavissa, että uusia RK 62M-aseita nähdään pian varusmiesten käytössä ja siten myös suurelle yleisölle suunnatuissa kalustonäyttelyissä.

 

Rynnäkkökivääri 7.62 RK 62

Kaasurekyyliperiaatteella toimiva ase, jolla voi ampua kerta- ja sarjatulta

Reikätähtäimet päiväkäyttöön ja tritium-ampulleilla varustetut avotähtäimet hämäräkäyttöön

Kaliiperi 7.62 x 39

Pituus 94 cm

Paino ase 3,5 kg, lipas 0,8 kg

Tulinopeus kertatulella 20-30 tähdättyä laukausta minuutissa

Tulinopeus sarjatulella teoreettinen 700 ls/min, lippaan vaihdot mukaan lukien 120-180 ls/min

Lähtönopeus 715 m/s

Tehokas ampumaetäisyys 300 m


Artikkeli on julkaistu myös Reserviläisen numerossa 2/2017.


Jaa tämä sivu