Yhdysvaltoja kaksi kautta eli kahdeksan vuotta johtanut
presidentti Barack Obama astuu
sivuun, kun uusi presidentti Donald
Trump vannoo virkavalansa perjantaina. Demokraattipresidentti Obaman kautta
pidetään verrattain onnistuneena. Tuoreimman CNN:n mielipidemittauksen mukaan
60 prosenttia amerikkalaisista hyväksyy hänen politiikkansa, mikä on Ronald Reaganin ja Bill Clintonin jälkeen korkein kannatuslukema väistyvälle
presidentille.
Vastaavasti Obamaa on myös kritisoitu paljon varsinkin hänen
ulko- ja turvallisuuspoliittisista ratkaisuistaan. Minkälaisen perinnön Obama
sitten jättää valtakaudestaan?
Ulkopoliittisen instituutin tutkijan Ville Sinkkosen mukaan presidenttien poliittista perintöä
arvioitaessa sekä historia että tulevaisuus vaikuttavat vahvasti.
– Esimerkiksi Obaman kohdalla hänen perintöään tulee
vahvasti määrittelemään Trumpin kausi. Obaman perintö voi neljän tai kahdeksan
vuoden kuluttua näyttää aivan toiselta kuin nyt. Samalla pitää myös huomioida,
mistä lähdettiin. Obama peri edeltäjältään George
W. Bushilta kaksi veristä sotaa, Irakin ja Afganistanin. Nämä asiat on hyvä
ymmärtää, ennen kuin alkaa tehdä analyysia.
Arabikevät ja Syyria
muistetaan
Sinkkonen sanoo Obaman ajan ulkopolitiikasta arabikevään ja
varsinkin Syyrian tapahtumien nousevan päällimmäisenä mieleen.
Yhä jatkuva Syyrian sisällissota on vaatinut jo lähes puolen
miljoonan ihmisen hengen ja ajanut lähes viisi miljoonaa syyrialaista
pakolaiseksi omasta kotimaastaan. Yhdysvaltoja on kritisoitu voimakkaasti sen
passiivisuudesta alueella ja poliittisen johdon valumisesta Venäjän käsiin.
– Se on Obaman kannalta ikävää, mutta Syyria nousee monella
keskeisimpänä mieleen hänen ulko- ja turvallisuuspolitiikastaan puhuttaessa,
Sinkkonen toteaa.
Sinkkosen mukaan Obaman suurin virhe Syyriassa ei niinkään
ollut intervention tekemättä jättäminen, vaan oman poliittisen liikkumavaran
menettäminen katteettomilla puheilla.
–Yhdysvallat antoi ymmärtää toimivansa sotilaallisesti, jos
Syyrian presidentti Bashar al-Assad käyttäisi
kemiallisia aseita. Yhdysvalloilla ei kuitenkaan ollut valmiutta tai halua
tehdä toimenpiteitä tämän jälkeen. Se kavensi Obaman hallinnon poliittista
liikkumavaraa merkittävästi.
Sinkkosen mukaan edelliseltä hallinnolta perityt Irakin ja
Afganistanin sodat väistämättä vaikuttivat Obaman halukkuuteen suorittaa suurempaa
sotilaallista operaatiota Syyriassa.
– Perinteinen boots on the ground -operaatio, jossa joukkoja
olisi lähetetty Syyriaan, olisi tuskin ollut sisäpoliittisessa mielessä tai
Obaman suosion kannalta mielekäs ratkaisu.
Obamalla oli suuri halu vetää Yhdysvallat pois meneillään
olleista sodista. Myös näiden suhteen presidentin perintö voisi olla
mairittelevampi, vaikka pohjat tapahtumille luotiinkin jo Bushin hallinnon
aikaan.
– Irakin osalta Obamaa tullaan jatkossakin varmasti
kritisoimaan siitä, että Yhdysvallat lähti maasta liian nopeasti jättäen
taakseen valtatyhjiön, jota Isis sitten myöhemmin täytti. Afganistanissa
Yhdysvallat on puolestaan yhä kiinni. Operaatio on koko Yhdysvaltojen historian
pitkäaikaisin sotilaallinen konflikti. Se jo itsessään kertoo paljon.
Venäjä, Venäjä,
Venäjä
Suomalaisesta näkökulmasta mielenkiintoisinta on ollut
Obaman suhtautuminen Venäjän ulkopoliitiikkaan. Julkisuudessa Obamaa on
kritisoitu rankasti siitä, miten Yhdysvallat toimi tai jätti toimimatta, kun
Venäjä kaappasi Krimin niemimaan Ukrainalta itselleen.
– Kriitikoiden mielestä Obaman hallinto nukkui pahasti
Krimin suhteen ja luki Venäjää kokonaan väärin. Samaan kategoriaan menee myös
Venäjän aliarvoiminen sen suhteen, kuinka pahasti se ärsyyntyi Yhdysvaltojen tuodessa
joukkojaan Venäjän naapurimaihin ja sen vaikutuspiiriin, Sinkkonen pohtii.
Tutkijan arvion mukaan Krimin kohdalla Yhdysvallat näki
pakotepolitiikan ainoana järkevänä vaihtoehtona. Sinkkonen ymmärtää kritiikin
Obaman pehmeydestä kriisin hoitamisessa, mutta pohtii myös asiaa toiselta
näkökantilta.
– Voi miettiä, miten pahasti tilanne olisi voinut
eskaloitua, jos Yhdysvaltoja olisi silloin johtanut liipaisinherkempi
presidentti. Tähän liittyy myös demokratian ikuinen ongelma, kuinka
autoritääristen johtajien kanssa tulisi toimia. Monet väittävät Obaman olleen
liian sovittelva ja sitä kautta heikko. Toisaalta voi myös kysyä, toimiko
haukkamaisempi ja voimakkaampaa retoriikkaa käyttäneen George W. Bushin
politiikka paljoa paremmin.
Yhdysvaltojen Venäjän pakotepolitiikan jatkuminen on täysin
auki Trumpin valtaanastumisen myötä. Obaman hallinnon näkemys on, että
pakotteet pysyvät niin kauan, kunnes Krimin niemimaa palaa Ukrainalle.
–Olen Krimin suhteen hyvin skeptinen. Eihän siitä juuri enää
julkisuudessa keskustella, että se saataisiin takaisin Ukrainalle.
Aasia jäi pienempään
rooliin
Varsinkin Obaman presidenttiyden alussa puhuttiin paljon
siitä, kuinka Yhdysvallat suuntaa tulevaisuudessa yhä vahvemmin katseensa
Aasiaan, jossa sekä Intia että varsinkin Kiina nousevat kiivasta vauhtia taloudellisesti
ja poliittisesti ylöspäin yhä tärkeämmiksi tekijöiksi.
– Yhdysvaltojen halusta lisätä panostusta Aasiaan puhuttiin
todella paljon 2009 ja 2010. Se olisi tarkoittanut painopisteiden vähentämistä
Lähi-idästä ja Euroopasta. Arabikevät ja Venäjän toimet kuitenkin pakottivat
huomion takaisin ja samalla vesittivät Yhdysvaltojen visioita Aasian suhteen,
Sinkkonen sanoo.
Täysin toimeton Yhdysvallat ei kuitenkaan ole ollut
Aasiassa. Se on lisännyt joukkkojaan ja läsnäoloaan Australiassa sekä
kiistanalaisella Etelä-Kiinan merellä. Sinkkosen arvio mukaan Yhdysvaltojen
vaikutusvalta Aasiassa tulee
tulevaisuudessa vähenemään nopeasti, mikäli maa ei keskitä lisää
huomiota ja resursseja alueelle.
Myös useita
onnistumisia
Obaman presidenttikauden ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan
mahtuu myös monia merkittäviä voittoja. Symbolisesti yksi tärkeimmistä oli
terroristi Osama bin Ladenin
surmaaminen toukokuussa 2011.
– Se oli symbolinen menestys, johon Hillary Clintonkin ahkerasti viittasi omassa presidenttikampanjassaan.
Kansainvälisen oikeuden ja lain puitteissa koko bin Ladenin operaatio oli vähän
niin ja näin, eivätkä sen konkreettiset vaikutukset olleet merkittävät, mutta
symbolisesti se oli Yhdysvalloille todella tärkeä asia, Sinkkonen pohtii.
Sinkkosen mukaan Yhdysvalloilla on historiassaan merkittäviä
traumoja joista syyskuun 11. päivän terroristi-iskut ja Pearl Harborin hyökkäys
ovat viimeisimmät. Bin Ladenin surmaaminen oli eräänlainen yhden aikakauden loppu.
– Yhdysvalloille oli henkisesti tärkeää saada tälle
kansalliselle traumalle jonkinlainen päätös, jonka kautta asia saatiin
paketoitua.
Myös Iranin ydinsopimusta Sinkkonen pitää tärkeänä
diplomaattisena voittona Obamalle.
– Mielestäni sopimuksen sisällön ohella on tärkeää, että
Iraniin saatiin kunnon yhteys ja maa saatiin takaisiin
kansainvälisiin neuvottelupöytiin.
Muista Obaman
ajan ulko- ja turvallisuuspolitiisista saavutuksista Sinkkonen nostaa esiin
Yhdysvaltojen ja Kuuban suhteiden normalisoitumisprosessin.
– Henkisesti se oli iso muutos parkkiintuneista
ulkopoliittista linjauksista. Yhdysvallat tavallaan myönsi, että Kuuba ei ole
heille mikään eksistentiaalisen tason uhka, joka pakottaisi pitämään yllä
pakotepolitiikkaa. Rakentavampi lähestymistapa on varmasti parempi kummallekin,
vaikka eräät intressiryhmät Yhdysvalloissa tätä kovasti vastustavatkin.
Hieman yllättäen Sinkkonen nostaa Obaman ulko- ja
turvallisuuspoliittisten saavutusten joukkoon Pariisin viime vuoden
ilmastosopimuksen.
– Se on hyvin erilainen ja ei-perinteinen globaali uhka,
mutta pidemmän aikavälin kontekstisssa se on hyvinkin konkreettinen ja ehkä
näitä kaikkia muita isompi uhka.
Erään aikakauden
presidentti
Barack Obaman presidenttikausiin kohdistuivat jopa
Yhdysvaltojen presidenttien mittakaavalla poikkeuksellisen kovat odotukset.
Sinkkosen mukaan Obaman aikaan
kulminoituu eräänlaisen liberaalin kansainvälisyyden perintö.
– Länsieurooppalaisesta näkökulmasta Obama oli hyvin
tervetullut muutos Bushiin verrattuna, vaikka Bushinkin suhtautumisensa
Eurooppaan muuttui presidenttiyden loppuvaiheessa paljon sovittelevammaksi
Uuden presidentin myötä Yhdysvallat on taas uudessa
tienristeyksessä. Maailman johtavana valtiona ja suurimman sotilasmahdin käyttäjänä
muutokset väreilevät laajalti.
– Obama edusti vahvaa diplomaattisuutta ja keskustelevan
kulttuurin aikakautta, joka nyt tuntuu olevan vaarassa, tai johon on ainakin
tulossa katkos, Trumpin myötä, Sinkkonen summaa.
