Syyria painaa Obaman perintöä

US Army
obama_usarmyC
Vasta lähivuodet ja seuraavien presidenttien tekemät ratkaisut osoittavat lopullisesti, miten Barack Obaman johtamaa Yhdysvaltoja tullaan arvioimaan historiankirjoituksissa.
Tuomas Kaarkoski

Yhdysvaltoja kaksi kautta eli kahdeksan vuotta johtanut presidentti Barack Obama astuu sivuun, kun uusi presidentti Donald Trump vannoo virkavalansa perjantaina. Demokraattipresidentti Obaman kautta pidetään verrattain onnistuneena. Tuoreimman CNN:n mielipidemittauksen mukaan 60 prosenttia amerikkalaisista hyväksyy hänen politiikkansa, mikä on Ronald Reaganin ja Bill Clintonin jälkeen korkein kannatuslukema väistyvälle presidentille.

Vastaavasti Obamaa on myös kritisoitu paljon varsinkin hänen ulko- ja turvallisuuspoliittisista ratkaisuistaan. Minkälaisen perinnön Obama sitten jättää valtakaudestaan?

Ulkopoliittisen instituutin tutkijan Ville Sinkkosen mukaan presidenttien poliittista perintöä arvioitaessa sekä historia että tulevaisuus vaikuttavat vahvasti.

– Esimerkiksi Obaman kohdalla hänen perintöään tulee vahvasti määrittelemään Trumpin kausi. Obaman perintö voi neljän tai kahdeksan vuoden kuluttua näyttää aivan toiselta kuin nyt. Samalla pitää myös huomioida, mistä lähdettiin. Obama peri edeltäjältään George W. Bushilta kaksi veristä sotaa, Irakin ja Afganistanin. Nämä asiat on hyvä ymmärtää, ennen kuin alkaa tehdä analyysia.

 

Arabikevät ja Syyria muistetaan

Sinkkonen sanoo Obaman ajan ulkopolitiikasta arabikevään ja varsinkin Syyrian tapahtumien nousevan päällimmäisenä mieleen.

Yhä jatkuva Syyrian sisällissota on vaatinut jo lähes puolen miljoonan ihmisen hengen ja ajanut lähes viisi miljoonaa syyrialaista pakolaiseksi omasta kotimaastaan. Yhdysvaltoja on kritisoitu voimakkaasti sen passiivisuudesta alueella ja poliittisen johdon valumisesta Venäjän käsiin.

– Se on Obaman kannalta ikävää, mutta Syyria nousee monella keskeisimpänä mieleen hänen ulko- ja turvallisuuspolitiikastaan puhuttaessa, Sinkkonen toteaa.

Sinkkosen mukaan Obaman suurin virhe Syyriassa ei niinkään ollut intervention tekemättä jättäminen, vaan oman poliittisen liikkumavaran menettäminen katteettomilla puheilla.

–Yhdysvallat antoi ymmärtää toimivansa sotilaallisesti, jos Syyrian presidentti Bashar al-Assad käyttäisi kemiallisia aseita. Yhdysvalloilla ei kuitenkaan ollut valmiutta tai halua tehdä toimenpiteitä tämän jälkeen. Se kavensi Obaman hallinnon poliittista liikkumavaraa merkittävästi.

Sinkkosen mukaan edelliseltä hallinnolta perityt Irakin ja Afganistanin sodat väistämättä vaikuttivat Obaman halukkuuteen suorittaa suurempaa sotilaallista operaatiota Syyriassa.

– Perinteinen boots on the ground -operaatio, jossa joukkoja olisi lähetetty Syyriaan, olisi tuskin ollut sisäpoliittisessa mielessä tai Obaman suosion kannalta mielekäs ratkaisu.

Obamalla oli suuri halu vetää Yhdysvallat pois meneillään olleista sodista. Myös näiden suhteen presidentin perintö voisi olla mairittelevampi, vaikka pohjat tapahtumille luotiinkin jo Bushin hallinnon aikaan.

– Irakin osalta Obamaa tullaan jatkossakin varmasti kritisoimaan siitä, että Yhdysvallat lähti maasta liian nopeasti jättäen taakseen valtatyhjiön, jota Isis sitten myöhemmin täytti. Afganistanissa Yhdysvallat on puolestaan yhä kiinni. Operaatio on koko Yhdysvaltojen historian pitkäaikaisin sotilaallinen konflikti. Se jo itsessään kertoo paljon.

US_afgat_USarmyC_reso
Yhdysvaltojen kokemukset Afganistanissa ja Irakissa muovasivat Barack Obaman suhtautumista tapoihin, joilla presidentti yritti ratkaista Syyrian sisällissotaa. Kuvassa amerikkalaissotilaita Afganistanissa (kuva: US Army).

 

Venäjä, Venäjä, Venäjä

Suomalaisesta näkökulmasta mielenkiintoisinta on ollut Obaman suhtautuminen Venäjän ulkopoliitiikkaan. Julkisuudessa Obamaa on kritisoitu rankasti siitä, miten Yhdysvallat toimi tai jätti toimimatta, kun Venäjä kaappasi Krimin niemimaan Ukrainalta itselleen.

– Kriitikoiden mielestä Obaman hallinto nukkui pahasti Krimin suhteen ja luki Venäjää kokonaan väärin. Samaan kategoriaan menee myös Venäjän aliarvoiminen sen suhteen, kuinka pahasti se ärsyyntyi Yhdysvaltojen tuodessa joukkojaan Venäjän naapurimaihin ja sen vaikutuspiiriin, Sinkkonen pohtii.

Tutkijan arvion mukaan Krimin kohdalla Yhdysvallat näki pakotepolitiikan ainoana järkevänä vaihtoehtona. Sinkkonen ymmärtää kritiikin Obaman pehmeydestä kriisin hoitamisessa, mutta pohtii myös asiaa toiselta näkökantilta.

– Voi miettiä, miten pahasti tilanne olisi voinut eskaloitua, jos Yhdysvaltoja olisi silloin johtanut liipaisinherkempi presidentti. Tähän liittyy myös demokratian ikuinen ongelma, kuinka autoritääristen johtajien kanssa tulisi toimia. Monet väittävät Obaman olleen liian sovittelva ja sitä kautta heikko. Toisaalta voi myös kysyä, toimiko haukkamaisempi ja voimakkaampaa retoriikkaa käyttäneen George W. Bushin politiikka paljoa paremmin.

Yhdysvaltojen Venäjän pakotepolitiikan jatkuminen on täysin auki Trumpin valtaanastumisen myötä. Obaman hallinnon näkemys on, että pakotteet pysyvät niin kauan, kunnes Krimin niemimaa palaa Ukrainalle.

–Olen Krimin suhteen hyvin skeptinen. Eihän siitä juuri enää julkisuudessa keskustella, että se saataisiin takaisin Ukrainalle.

 

Aasia jäi pienempään rooliin

Varsinkin Obaman presidenttiyden alussa puhuttiin paljon siitä, kuinka Yhdysvallat suuntaa tulevaisuudessa yhä vahvemmin katseensa Aasiaan, jossa sekä Intia että varsinkin Kiina nousevat kiivasta vauhtia taloudellisesti ja poliittisesti ylöspäin yhä tärkeämmiksi tekijöiksi.

– Yhdysvaltojen halusta lisätä panostusta Aasiaan puhuttiin todella paljon 2009 ja 2010. Se olisi tarkoittanut painopisteiden vähentämistä Lähi-idästä ja Euroopasta. Arabikevät ja Venäjän toimet kuitenkin pakottivat huomion takaisin ja samalla vesittivät Yhdysvaltojen visioita Aasian suhteen, Sinkkonen sanoo.

Täysin toimeton Yhdysvallat ei kuitenkaan ole ollut Aasiassa. Se on lisännyt joukkkojaan ja läsnäoloaan Australiassa sekä kiistanalaisella Etelä-Kiinan merellä. Sinkkosen arvio mukaan Yhdysvaltojen vaikutusvalta Aasiassa tulee  tulevaisuudessa vähenemään nopeasti, mikäli maa ei keskitä lisää huomiota ja resursseja alueelle.

 

Myös useita onnistumisia

Obaman presidenttikauden ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan mahtuu myös monia merkittäviä voittoja. Symbolisesti yksi tärkeimmistä oli terroristi Osama bin Ladenin surmaaminen toukokuussa 2011.

– Se oli symbolinen menestys, johon Hillary Clintonkin ahkerasti viittasi omassa presidenttikampanjassaan. Kansainvälisen oikeuden ja lain puitteissa koko bin Ladenin operaatio oli vähän niin ja näin, eivätkä sen konkreettiset vaikutukset olleet merkittävät, mutta symbolisesti se oli Yhdysvalloille todella tärkeä asia, Sinkkonen pohtii.

Sinkkosen mukaan Yhdysvalloilla on historiassaan merkittäviä traumoja joista syyskuun 11. päivän terroristi-iskut ja Pearl Harborin hyökkäys ovat viimeisimmät. Bin Ladenin surmaaminen oli eräänlainen yhden aikakauden loppu.

– Yhdysvalloille oli henkisesti tärkeää saada tälle kansalliselle traumalle jonkinlainen päätös, jonka kautta asia saatiin paketoitua.

Myös Iranin ydinsopimusta Sinkkonen pitää tärkeänä diplomaattisena voittona Obamalle.

– Mielestäni sopimuksen sisällön ohella on tärkeää, että Iraniin saatiin kunnon yhteys ja maa saatiin takaisiin kansainvälisiin neuvottelupöytiin.

 Muista Obaman ajan ulko- ja turvallisuuspolitiisista saavutuksista Sinkkonen nostaa esiin Yhdysvaltojen ja Kuuban suhteiden normalisoitumisprosessin.

– Henkisesti se oli iso muutos parkkiintuneista ulkopoliittista linjauksista. Yhdysvallat tavallaan myönsi, että Kuuba ei ole heille mikään eksistentiaalisen tason uhka, joka pakottaisi pitämään yllä pakotepolitiikkaa. Rakentavampi lähestymistapa on varmasti parempi kummallekin, vaikka eräät intressiryhmät Yhdysvalloissa tätä kovasti vastustavatkin.

Hieman yllättäen Sinkkonen nostaa Obaman ulko- ja turvallisuuspoliittisten saavutusten joukkoon Pariisin viime vuoden ilmastosopimuksen.

– Se on hyvin erilainen ja ei-perinteinen globaali uhka, mutta pidemmän aikavälin kontekstisssa se on hyvinkin konkreettinen ja ehkä näitä kaikkia muita isompi uhka.

USA_ukrainassa_USarmyEuropeC-nettireso
Yhdysvaltojen ponnisteluja Ukrainan auttamiseksi on yleisesti pidetty liian pieninä. Kuvassa amerikkalaissotilaat Ukrainassa järjestetyssä yhteisharjoituksessa (kuva: US Army Europe)
 

Erään aikakauden presidentti 

Barack Obaman presidenttikausiin kohdistuivat jopa Yhdysvaltojen presidenttien mittakaavalla poikkeuksellisen kovat odotukset. Sinkkosen mukaan Obaman  aikaan kulminoituu eräänlaisen liberaalin kansainvälisyyden perintö.

– Länsieurooppalaisesta näkökulmasta Obama oli hyvin tervetullut muutos Bushiin verrattuna, vaikka Bushinkin suhtautumisensa Eurooppaan muuttui presidenttiyden loppuvaiheessa paljon sovittelevammaksi

Uuden presidentin myötä Yhdysvallat on taas uudessa tienristeyksessä. Maailman johtavana valtiona ja suurimman sotilasmahdin käyttäjänä muutokset väreilevät laajalti.

– Obama edusti vahvaa diplomaattisuutta ja keskustelevan kulttuurin aikakautta, joka nyt tuntuu olevan vaarassa, tai johon on ainakin tulossa katkos, Trumpin myötä, Sinkkonen summaa.

 


Jaa tämä sivu