Kansainvälisen politiikan professori David Mutimer Yorkin yliopistosta nostaa kätensä leualleen ja pohtii.
– En olisi yhtä pessimistinen kuin Carney, hän sanoo.
Vain nelisen tuntia ennen haastattelua Mutimerin maanmies, Kanadan pääministeri Mark Carney, on sanonut Maailman talousfoorumin kokouksessa Davosissa, ettei vanha maailmanjärjestys ole enää palaamassa. Pääministeri on viitannut tietenkin Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpiin ja tämän politiikan vaikutuksiin.
Mutimer, torontolaisyliopiston apulaisdekaani ja useiden kansainvälisiä suhteita käsittelevien kirjojen kirjoittaja, näkee asian hieman eri tavalla.
Sääntöpohjainen maailmanjärjestys perustuu instituutioihin, ja Mutimer uskoo, että nuo instituutiot selviävät Trumpin toisestakin kaudesta. Sääntöpohjainen maailmanjärjestys voidaan hänen mukaansa säilyttää tai rakentaa uudelleen näiden kansainvälisten instituutioiden ja sääntöjen ansiosta.
– Ei tietenkään täysin samanlaisena kuin se on tähän asti ollut, hän toteaa.
Kanadalla on syytä olla toiveikas. Maa on Venäjän jälkeen pinta-alaltaan maailman toiseksi suurin, mutta väkimäärä siihen suhteutettuna pieni, noin Puolan kokoluokkaa. Valtaosa maan noin 40 miljoonasta asukkaasta asuu aivan valtion eteläisellä rajalla. Rajalla, jonka toisella puolella on nyt joka suuntaan tempoileva Yhdysvallat.
Mutimer kuvailee, kuinka Kanada on hyötynyt merkittävästi sääntöpohjaisesta maailmanjärjestyksestä. Se on saanut kokoaan suuremman roolin maailmannäyttämöllä ja järjestöissä kuten Natossa.
Hän on samaa mieltä Carneyn kanssa siitä, että jokin tulee muuttumaan. Yksi vaihtoehto olisi liikkua kohti 1800-luvun kansainvälisen järjestyksen mallia, jossa taloudellisilla ja materiaalisilla voimasuhteilla saattoi lunastaa paikkansa isojen pelurien pöydässä.
Silloin Kanadan rooli olisi ehdottomasti nykyistä pienempi.
– Meillä ei vain ole tarpeeksi taloudellista voimaa, hän sanoo.
Kuulostaa siis hyvin samalta kuin tilanne Suomessa. Myös me olemme hyötyneet sääntöpohjaisesta maailmanjärjestyksestä, kuten presidentti Alexander Stubb usein jaksaa muistuttaa.
– Niin, ei teillekään hyvin kävisi, Mutimer kuittaa naurahtaen.
Siksi suuri vastuu onkin nyt Euroopan unionilla. Jos se suoristaa rivinsä ja kapuaa yhdeksi navaksi maailmassa, Suomen kaltaisellakin maalla voi olla vielä mahdollisuus, Mutimer pohtii.
Viime aikojen kuumin puheenaihe, Grönlanti, ei vie Mutimerin yöunia. Hän ei näe, että Trump saisi saarta itselleen ilman Naton uskottavuuden totaalista rapistumista, eikä se ole kovin todennäköistä.
Mutta jos niin kävisi, Kanada voisi kärsiä seurauksista. Vaikka maalla on rantaviivaa enemmän kuin monella muulla, Yhdysvallat piirittäisi sitä lähes joka ilmansuunnasta.
Silloin ongelmaksi voisi muodostua Luoteisväylän liikennöiminen. Kanada katsoo väylän kulkevan heidän aluevesillään, mutta kansainvälisesti siitä on kiistaa. Yhdysvallat on toistaiseksi suostunut kanadalaisalusten saatettavaksi väylää käyttäessään.
Tämä voisi kuitenkin muuttua, jos Yhdysvallat hallitsisi reitin molempia päitä eli Alaskaa ja Grönlantia. Pahimmillaan Yhdysvallat voisi tukkia väylän.
Luoteisväylän merkitys kasvaa ilmastonmuutoksen edetessä, kun siitä tulee jääpeitteen vetäytymisen vuoksi yhä keskeisempi merireitti Euroopan ja Aasian välille.
Eikä kulkureitti ole ainoa merkittävä resurssi arktisella alueella. Siellä on luonnonvaroja, geopoliittista valtaa sekä paljon rikkauksia, jotka odottavat jakajaa.
Niistä on kiinnostunut myös Kiina, jolla on jo tarkkailijajäsenen status Arktisessa neuvostossa eli arktisen alueen maiden neuvottelupöydässä.
Kaikesta huolimatta Mutimer ei siis kuitenkaan jaa pääministeri Carneyn syvää pessimismiä. Eikä hän ole huolissaan myöskään siitä, että Yhdysvallat tekisi lähitulevaisuudessa jotain Kanadalle, vaikka Trump onkin venyttänyt rajoja viime aikoina.
– On lopulta kuitenkin eri asia mennä Venezuelaan kuin laittaa sotilasjoukkoja Torontoon.
Mutta jos jokin on varmaa, niin se, että kanadalaisten suhtautuminen Yhdysvaltoihin on jo muuttunut.
Kanada on Yhdysvaltain lähin liittolainen ja kauppakumppani. Mutimer sanoo, että vastaavaa kollektiivista tukea sille, että Kanada kääntyy poispäin Yhdysvalloista, ei ole nähty sitten 1970-luvun.
– Olisi ollut mahdotonta ajatella vielä kymmenen vuotta sitten, että provinssit vetävät yhdysvaltalaiset tuotteet pois kauppojen hyllyiltä. Nyt täällä ei ole ollut vuoteen mitään amerikkalaisia tuotteita.
– On myös monia Yhdysvaltain osavaltioita, jotka kärsivät siitä, että kanadalaiset eivät matkusta enää sinne. Eläköityminen Floridaan ei ole enää yhtä yleinen ilmiö kuin ennen. Trump on laajasti epäsuosittu Kanadassa, hän summaa.
