Kansainvälisyyden monipuolistuminen Puolustusvoimien toiminnassa on tervetullut muutoksen tuulahdus. Olen seurannut maanpuolustuskenttää reservissä tiiviisti varsinkin viestinnän näkökulmasta, ja minun on myönnettävä, että mielenkiintoni Puolustusvoimia kohtaan on kasvanut entisestään viime vuosina. Yksi syy tähän on nimenomaan kansainvälisten kuvioiden kehittyminen, ja miten se on alkanut näkyä enenevässä määrin reserviläisten ”ruohonjuuritasolle”.
Kansainvälinen yhteistyö on toki aina ollut osa maanpuolustusta sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Kuitenkin vain harvat ovat päässeet näkemään, kokemaan ja sitä kautta ymmärtämään, mitä varuskunnissa suljettujen porttien sisällä tai palavereissa turvaluokitelluissa tiloissa tapahtuu. Näin käsitys kansainvälisestä yhteistyöstä, harjoitustoiminnasta ja päätöksenteosta jää pintapuoliseksi tavalliselle tallaajalle.
Olen onnekkaana päässyt kurkistamaan kulissien taakse, kun olen yhdistänyt mielenkiintoni maanpuolustuksesta sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta uraani journalismin ja viestinnän kentällä. Esimerkiksi vuonna 2017 pääsin haastattelemaan Viron puolustusministeriä Jüri Luikia Itämeren alueen turvallisuustilanteesta sekä Suomen ja Viron materiaaliyhteistyöstä. Se havahdutti maiden yhteisiin toiveisiin ja toimiin niiden eteen.
Vuonna 2020 sain puolestaan suurlähetystön viestintäharjoittelijana seurata silloisen ulkoministerimme Pekka Haaviston ja Yhdysvaltojen ulkoministerin Mike Pompeon tapaamista Washington D.C.:ssä. He keskustelivat esimerkiksi transatlanttisista suhteista sekä Venäjästä. Olin hämmästynyt ja etuoikeutetun ylpeä siitä, miten sisäpiirissä koin olevani. Moni toivoo, että voisi olla joskus kärpäsenä katossa suurten pöytien äärellä käytävissä keskusteluissa, ja siltä minusta tuolloin tuntui. Suuret uutisotsikot näyttivätkin nyt pieniltä, arkisilta tapahtumilta.
Turvaluokiteltuja asioita ja valtion salaisuuksia ei tietenkään ole jaettu kansalle vieläkään, mutta väitän maanpuolustuksellisen ja ulkopoliittisen kansainvälistymisemme etulinjan muuttuneen huomattavasti. Suomalaisia tuntuvat kollektiivisesti kiinnostavan nämä asiat, ja ne myös näyttäytyvät kansalle selvemmin. Natosta puhutaan työpaikkojen taukotiloissa ja perheiden joulupöydissä. Kansainvälisyys ja maanpuolustus tuntuu olevan jopa trendikästä.
Havaintoani tukee Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) tuorein kysely, jonka mukaan 84 prosenttia vastaajista (1 072) suhtautuu myönteisesti Suomen Nato-jäsenyyteen (82 % vuonna 2024). Lisäksi henkilökohtainen maanpuolustustahto on vahva, sillä 80 prosenttia vastaajista olisi valmiita osallistumaan maanpuolustuksen eri tehtäviin omien kykyjensä ja taitojensa mukaan, jos Suomeen hyökätään.
Näiden positiivisten näkymien lisäksi uskon, etten ole ainoa reserviläinen, jonka mielestä kansainvälisten harjoitusten yleistyminen Suomessa on kiinnostavaa. Ajatuskin mahdollisuudesta päästä joskus kertausharjoitukseen ulkomaisten tovereiden rinnalle houkuttaa. Uskon myös löytyvän lisäkseni muita reserviläisiä, jotka ovat muutoksen myötä havahtuneet Puolustusvoimiin kiinnostavana, monipuolisena työnantajana.
Saana Sjöblom-Hasselblatt
Kirjoittaja on freelance-toimittaja ja reservin korpraali
