Tuomas Kuusivaara valittiin viime vuoden lopulla Suomen Reserviupseeriliiton puheenjohtajaksi. Tehtävä ei ollut äkillinen hyppäys uuteen, vaan pitkän harkinnan ja useamman vuoden järjestötyön tulos.
– Yksi asioista, mihin olen pyrkinyt jo silloin kahdeksan vuotta sitten, oli se ajatus, että jonain päivänä puheenjohtajuus voisi kiinnostaa minua. Mutta ajattelin samalla, että siihen ei voi mennä suoraan, vaan täytyy katsoa askel kerrallaan ja tehdä se matka siihen puheenjohtajuuteen, Kuusivaara toteaa.
Tampereella käydyssä puheenjohtajavaalissa hän koki varapuheenjohtajatien jo nähdyksi ja tavoitteli pelkästään puheenjohtajan paikkaa. Riski kannatti ja Kuusivaara valittiin Aaro Mäkelän seuraajaksi ylivoimaisella äänisaaliilla. Varapuheenjohtajavuosia Kuusivaara pitää kuitenkin tärkeänä oppimisen paikkana.
– Varapuheenjohtajana oppii näkemään, miten laaja kokonaisuus liitto oikeasti on. Siinä oppii tuntemaan ihmisiä, toimintatapoja ja kenttää. Ilman sitä kokemusta lähtö puheenjohtajaksi olisi ollut huomattavasti hankalampi. Olen ollut mukana hyvissä tiimeissä, tehnyt töitä ihmisten kanssa, oppinut koko ajan lisää ja samalla pystynyt myös nauttimaan siitä matkasta. Siinä mielessä olen ollut tyytyväinen siihen, että en ole yrittänyt oikaista, vaan olen antanut asioiden kehittyä ajallaan.
Maanpuolustus ja reserviläistoiminta ovat olleet Kuusivaaran elämässä mukana jo varhain. Kipinä syntyi kodin kautta.
– Mulla se lähtee ihan kotoa. Vanhemmat olivat aktiivisia reserviläisiä, etenkin isä. Olen kasvanut reserviupseerien ympäröimänä, ja kotona nämä asiat olivat vahvasti läsnä. Pikkupoikana olin mukana monissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa, ja isovanhemmat olivat veteraaneja, joiden kanssa keskusteltiin paljon, Kuusivaara taustoittaa
Varusmiespalvelus vei Niinisaloon ja reserviupseerikurssin jälkeen tie vei myös järjestötoimintaan.
– Liityin jo intissä Valkeakosken Reserviupseerikerhoon. Siinä vaiheessa se oli vielä aika luontevaa mukana olemista, mutta myöhemmin toiminta alkoi viedä enemmän mukanaan.
Opiskeluvuosien aikana järjestötoiminta jäi taka-alalle, mutta paluu kotipaikkakunnalle toi mukanaan myös paluun aktiiviseen reserviläistoimintaan.
– Kun palasin Valkeakoskelle, liityin heti kerhoon ja lähdin mukaan toimintaan. Olin jotosvastaavana, sitten hallituksessa ja lopulta kerhon puheenjohtajana. Se polku oli minulle tosi tärkeä ja opettavainen.
Ajatus liiton johtotehtävistä ei ollut alkuvaiheessa Kuusivaaralle itsestään selvä. Se konkretisoitui vasta myöhemmin, osittain ulkopuolisen kannustuksen myötä.
– Muistan hyvin sen hetken, kun silloinen liiton puheenjohtaja Mikko Halkilahti kysyi minulta, että oletko koskaan miettinyt liiton johtotehtäviä. Kun sellainen kysymys tulee ihmiseltä, jota arvostaa, se jää kyllä mieleen ja alkaa pyöriä päässä.
”Meitä on moneen lähtöön. Toisia kiinnostaa ampuminen ja fyysinen tekeminen, toisia johtamistaitojen kehittäminen tai yhdessäolo. Toiminnan pitäisi olla sellaista, että jokainen löytää siitä itselleen mielekkään tavan olla mukana.”
Puheenjohtajana Kuusivaara haluaa erityisesti vahvistaa liiton ja kentän välistä yhteyttä. Hänen mukaansa liitto koetaan toisinaan etäiseksi, vaikka piiri- ja yhdistystasolla toiminta on usein tiivistä.
– Kosketuspintaa voisi aina olla enemmän. Liittohallitus tekee paljon asioita, mutta kentällä ei välttämättä aina hahmoteta, mitä liitto tekee ja mihin se vaikuttaa. Piirit ovat usein lähempänä yhdistyksiä, mutta liitto jää helposti siitä vielä yhden askeleen kauemmas, tuore puheenjohtaja pohtii.
Siksi Kuusivaara haluaa painottaa jalkautumista ja kuuntelemista.
– Jos halutaan oikeasti ymmärtää, missä kentällä mennään, niin sitä ei voi hoitaa pelkästään papereilla. Liiton pitää mennä paikan päälle, kuulla alueen toimijoita ja nähdä itse, miten toiminta eri puolilla Suomea pyörii.
Jäsenmäärien kehityksessä Kuusivaara näkee sekä myönteisiä että haastavia puolia. Uusia jäseniä saadaan, mutta sitouttaminen vaatii työtä.
– Liittymisiä tulee, mutta se ei vielä tarkoita, että ihmiset pysyvät mukana. Elämänvaiheet vaikuttavat paljon, ja jos vastaanotto yhdistyksessä jää ohueksi, into voi hiipua nopeasti.
Hänen mukaansa reserviläisten moninaisuus on suuri vahvuus, mutta se vaatii myös joustavuutta toiminnalta.
– Meitä on moneen lähtöön. Toisia kiinnostaa ampuminen ja fyysinen tekeminen, toisia johtamistaitojen kehittäminen tai yhdessäolo. Toiminnan pitäisi olla sellaista, että jokainen löytää siitä itselleen mielekkään tavan olla mukana.
Kuusivaaran mukaan vapaaehtoinen maanpuolustus elää tällä hetkellä poikkeuksellisen vahvaa aikaa.
– Vapaaehtoinen maanpuolustustyö nauttii tällä hetkellä ehkä suurempaa arvostusta kuin koskaan sotien jälkeen. Jäsenmäärät ovat kasvussa, toimintaedellytykset ovat parantuneet ja Nato-jäsenyys on muuttanut toimintaympäristöä merkittävästi. Maaperä on nyt todella vahva toiminnan kehittämiselle. Nyt on mahdollisuus rakentaa tulevaa pitkäjänteisesti ja tehdä asioita kunnolla, ilman oikoteitä.
Tuomas Kuusivaara
- Ikä: 52
- Tehtävä: Suomen Reserviupseeriliiton puheenjohtaja
- Sotilasarvo: yliluutnantti
- Koulutus: humanististen tieteiden kandidaatti (informaatiotutkimus), Oulun yliopisto
- Perhe: puoliso, kaksi aikuista lasta
- Harrastukset: pyöräily
