Kertauskäsky voi tänä päivänä usein tarkoittaa reserviläiselle hieman yli viikon mittaista harjoitusta, etenkin jos kyse on isosta harjoituksesta kuten touko-kesäkuun vaihteessa järjestetty Karelian Sword 25 oli. Harjoitukseen osallistui yhteensä noin 5 500 henkilöä, joista noin 1 500 reserviläistä. Monille varusmiehille kyseessä oli niin sanottu loppusota, ja mukana oli myös brittiläinen tiedustelukomppania sekä yhdysvaltalaisia esikuntaupseereja.
Karjalan prikaatin komentaja, prikaatikenraali Jyri Raitasalo sanoo pyrkimyksenä olevan nykyään järjestää pidempiä harjoituksia kuin ennen, jotta asioihin ehditään uppoutua paremmin.
– Joukkojen harjoituksissa on kaksi suuntaa: kasvatetaan niitä isommiksi ja tehdään niistä pidempiä. Viidestä päivästä, joka on se vanha normaali, tavoite on päästä mieluummin yli kymmeneen päivään, Raitasalo sanoo.
Raitasalon mukaan viiden päivän harjoituksessa ei ehditä tehdä riittävästi asioita, jotka jäisivät reserviläisen muistiin seuraaviksi viideksi tai kymmeneksi vuodeksi. Tarpeeksi pitkien harjoitusten toteutumiseen vaikuttavat kuitenkin kertausharjoituksiin varatut määrärahat.
– Jos teemme viiden päivän sijasta kahdentoista päivän harjoituksen pataljoonalle, harjoituksia tulee paljon vähemmän, koska isompi ja pidempi harjoitus käytännössä nelinkertaistaa kustannukset verrattuna pienempään joukkoon ja viiden päivän harjoitukseen. Eli tämä on tasapainoilua, mutta suunta on ehdottomasti tämä.
Harjoitus voi siis hyvinkin kestää reserviläiselle jotain viiden ja 12 päivän väliltäkin, esimerkiksi kahdeksan päivää. Edelleen myös alle viikon harjoituksia järjestetään, ja pituuteen vaikuttaa harjoituskokonaisuuden luonnekin. Raitasalon mukaan olennaista on, että tässä maailmantilanteessa jokainen harjoitus toteutetaan kunnolla ja harjoituksista saadaan enemmän hyötyä irti, oli sitten kyseessä reserviläisten tai varusmiesten kouluttaminen.
Leopard 2A6 -vaunukuski, korpraali Kyösti Viitaniemi kertoo Karelian Swordin tarkoittaneen hänelle yhdeksän päivän reissua. Harjoitus alkoi hänen osaltaan torstaina 22. toukokuuta Panssariprikaatista, jossa joukko oli maanantaihin asti. Sieltä he lähtivät Kouvolaan hakemaan vaunuja jatkaen Karjalan prikaatin harjoitusalueelle taisteluvaiheeseen, ja kotiutuivat perjantaina 30. toukokuuta.
– Tuntuu, että hyvin tässä on ehtinyt touhuta asioita. Pitkiä päiviä nämä ovat nujuta täällä menninkäisten syötävänä, Viitaniemi sanoi Reserviläiselle pilke silmäkulmassa.
Viitaniemi pääsi harjoituksessa osaksi osaston komentajan vaunumiehistöä. Eikä ihan kenen tahansa komentajan, nimittäin Panssarikoulun johtaja, everstiluutnantti Mika Mäenpää toimi vaunun ”kipparina” harjoituksessa.
Viitaniemellä oli vierähtänyt viisi vuotta edellisestä kertausharjoituksesta. Kyseessä oli hieman saman tyyppinen harjoitus, mutta Viitaniemi myöntää, että aivan tuoreessa muistissa eivät kaikki asiat olleet uuden käskyn tullessa.
– Intistä on kuitenkin 20 vuotta, kun sieltä on päässyt, joten ei kaikki ihan kuin vettä vain mene. Mutta kyllä ne tuosta pikku hiljaa, hän pohdiskeli.
Toimiminen osaston komentajan mukana on tuonut uutta näkökulmaa panssarijoukkojen toimintaan.
– Kun ollaan tässä esikuntapuolella, onhan tämä ihan erilaista kuin taistelevissa osastoissa. Pääsee näkemään kokonaiskuvaa. Vaunun ajaminenhan on vaunun ajamista, siinä ei sinänsä ole eroa.
