Kun monissa maissa uskottiin ikuisen rauhan koittaneen, Suomessa uudisrakennuksiin vaaditaan edelleen väestönsuojien rakentamista. Grynderit kiroavat kustannuksia, mutta kokonaisturvallisuus lisääntyy.
Ukrainan sodan myötä on muuallakin herätty ja suomalainen väestönsuojelu on noussut kansainvälisen kiinnostuksen kohteeksi. Ulkomaisia vieraita Hakaniemen urheiluhallina toimivassa kalliosuojassa riittää jonoksi asti.
Sisäministeriö julkaisi tammikuussa kolme uutta väestönsuojelun yleisopasta. Ne tarjoavat käytännönläheiset ohjeet suojien käyttöön, kunnossapitoon sekä rakennuksen pelastussuunnitelman laadintaan.
Oppaat on tarkoitettu erityisesti kiinteistön omistajien tueksi. Ne ovat kuitenkin valaisevaa luettavaa myös omatoimisesta varautumisesta kiinnostuneille reserviläisille.
Väestönsuojelumme juuret ulottuvat 1920-luvulle, jolloin perustettiin Kaasupuolustusyhdistys vastaamaan ensimmäisessä maailmansodassa käytettyjen kemiallisten aseiden uhkiin. Ensimmäinen väestönsuojelulaki tuli voimaan talvisodan kynnyksellä 1939. Se sai yhteiskunnan organisoimaan suojautumistoimia pommitusten varalle.
Sodan jälkeen, erityisesti 1950-luvulta lähtien, lainsäädäntöä kehitettiin edelleen. Ensimmäiset teräsbetoniset suojat rakennettiin vastaamaan kylmän sodan aikaisiin uusiin uhkiin: ydinaseisiin.
1990-luvulla painopiste siirtyi entistä enemmän kaksoiskäyttöön, jossa suojat palvelevat rauhan aikana esimerkiksi urheilutiloina tai parkkiluolina. Nykyinen pelastuslaki vuodelta 2011 ja siihen liittyvät asetukset muodostavat perustan, joka yhdistää historialliset kokemukset moderniin riskiarviointiin.
Nykyisin Suomessa onkin yksi maailman kattavimmista väestönsuojajärjestelmistä. Noin 50 500 suojassa on paikkoja lähes 4,8 miljoonalle ihmiselle. Niistä 80 prosenttia on yksityisomistuksessa. Kalliosuojia on määrästä vain 0,2 prosenttia, noin 100.
Suojat eivät ole erillisiä rakenteita, vaan ne ovat useimmiten osana tavallisia kerrostaloja tai toimistorakennuksia. Rauhan aikana ne palvelevat varastoina tai harrastetiloina.
Asuintaloissa suoja on rakennettava, jos kokonaiskerrosala on vähintään 1 200 neliömetriä, kun taas teollisuus-, tuotanto-, varasto- tai kokoontumisrakennuksissa raja on 1 500 neliömetriä. Velvoite ulottuu sekä uudisrakentamiseen että merkittäviin korjaus- ja muutostöihin, joissa rakennuksen käyttötarkoitus muuttuu olennaisesti.
Suojan koko määräytyy talon koon perusteella: suojatilan on oltava vähintään kaksi prosenttia kerrosalasta asuin- ja toimistorakennuksissa, kun taas teollisuuskiinteistöissä se voi olla yksi prosentti.
Minimikoko on kuitenkin aina 20 neliömetriä. Tila on suunniteltava siten, että se tarjoaa 0,75 neliömetriä henkilöä kohti, mikä arvioidaan riittäväksi tilaksi oleskeluun kriisitilanteessa.
Asuinrakennusten väestönsuojat ovat useimmiten S1-luokkaa. Ne kestävät räjähdyksiä, sirpaleita, rakennuksen sortuman sekä paineaaltoja. Seinät ja katto valmistetaan vähintään 300 millimetrin teräsvahvistetusta betonista. Lattia on 150 mm paksu, mikä takaa rakenteellisen kestävyyden.
Paineiskuun on varauduttu niin, että suojan ovet ja läpiviennit kestävät yli 100 kilopascalin paineaallon. Rakenteet on varustettu joustavilla liitoksilla, jotka vaimentavat värähtelyt.
Tämä mahdollistaa suojan sijoittamisen kellariin tai pohjakerrokseen. Samalla se eristetään ulkoilmasta tarkoitukseen suunnitelluilla teräsrakenteisilla ovilla ja ylipaineventtiileillä. Tiivisteiden avulla suoja saadaan ilmatiiviiksi, jolloin ylipaine estää myrkyllisten aineiden tai säteilyn tunkeutumisen sisään.
Vaikka pääosa väestönsuojista on integroitu tavallisiin rakennuksiin, suuremmissa kaupungeissa on kalliosuojia, jotka tarjoavat erityisen vankkaa turvaa. Tuhansille ihmisille tarkoitetuista luolista löytyvät samat tekniset elementit kuin talosuojista: ilmanvaihtojärjestelmät, vesihuolto ja käymälät. Suuret tilat mahdollistavat kuitenkin rauhan aikana laajemman käytön esimerkiksi liikuntatiloina tai pysäköintihalleina.
Hengitysilma on pitkittyneessä suojautumistilanteessa kriittisin tekijä. Asuinrakennuksen väestönsuojan järjestelmässä on tyypillisesti yksi ilmanvaihtolaite jokaista 45 neliömetriä kohti. Suojatilaan saadaan ylipaine, mikä estää ulkoilman epäpuhtauksien pääsyn sisään. Ilma otetaan maanpinnan tasolta putkilla ja se kulkee tarvittaessa käyttöön otettavien hiukkas- ja kaasusuodattimien läpi. Ne poistavat myös kemiallisia taisteluaineita sekä radioaktiivisia hiukkasia.
Väestönsuojassa toimii normaalisti rakennuksen oma ilmanvaihtojärjestelmä. Sen aukot suljetaan suojautumistilanteessa. Ylipainemittari ja -venttiilit mahdollistavat paineen seurannan ja säätämisen, mikä on välttämätöntä suojauksen ylläpidolle.
Väestönsuojien varustus mahdollistaa asuttavuuden. S1-luokan suojassa tai sen lähistöllä on oltava vesipiste, jonka pohjaventtiili voidaan sulkea. Vettä myös varastoidaan tarkoitukseen varattuihin astioihin. Suuremmissa suojissa koottavat kolmikerrossängyt mahdollistavat vuorottaisen levon. Oven sisäpuolelle pystytetään sulkuteltta, jossa voidaan puhdistautua mahdollisista radioaktiivisista jäämistä ennen suojaan siirtymistä.
Kuivakäymälät voivat olla telttamallisia tai kiinteitä. Uusissa suojissa sellainen vaaditaan jokaista 20 neliömetriä kohti. Valaistukselle on akkuvarmistus tai se on järjestetty ilmanvaihtolaitteen tuottamalla virralla.
Normaalikäytössä suojan laitteet ja varusteet säilytetään useimmiten lukituissa kaapeissa. Siten tilaa voidaan hyödyntää esimerkiksi kerrostalon häkkivarastona. Tyhjennys suojakäyttöön on tehtävä 72 tunnin sisällä viranomaisten määräyksestä.
Ylläpito ja säännölliset tarkastukset ovat olennainen osa väestönsuojien teknistä luotettavuutta. Tämäkin on Ukrainan sodan oppeja. Rakennuksen omistaja vastaa suojan kunnosta, mikä edellyttää vuosittaista tarkastusta. Siinä arvioidaan visuaalisesti tiivisteiden, läpivientien ja laitteiden kunto. Täydellinen toiminnallisuustarkastus, kuten tiiveyskokeet ja ylipaineventtiilien testaus, on suoritettava vähintään kerran kymmenessä vuodessa.
Uudet tammikuussa julkaistut oppaat tarjoavat käytännönläheisiä ohjeita tähän kaikkeen, kuten säännöllisen huollon aikataulutukseen ja kannustuksen taloyhtiön vastuuhenkilön nimeämiseen. Suojan käyttö- ja käyttöönottosuunnitelma on osa rakennuksen pelastussuunnitelmaa.
Käyttöoppaassa kuvataan, miten suojan tekniset järjestelmät, kuten ilmanvaihto ja vesihuolto, otetaan vaiheittain käyttöön. Kunnossapito-oppaassa annetaan yksityiskohtaisia neuvoja laitetestaukseen.
Mutta väestönsuojelu ei ole vain betonia ja tekniikkaa, se on myös inhimillistä hätää kriisitilanteessa. Jos tila on varastokellarina, se pitää pystyä tyhjentämään 72 tunnissa. Mihin laitetaan asukkaiden tavarat? Todennäköisesti pihan perälle, sillä kaikkien muidenkin kiinteistöjen samaan aikaan valmistautuessa kuljetus- ja varastointikapasiteettia tuskin löytyy.
Kun ahtaaseen tilaan pakataan uhan alla toisilleen tuntemattomia valmiiksi ahdistuneita ihmisiä, voi syntyä monenlaisia ongelmia. Edustettuna on koko väestö itkevistä vauvoista muistisairaisiin vanhuksiin ja ummikkoihin maahanmuuttajiin.
Jos suoja on jo täynnä, kuka päättää, milloin ovi suljetaan? Entä jos sisään on päässyt aggressiivisia ja/tai juopuneita henkilöitä? Joillain on mukana ruokaa ja juomaa, toisilla ei. Tarvitaanko voimankäyttöä?
Ja vaikka kaikki sujuisi hyvin, 0,75 neliömetriä per henkilö tarkoittaa kapean retkipatjan kokoista aluetta. 50 neliömetrin suojaan voidaan sijoittaa yli 60 ihmistä.
Käymälät ovat pressulla eristettyjä jätesäkillä vuorattuja sankoja. Ilmastointilaite tuottaa sähköllä käydessään meteliä ja käsin veivatessa se vaatii jatkuvaa miehitystä. Verkkovirran katketessa tulee myös pimeää.
Lemmikit on pitänyt jättää ulkopuolelle, netti ei usein toimi teräsbetonin sisällä. Vain patteriradio saadaan kuuluville varustukseen kuuluvalla antennilla. Tässä kaikessa tarvitaan kansalaisilta sitä usein peräänkuulutettua resilienssiä.
Mikäli rakennus saa osuman, suojasta on poistuttava usein tunnelimaisen hätäuloskäytävän kautta. Se voi tarkoittaa ensin murrettavaksi suunnitellun muuratun hätäpoistumisaukon rikkomista varusteisiin kuuluvalla lekalla ja taltalla, sitten kaivautumista maakerroksen läpi.
Kaikki tämä varmasti on karua nykyihmiselle mutta hyvä uutinen Ukrainan kokemusten perusteella on se, että suojautumistarve on tyypillisesti vain muutamia tunteja. Ydinsodan uhan alla minimiksi arveltiin vähintään useita vuorokausia.
Ukrainan sodan keskeinen opetus on, että suojaan on päästävä nopeasti. Yleisin väestönsuojeluun liittyvä kysymys on: ”Missä on minun suojapaikkani?”. Sellaista ei ole, jokainen hakeutuu hälytyksen tullessa lähimpään väestönsuojaan juuri siellä missä sattuu olemaan.
Suurissa kaupungeissa sellaisia löytyy, Helsingissä niitä ovat esimerkiksi maanalaiset metroasemat. Haja-asutusalueella tilanne on toinen. Silloin voi mennä esimerkiksi rakennuksen kellariin tai vastaavaan ikkunattomaan tilaan rakennuksen keskelle.
Maaseudulla suojautumistarve on joka tapauksessa pienempi. Äärimmäisessä hädässä voi turvautua suojaavaan maaston kuten notkelmiin ja ojiin.
Suomalaiset ovat todennäköisesti maailman parhaiten turvattua väkeä väestönsuojelua ajateltaessa. Kun uudet ohjeet hyödynnetään, valmius käyttöönottoon paranee entisestään.
Lisätietoja
Uudet oppaat sekä muuta hyödyllistä tietoa varautumisesta: pelastustoimi.fi/pelastustoimi/varautuminen/vaestonsuojelu
Lisäksi matkapuhelimen 112-sovelluksessa on varautumistietoa, joka on käytettävissä myös netin kaaduttua.
