Ensimmäisen romaaninsa julkaissut Mikko Koho ei turhaan kainostele. Sota on rumaa, kun Venäjä katsoo aikansa koittaneen ja hyökkää Suomen kaakkoisrajan yli. Päälle vyöryvää vihollista on torjumassa myös Karjalan jääkäriprikaati, jonka riveissä taistelee romaanin pääosassa oleva panssarijääkärijoukkue.
Pääaineenaan poliittista historiaa opiskeleva esikoiskirjailija palveli Karjalan prikaatissa panssarijääkärinä, joten konteksti on omakohtaisesti tuttu. Varusmiespalvelus kuitenkin keskeytyi olkapäävammaan.
– Aloitettuani panssarireserviupseerikurssin Parolannummella aiemmin vaivannut olkapääni hajosi kasarmin punkassa nukkuessa. Minut siirrettiin palveluskelpoisuusluokkaan C, eli olen vapautettu rauhan aikana palveluksesta, taustoittaa kirjailija.
Romaanissa on hyvin realistinen ote, ja se on Tuntemattoman sotilaan tavoin kollektiiviromaani. Selkeää päähenkilöä ei ole, vaan on joukko keskushenkilöitä.
– Luovuin heti alkuun ajatuksesta rakentaa tarina päähenkilön ja hänen kaverinsa varaan. Selkeän päähenkilön puute on kuitenkin kuulemani mukaan hidastanut joidenkin lukijoiden pääsyä tarinan kyytiin.
Romaanihahmojen tunnemaailma, kuten ahdistus ja suru palvelustoverin kaatuessa, välittyy lukijalle hyvin koskettavasti.
– Vaikeinta kirjoittamisessa oli kuvitella ja sanoittaa romaanihenkilöiden ajatukset.
Teoksesta tunnistaa useita teemoja kuten johtajan jakamattoman vastuun joukostaan. Vastuu painaa raskaana etenkin henkilötappioiden kautta.
– Itse hahmotan keskeiseksi teemaksi ryhmäkoheesion. Sotilas taistelee ensisijaisesti omalle ryhmälleen. Toinen läpikulkeva teema on pohdinta siitä, miten mahdollinen sota kohtelisi meitä suomalaisia.
Henkilögalleria on hyvin moniulotteinen. Joukkueessa on luonnollisesti useita naissotilaita sekä lukuisia ulkomaalaistaustaisia ja vähemmistöjen edustajia. Jotkut taistelijat ponnistavat hyvinkin risaisesta siviilitaustasta. Romaanin työstämisen Koho kertoo aloittaneensa juuri henkilöhahmojen luomisella.
– Henkilögallerian luominenhan oli tilastotiedettä, hymähtää kirjailija ja jatkaa, että joukko olisi todellisuudessakin juuri näin kirjava.
Panssarijääkärijoukkue joutuu toistuvasti koviin paikkoihin. Taistelukuvaus on hyvin uskottavaa ja vastaa pitkälti julkisuudessakin esitettyjä skenaarioita Suomeen kohdistuvan hyökkäyksen torjunnasta.
– Nykyajan sodankäynti on pitkään kiinnostanut minua. Paljon tietoa saan ihan googlaamalla ja päättelemällä. Faktantarkistuksessa tukeuduin useampaankin ammattisotilaaseen.
Myös yksittäisten sotilaiden toiminnan kuvaus on hyvin luontevaa. CV9030-kalusto puolestaan tuli Koholle tutuksi varusmiehenä.
– Harrastan airsoftia, joten tiedän varsin tarkkaan, kuinka joukko liikkuu metsässä ja minkälaista ääntä siitä syntyy.
Kaakonkulman kartta tuli lukiessa kaivetuksi esiin jo sotatien alkumetreillä, ja kirjailija itsekin myöntää tukeutuneensa siihen.
– Pelasin taistelukohtaukset ensin kartalla läpi. Se oli itse asiassa varsin aikaa vievää puuhaa.
Lukijapalaute luonnollisesti kiinnostaa kirjailijaa. Keskeinen palautekanava on ollut Instagram. Muutaman kerran Koho on tosin pysäytetty kotikaupunkinsa Turun kadullakin.
– Siitä on tullut kritiikkiä, että kirjan sotilaat käyttävät niin vähän alkoholia. Mutta niinhän nuoriso nykyään käyttäytyy, naurahtaa kirjailija.
Monet ovat halunneet tietää, miten tarina jatkuu.
– Sotakirjoista taidan ottaa tauon, mutta pari muuta projektia on jo työn alla. Toinen liittyy pelastusalaan ja toinen on vakoilujuttu, summaa Koho.
Mikko Koho
- Ammatti: opiskelija, armeijavarusteiden myyjä
- Syntymävuosi: 1992
- Syntymäkotikunta: Vantaa
- Sotilasarvo: alikersantti
- Asuinpaikka: Turku
- Uusin kirja: Yö joka lankesi yllemme
