Hornetit lensivät hautausmaalla olleen kunniavartion yli, kun Minna Riipinen seurasi Suomi 100 -päivän juhlallisuuksia vuonna 2017. Komentajan puheen jälkeen hän oli varma siitä, että hakisi viimein inttiin.
– Silloin tuli ajatus, että nyt mä sen teen. Täytin hakemuksen heti seuraavana päivänä, Riipinen kertaa.
Valinta varusmiespalveluksesta oli tehtävä silloin, jos koskaan. Saapumiserään 1/19 tähdätessään Riipinen hiposi yläikärajaa 29-vuotiaana. Vaikka varusmiespalvelus oli kiinnostanut häntä pitkään, ei se ollut tuntunut mahdolliselta eri elämäntilanteissa.
– Entinen miesystäväni ei halunnut minun lähtevän armeijaan ja myöhemmin en tiennyt, mihin veisin lemmikkini, kun asuin yksin. Olisi pitänyt suorittaa palvelus jo nuorempana, mutta ei se ole jäänyt vaivaamaan. Olen äärettömän iloinen, että suoritin sen lopulta, Riipinen toteaa.
Maanpuolustuksella ei ollut suurta roolia Riipisen elämässä ennen palvelusta. Hän oli käynyt kouluttamassa itsepuolustusta NASTA Vinka -harjoituksessa, mutta ei tiennyt esimerkiksi MPK:n toiminnasta. Silti hänellä oli sodanajan sijoitus.
– Olin ajatellut, että sotilaallisen uhan yllättäessä menisin martaksi, mutta VPK:n kautta sain SA-sijoituksen kriisitilanteeseen. Olisin varmasti osallistunut MPK:n toimintaan jo aiemmin, jos olisin tiennyt mahdollisuudesta, Riipinen harmittelee.
Iän sanotaan olevan vain numero, mutta Riipinen huomasi ikäeron 10 vuotta nuorempiin varusmiehiin palveluksen aikana. Eniten ikä näkyi hänestä palautumiskyvyssä.
– Nuorempana lyhyet päiväunet voivat riittää raskaasta harjoituksesta palautumiseen. Minusta tuntui intissä välillä siltä, etten ollut palautunut fyysisesti rasittavasta viikosta vielä viikonloppuvapaiden jälkeenkään. Kun siihen lisättiin stressiä ja psyykkistä väsymystä, ei palautuminen vain onnistunut samalla tavalla kuin nuoremmilla.
Riipinen hakeutui Porin prikaatissa Säkylässä suojelukomppanian raskaspelastustehtäviin, joten rasitusta riitti. Nuorempien varusmiesten jutut olivat myös eri tasolla kuin asiat, jotka kiinnostivat Riipistä.
– Olin mielelläni osa porukkaa ja yritin heittää samanlaista juttua, mutta se kävi raskaaksi. Eräs vääpeli huomasi tämän ja ehdotti minulle kirjoja, joita luin päivystysvuorossa ja vapailla. Meille muodostui pieni kirjakerho, minkä myötä sain keskustella jostain muustakin. Se oli äärettömän iso plussa jaksamiselleni.
Vaikeuksien vastapainona vanhemmasta iästä oli Riipisestä palveluksessa myös hyötyä.
– Intistä saa paljon enemmän irti vähän vanhempana, kun tietää, miten haluaa hyötyä siitä. Vastoinkäymisetkään eivät ottaneet niin paljon hermoon, kun niitä osasi jo käsitellä.
Suojelukomppaniaan hakeutumisessa oli syynsä: Riipinen halusi palomestariksi. Sitä hän nykyään onkin, ja palveluksen suorittaminen katsottiin hakiessa eduksi.
– Sain psykologisissa testeissä lisäpisteitä intin raskaspelastuspuolesta, Riipinen toteaa.
Kotiuduttuaan Riipinen jäi aktiiviseksi reserviläiseksi. Enää MPK:n toiminta ei ole vierasta.
– Kävin parina ensimmäisenä vuonna reservissä jopa 14 harjoituksessa vuodessa. Nyt olen rauhoittanut tahtia noin 4–7 harjoitukseen.
Hän kouluttaa useita etenkin naisille suunnattuja kursseja, kuten Sotilaan perustaidot naisille ja sen jatko- ja täydennyskursseja. Lisäksi Riipinen kouluttaa sammutusta, suojelua sekä joitain ammuntoja.
Nyt 36-vuotias Riipinen on suorittanut reservissä sodanajan johtajakurssin ja ylentynyt vänrikiksi kesällä 2024. Inttiin menoa harkitsevia naisia hän rohkaisee hakemaan, jos se vähänkään kiinnostaa.
– Palveluksen suorittaminen vielä kolmenkympin korvilla ei ole mahdotonta. Ympäristö voi olla paikoin raskas eikä palautumiskyky ole entisellään, mutta reservissä on sitten erilaista, kun kaikki ovat aikuisia. Touhu on rennompaa, ja aktiivinen reserviläisyys on hyvä tapa ylläpitää osaamista viettäessä viikonloppuja kavereiden kanssa.
MPK Ilmapuolustuspiirin aktiivinen kouluttaja palkittiin jouluna rautaisella ansiomitalilla.
-
Vapaaehtoinen maanpuolustus
