Kuvitellaanpa tilanne, jossa maailmanpolitiikka on kriisiytynyt entisestään ja Suomi on kovassa paikassa. Emme ole suoraan sodassa, mutta kovan painostuksen ja laaja-alaisen vaikuttamisen kohteena.
Kyberhäirintä katkoo arjen palveluita ja kuormittaa viranomaisia, sosiaalinen media pursuaa disinformaatiota ja naapurin erikoisjoukot, illegaalit ja värvätyt rikolliset toteuttavat tihutöitä ja tiedustelua. Rajan tuntumaan on rahdattu ihmisiä työnnettäväksi Suomeen, tuntemattomat droonit pörräävät strategisten kohteiden ympärillä ja ilmatilaloukkauksia tulee yhtenään. Meitä halutaan pelotella, tai sitten käynnissä on jotain vielä synkempää – sotilaallisen hyökkäyksen valmistelu.
Poliisin johdossa hierotaan otsia tuskaisena. Sabotaasi-iskujen sarja strategisia tietoliikenne- ja logistiikkakohteita vastaan jatkuu. Tekijöiden jäljillä ollaan, mutta käsiparit uhkaavat loppua kesken, kun laaja-alaiseen vaikuttamiseen vastaamisen ohella on hoidettavana myös normaali poliisityö. Niinpä poliisi pyytää virka-apua Puolustusvoimilta laajan etsintä- ja kiinniotto-operaation toteuttamiseen.
Rajallisten käsiparien ongelma siirtyy Puolustusvoimien pöydälle. Ammattisotilaita tarvitaan kipeästi valmiuden kohottamiseen samalla kun varusmieskoulutuksen on jatkuttava. Poliisin avuksi irtoaa siis vakinaista väkeä vain rajallisesti. Onneksi täydentämään löytyy virka-apuun ja sotilaspoliisitehtäviin koulutettuja, tiuhaan harjoitelleita reserviläisyksikköjä, ja toki myös valmiusyksikköjen varusmiehet.
Tässä kohtaa vastaan tulee kuitenkin juridinen tenkkapoo. Nykyinen asevelvollisuuslaki ei nimittäin mahdollista asevelvollisten käyttöä aseellista voimankäyttöä sisältäviin tai vaarallisiin virka-aputehtäviin. Ei, vaikka olisimme keskellä vakavaa harmaata vaihetta ja vaikka tarjolla olisi tällaisiin tehtäviin koulutettuja ja vapaaehtoisesti niihin valmiita yksikköjä. Ei edes ammattilaisten johtamana ja tukena, jos annettu tehtävä katsotaan vaaralliseksi.
Rajalla vastassa on sama ongelma. Vuonna 2024 päivitetty laki mahdollistaa kyllä reserviläisten kutsumisen avuksi rajaturvallisuuden niin vaatiessa, mutta vain hyvin rajattuihin tehtäviin.
Lainsäädännön tiukat rajaukset sitovat siis käsiämme. Asevelvollisille ei tietenkään pidäkään ulkoistaa viranomaisten vastuita ja tehtäviä, koulutuksen on aina oltava tehtäviä vastaava, eikä ketään saa altistaa vaaraan, ellei se ole välttämätöntä.
Koko järjestelmämme perustuu ajatukseen aseistaa tarvittaessa satoja tuhansia tavallisia suomalaisia sotaan, ja lähetämme rutiinilla reserviläisiä vaativiin kriisinhallintatehtäviin. Tässä valossa on erikoista, että ajatus reservin hyödyntämisestä täydellä teholla yhteiskunnan turvaamiseen sodan vasta uhatessa suljetaan pois.
Reserviläisten roolia ja vastuita koskeva lainsäädäntö onkin syytä käydä huolella läpi ja uudistaa nyt, jottei sitä tarvitse tehdä kiireessä paineen alla. Virka-aputehtävien lisäksi lainsäädännöllistä tarkastelua kaipaavat ainakin reserviläisten lähettäminen ulkomaille puolustamaan liittolaisia sekä tilanteet, joissa pienen lapsen huoltajista ainoa tai molemmat ovat sijoitettuja reserviläisiä.
Tärkeintä tietysti on, että meillä on osaava ja motivoitunut reservi. Lainsäädännön on mahdollistettava sen asianmukainen hyödyntäminen Suomen turvallisuuden takaamiseen.
Atte Harjanne
Kirjoittaja on kansanedustaja (vihr.) ja reservin kapteeni
