Aluevaikutusta raketinheittimillä

Tero Tuominen
5_raketinheitin_122_terotuominen_0118
Tatra 8x8 -alustalle asennettu 122 mm raketinheitin. Varsinainen heitinosa on suunnattu maaliin, sen edessä on tyhjä latauslaite. Kuvan ajoneuvo on varustettu puskulevyllä.
Tero Tuominen Rovaniemi

Raketti on vanha ase. Ensimmäisen kerran niitä kerrotaan käytetyn Kiinassa jo 1200-luvulla. Toisessa maailmansodassa suomalaisille sotilaille tulivat tutuksi Neuvostoliiton Stalinin urut, jotka syytivät rakettiryöppyjä asemiimme.

Nykyaikaisella taistelukentällä on edelleen paikkansa raketinheittimille. Epätarkalla mutta massoittain käytettynä suuren aluevaikutuksen tuottavalla aseella voidaan lamauttaa esimerkiksi hyökkäyskärkiä ja joukkojen keskitysalueita.

Marraskuussa 2017 Rovajärven ampuma-alueella järjestettiin Pohjoinen 17 -harjoitus. Siinä oli mukana hankintavaiheessa runsaasti julkisuutta saaneita amerikkalaisvalmisteisia raskaita RsRakH 06 -raketinheittimiä (MLRS, Multiple Launch Rocket System).

Harjoitukseen osallistui myös Kainuun tykistörykmentin 122 RakH 89 -heittimiä. Nämä aseet on valmistettu Tšekkoslovakiassa ja ovat hieman jääneet raskaamman serkkunsa varjoon.

Reserviläinen pääsi seuraamaan 122 mm raketinheitinpatterin täyslaidallisen vaikutusta maalialueella. Millaisesta aseesta on kyse?

 

Edullisesti Itä-Saksan jäämistöstä

Tatra 815 VPR9 - 8x8 on kahdeksanpyöräinen maastokuorma-auto. Tyyppi on nykyisin suosittu raskaan sarjan Off Road -harrastajien keskuudessa erinomaisen maastokelpoisena ajoneuvona. Tämän Tšekkoslovakiassa valmistetun auton alustalle asennettiin 1970-luvulla Neuvostoliiton BM-21 Grad -järjestelmästä (Suomessa 122 RakH 76) tuttu 40-putkinen 122 mm raketinheitin. Syntyi RM-70.

Koska 8x8 Tatran alusta on pidempi kuin alkuperäisen venäläisen 6x6 Ural -kuorma-auton, siihen pystyttiin lisäämään heittimen etupuolelle latauslaitteeseen myös toinen tuliannos.

Alkuperäisissä RM-70-heittimissä oli panssaroitu miehistötila. Suomeen hankituissa, 80-luvun puolivälistä peräisin olevissa RM-70/85 -versioissa on kuitenkin uudempi lähes normaali kuorma-auton ohjaamo. Heittimiä ostettiin 90-luvulla meille Itä-Saksan armeijan jäämistöstä 36 kappaletta.

Raketinheittimiä käytetään yhtymien taistelun tukemiseen epäsuoralla tulella. Tositoimissa ne odottavat tehtävää hajautetussa ryhmityksessä. Lähialueelta on valmiiksi tiedusteltu ja mahdollisesti myös valmisteltu useita vaihtoehtoisia tuliasemia.

Saatuaan tulitehtävän heitinajoneuvot siirtyvät kohteen suhteen parhaiten soveltuvaan sijaintiin. Tyypillisesti kyseessä on raketeille sopivan lähtökulman takaava aukio ilman reunaesteitä. Parhaassa tapauksessa heittimet voidaan sijoittaa ampumaan metsänreunan suojasta.

Ajoneuvot ajetaan riviin ja heittimet suunnataan saatujen ampuma-arvojen perustella kohteeseen. Karkea suuntaus tapahtuu hydraulisesti ja lopullinen säätö tehdään käsin.

3_raketinheitin_122_terotuominen_0118
Tulenjohtoryhmä Pohjoinen 17 -harjoituksessa valmiina raketinheitinpatterin yhteislaukaukseen. Kuva: Tero Tuominen

234 rakettia 20 sekunnissa

Patterissa on tyypillisesti kuusi raketinheitintä eli kerrallaan valmiiksi ladattuna on yhteensä 240 rakettia. Ennen vaikutusammuntaa jokainen heitin laukaisee aluksi yhden raketin.

Jos maalia tähystävä tulenjohtaja varmistaa kohdistuksen olevan oikea, täyssarjassa kaikki 234 patterin jäljellä olevaa rakettia laukaistaan heti. Jokaisen heittimen tulinopeus on kaksi rakettia sekunnissa, joten tulitoiminta kestää 20 sekuntia. Myös puolikkaita ja neljäsosasarjoja voidaan ampua.

Epäsuoran tulen vaikutus on suurin aivan iskun alussa ennen kuin vastustaja ehtii hakeutua suojaan. Yllätyksen menettämisestä huolimatta kannattaa suuntausta kohdistusrakettien jälkeen siirtää, mikäli ne eivät heti osu maalialueelle.

Kun raketit on ammuttu, heitinajoneuvot vaihtavat välittömästi sijaintia joko uudelleen suojaan tai toiseen tuliasemaan. Rakettien laukaisupaikka on suhteellisen helppo paikantaa niin visuaalisesti runsaan savun ja lieskojen perusteella kuin vastatykistötutkilla.

Liikkeelle päästään muutamissa minuuteissa, sillä heitinajoneuvossa ei ole ylös nostettavia hydraulisia maatukia. Paikalta lähdetään yleensä myös silloin, kun mukana on vielä toinenkin tuliannos.

Latauslaitteessa mukana kulkevan 40 raketin erän siirto heittimeen sujuu minuuteissa. Kun nekin on ammuttu, joudutaan seuraava ampumatarviketäydennys tekemään toisesta ajoneuvosta tai maasta nostaen. Noin 70 kiloa painavien ja kolme metriä pitkien rakettien siirtäminen on suhteellisen hidasta ja raskasta työtä.

1_raketinheitin_122_terotuominen_0118
Ladatusta heittimestä on ammuttu yksi kohdistusraketti. Loput 39 ovat valmiina lähtemään 20 sekunnissa. Rakettimoottoreissa on seitsemän venturiputkea (yksi keskellä, loput kehällä). Kuva: Tero Tuominen
2_raketinheitin_122_terotuominen_0118
Heittimen suuntaamiseen käytetään sen takaosassa olevaa samanlaista kiertokaukoputkea kuin kenttätykeissä. Sillä haetaan taakse sijoitetun kollimaattorin avulla haluttu sivusuunta. Kuva: Tero Tuominen

Jarrurenkailla säädetään kantamaa

Ajoainetta rakettimoottorissa on parisenkymmentä kiloa. Sen paloaika on vain parisen sekuntia. Työntövoima purkautuu seitsemän venturiputken kautta.

Rakettien kantomatka on enimmillään noin 20,5 kilometriä. Sitä voidaan vähentää kahdella erikokoisella jarrurenkaalla. Ne lisätään tarvittaessa heittimeen jo ladattujen rakettien etuosan ympärille. Jarrurenkaita käytetään  lähelle ammuttaessa, koska matalilla korotuksilla reunaesteet voisivat tulla ongelmaksi.

Rakettia stabiloi neljä kaarevaa evää, jotka heittimen putkessa ovat taittuneina takaosaa vasten. Laukaisun jälkeen jousi avaa ne.

Taistelukärki virittyy vasta raketin lähdön jälkeen lennon aikana. Näin a-tarvikkeiden käsittely ja lataaminen maassa on turvallisempaa.

Suomessa on käytössä 9M22-raketti (122-JROF-70). Kahdessa sekunnissa laukaisusta sen nopeus on 690 metriä sekunnissa. Silloin ruudin palojäänteet irtoavat raketista ja loppuosa jatkaa maalialueelle ballistista lentorataa pitkin.

122 mm raketin taistelukärki painaa noin 26 kiloa. Siinä on käytetty tehokasta heksatonaali-räjähdettä. Koska raketin lähtökiihtyvyys on pienempi kuin tykin kranaatin, siihen on voitu tehdä rakenteen kestävyyttä vähentävä esisirpaloitu taistelukärki.

Esimerkiksi heittimen 9M53F-rakettiversiossa sirpaleita on 2450. Tämä yhdistettynä tehokkaampaan räjähteeseen tekee 122 mm raketista maalissa huomattavasti tuhovoimaisemman kuin saman kaliberin tykistökranaatin.

4_raketinheitin_122_terotuominen_0118
122 RakH 89 -raketinheitinpatterin tuliryöppy osuu maalialueelle Pohjoinen 17 -harjoituksessa Rovajärvellä. Aluemaali on tyypillisesti kooltaan 1-3 hehtaaria. Kuva: Tero Tuominen


Raskaalle raketinheittimelle ei saatu tykistöohjusta

Vuoden 2004 iskukykytutkimuksen suositusten perusteella Suomeen hankittiin 2006 Hollannista käytettyinä 22 amerikkalaisvalmisteista raskasta 227 mm M270 MLRS-raketinheitintä (Multiple Launch Rocket System). Meillä vuonna 2008 koulutuskäyttöön otettu järjestelmä sai tunnuksen 298 RsRakH 06.

MLRS:n rakettikehdossa on kaksi kasettia. Kumpaankin menee kuusi rakettia. Lataus hoituu koneellisesti kasetit vaihtamalla.

Järjestelmän tehokkainta, 644 tytärammuksella varustettua M26-rakettia ei kuitenkaan otettu meillä käyttöön rypäleasekiellon vuoksi. Nyt on käytössä AT2-miinaraketteja, jotka kukin vievät maalialueelle 28 panssarimiinaa.

Kuuden raketin kasettien vaihtoehtona MLRS voidaan aseistaa myös kahdella ATACMS-tykistöohjuksella (MGM-140 Army Tactical Missile System). Suomi harkitsi niiden ostamista osaksi kaukovaikuttamiskykyä. Ohjuksille saatiin Yhdysvalloista jo vientilupakin, mutta niiden hinta osoittautui liian kalliiksi.

Nyt MLRS-järjestelmään on meillekin ostettu GPS-ohjattuja M30 GMLRS -raketteja. Siinä missä perinteinen raketinheitin on kuin haulikko, GMLRS muuttaa sen pistemaalien tuhoamiseen soveltuvaksi tarkkuuskivääriksi.

M30-rakettiin (tai ohjukseen) on kaksi taistelukärkeä. Toinen soveltuu nimenomaan pistemaalien tuhoamiseen, toisen esisirpaloidulla taistelukärjellä on aluevaikutus. Kantomatka on jopa 70 kilometriä.


Jaa tämä sivu