PKM-konekivääri on tuttu monelle suomalaiselle varusmiespalveluksesta sekä uutiskuvista ympäri maailman, kuten Ukrainan sodasta, jossa se on käytössä molemmilla osapuolilla.
Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliiton asevoimat halusi sotakokemusten perusteella modernisoida konekivääriaseistuksensa. Suunnittelukilpailun tavoitteeksi asetettiin yleiskonekivääri, joka toimisi ryhmän tukiaseena, raskaana konekiväärinä kolmijalalla varustettuna ja joka sopisi erilaisten ajoneuvojen aseistamiseen. Logistisista syistä kaliiperiksi valikoitui vanha ja hyväksi havaittu 7.62×54R.
Uudeksi yleiskonekivääriksi oli jo lähes ehditty valita asesuunnittelijoiden Grigori Nikitinin ja Juri Sokolovin suunnittelema ase, mutta kilpailuun päätettiin ottaa mukaan kuuluisan Mihail Kalašnikovin johtama suunnitteluryhmä, joka yllättäen voitti kilpailun. Asemalli sai nimekseen Pulemjot Kalašnikova eli Kalašnikovin konekivääri (PK). Asetta suunniteltaessa ei ryhdytty keksimään pyörää uudelleen, vaan yhdisteltiin toimivaksi tiedettyjä ominaisuuksia muista aseista. PK:n tekninen toiminta on helppo kuvailla: yksinkertaistettuna se on kuin ylösalaisin käännetty AK-rynnäkkökivääri ja lukko on käytännössä suurennettu versio AK:n lukosta. Aseen runko on valmistettu teräslevystä prässäämällä. Patruunanvetäjän malli on lainattu SG-konekivääristä ja syöttömekanismiin on otettu vaikutteita VZ 52 -konekivääristä. Laukaisukoneisto taas on kopioitu RPD-konekivääristä.
Piippu on kovakromattu eli pinnoitettu ohuella kromikerroksella piipun syöpymisen estämiseksi ja kulumisen vähentämiseksi. Piipun voi vaihtaa nopeasti avaamalla lukitussalvan ja vetämällä piipun irti rungosta. Kaasuporttiin suunniteltiin kolme asetusta, joilla voi säätää kaasumäntään pääsevän ruutikaasun määrää. Ensimmäinen asetus on tarkoitettu normaalioloihin, ja toinen vaativiin olosuhteisiin, kun koneisto on likainen tai jäinen. Kolmas asetus on tarkoitettu tilanteisiin, joissa ase ei toimi muilla asetuksilla.
Aluksi piipun päässä aiottiin käyttää DP-pikakiväärin kartiomallista liekinsammuttajaa, mutta kokeiluissa löydettiin parempi ratkaisu. Parhaaksi osoittautui pitkänomainen, viisiaukkoinen liekinsammuttaja, joka toimi suujarrun tapaan eli teki rekyylistä helpommin hallittavan ja siten paransi käytännön tarkkuutta.
PK-konekivääri otettiin virallisesti Neuvostoliiton asevoimien käyttöön vuonna 1961 ja sarjatuotanto alkoi 1963. Neuvostoliitolle tyypilliseen tapaan kehitys jatkui tuotannon aikana ja vuonna 1969 aseen rakennetta modernisoitiin. Tarkoituksena oli keventää aseen painoa ja säästää valmistuskustannuksissa. Muutoksilla paino keveni 1,5 kiloa, jolloin se painoi enää 7,8 kiloa. Uusi nimike oli PKM eli Pulemjot Kalašnikova Modernizirovannyi eli modernisoitu Kalašnikovin konekivääri.
Koska kyseessä oli yleiskonekivääri, sille suunniteltiin myös kolmijalkainen jalusta, joka oli tarkoitettu mahdollisimman kevyeksi eli vain 4,5 kilon painoiseksi ja yksinkertaiseksi valmistaa. Se voidaan myös säätää ilmatorjuntakäyttöön sopivaksi. Jalustat jäivät kuitenkin käytännössä melko harvinaisiksi, sillä liikkuvassa sodankäynnissä tai edes harjoituksissa niitä ei vaivauduttu kuljettamaan maastossa mukana. Afganistanin ja Tšetšenian sodissa kolmijalkoja nähtiin lähinnä vain tukikohtakäytössä. Sama näyttää jatkuneen myös Ukrainan sodassa. Suomeen jalustoja ei ole hankittu, sillä niitä ei ole pidetty tarpeellisina.
Patruunavyö koostuu 25 tai 50 patruunan paloista, joita voi yhdistää toisiinsa periaatteessa loputtomasti. Logistisista syistä rakenne suunniteltiin niin, että aseessa voidaan käyttää myös Maxim M/1910- ja SG-konekiväärien teräksisiä patruunavöitä. 100 tai 200 patruunan metallinen vyölaatikko kiinnittyy aseen rungon alapuolella oleviin kiinnikkeisiin.
Panssarivaunuversio PKT eroaa perusmallista siten, että piippu on pidempi ja paksumpi, laukaisu tapahtuu sähköllä toimivalla vetotapilla eli solenoidilla, eikä siinä ole tukkia. PKT-konekiväärejä on käytetty hyvin laajasti neuvostoliittolaisissa ja venäläisissä T-72-, T-80- ja T-90-taistelupanssarivaunuissa sekä erilaisissa rynnäkköpanssarivaunuissa, joista esimerkkinä suomalaisillekin tutut BMP-sarjan vaunut.
PK- ja PKM-konekiväärit olivat hyvä vientituote ja niitä valmistettiin runsaasti myös Neuvostoliiton ja Venäjän ulkopuolella. Aseita valmistettiin ainakin Puolassa, Kiinassa, Jugoslaviassa, Serbiassa, Romaniassa, Vietnamissa, Ukrainassa ja Bulgariassa. Osa valmistajista hankki lisenssin valmistukseen, osa kopioi sen luvatta. Suurin luvaton valmistaja on Kiina, joka valmisti Type 80 -konekivääreitä pääasiassa vientiin. Lisenssisopimuksista on myöhemmin väännetty peistä, sillä Venäjä on katsonut, etteivät Neuvostoliiton aikaiset lisenssisopimukset ole enää voimassa. Tiettävästi yksikään valmistaja ei kuitenkaan ole lopettanut tuotantoa ukaaseista huolimatta.
Näiden konekiväärien tarina alkoi Suomessa kylmän sodan aikana, kun ensimmäiset PKT-konekiväärit saapuivat Neuvostoliitosta ostettujen T-55-taistelupanssarivaunujen aseistuksena. Vaunuaseita saatiin lisää muun neuvostoliittolaisen panssarikaluston, kuten BTR-panssariajoneuvojen ja BMP-rynnäkköpanssarivaunujen mukana.
Yhteensopivuussyistä Ruotsista ostetut CV-90-rynnäkköpanssarivaunutkin varustettiin tutuilla PKT-konekivääreillä. PKM-aseita saatiin myöhemmin lisää Venäjältä erikoisen järjestelyn kautta, kun niillä lyhennettiin entisen Neuvostoliiton valtionvelkaa Suomelle. Viimeisen kerran täydennystä ostettiin Venäjältä 2010-luvun alussa, jolloin hankittiin konekivääreitä sekä niiden varaosia yhteensä 3,1 miljoonan euron arvosta.
Suomessa osa aseista on modernisoitu, mikä tarkoittaa, että laatikon kannen päälle on asennettu kisko optiikan kiinnitystä varten. Tämän kiskon takaosassa on myös diopteritähtäin, aivan kuten RK 62 -rynnäkkökiväärissä.
PKM on arvioitu yhdeksi parhaista moderneista konekivääreistä ja se on osoittautunut erilaisissa konflikteissa hyvin luotettavaksi, tehokkaaksi ja pidetyksi aseeksi. Suomessakin PKM on havaittu erinomaiseksi konekivääriksi. Sen tulevaisuus on kuitenkin jo sinetöity, sillä Puolustusvoimat on ilmoittanut, että se tulee jatkossa hankkimaan uusia aseita ainoastaan Nato-kaliipereissa ja uuden konekiväärin valintaprosessi on juuri käynnissä. Oli uusi konekivääri mikä tahansa, sille jäävät suuret saappaat täytettäväksi.
Muokattu 7.10.2026 klo 14.50: Poistettu maininta Itä-Saksasta hankituista PKM-konekivääreistä.
-
Historia
