Suomi elää kansainvälisestä kaupasta, eikä täydellinen omavaraisuus ole realistinen tavoite tämän kokoiselle maalle. Huoltovarmuuden kannalta tärkeää on tunnistaa riippuvuudet, joiden katkeaminen aiheuttaisi vakavassa kriisissä nopeasti ongelmia.
Huoltovarmuuskeskuksen pääjohtajan Janne Känkäsen mukaan riippuvuuksia tarkastellaan jatkuvasti. Nykyään esimerkiksi Kiinalla ja Taiwanilla on suuri merkitys monissa tuotteissa ja komponenteissa, joita Suomessa tarvitaan.
– Kriittisistä mineraaleista on puhuttu paljon, mutta on paljon muutakin. Puolijohteet ovat hyvin yleiskäyttöistä teknologiaa, ja lisäksi on käytännön komponentteja. Olemme hyvin riippuvaisia Kiinasta ja Taiwanista, Känkänen taustoittaa.
Riippuvuuksia löytyy myös lääkehuollosta. Känkänen nostaa esimerkiksi antibiootit, joissa Suomi on melko riippuvainen ulkomaisista toimituksista. Lyhyellä aikavälillä riskiä voidaan pienentää varastoilla ja lääkkeiden velvoitevarastoinnilla.
– Vaikka varasto olisi kuinka hyvä, se kantaa vain tietyn ajan. Varastointi ei ole pitkäaikainen ratkaisu, mutta se on edelleen erittäin relevantti ja tärkeä varautumisen työkalu.
Materiaalien lisäksi Suomi on riippuvainen ulkomaisesta teknologiasta. Digitaalisten järjestelmien keskeisistä ratkaisuista suuri osa tulee Yhdysvalloista.
– Digitaalinen infrastruktuuri perustuu aika paljon yhdysvaltalaiseen teknologiaan, esimerkiksi ohjelmistoihin. Se on muutaman vuosikymmenen aikana syntynyt riippuvuus, jota on pidetty myös taloudellisesti viisaana ratkaisuna, Känkänen toteaa.
Muuttunut geopoliittinen tilanne on pakottanut arvioimaan asioita uudelleen. Yhdysvaltojen tempoilevan ulkopolitiikan takia yhteistyötä ei voida pitää samalla tavalla itsestäänselvyytenä kuin aikaisemmin. Euroopassa onkin alettu puhua aiempaa enemmän teknologisesta ja digitaalisesta suvereniteetista.
– Olen itse sitä mieltä, että Euroopassa täytyy olla kyky ylläpitää kriittisiä järjestelmiä omilla kyvykkyyksillä. Emme voi olla niissä kokonaan riippuvaisia muiden ratkaisuista.
Täydelliseen omavaraisuuteen Känkänen ei silti usko. Verkottuneessa taloudessa se ei olisi realistista. Suomella ja Euroopalla on myös osaamista ja resursseja, joita muu maailma tarvitsee.
Huoltovarmuuskeskuksesta tuli tänä vuonna valtion virasto. Känkänen jatkoi organisaation johdossa toimitusjohtajan tehtävän jälkeen pääjohtajana. Känkäsen mukaan virastomalli antaa Huoltovarmuuskeskukselle aiempaa paremmat mahdollisuudet osallistua turvallisuustyön suunnitteluun ja tuoda siihen elinkeinoelämän näkökulmaa. Sen verkostossa on noin 1 500 yritystä sekä joitakin kansalaisjärjestöjä.
Suomessa on Känkäsen mukaan ylipäänsä varauduttu hyvin kuukausien mittaisiin kriiseihin. Vaikeampi kysymys on, mitä tapahtuu sen jälkeen.
Huoltovarmuuskeskus julkaisi keväällä yritysten käyttöön skenaarion tilanteesta, jossa Suomeen kohdistuu sotilaallista voimankäyttöä. Siinä haluttiin tarkastella erityisesti pitkään jatkuvaa kriisiä.
– Uskallan väittää, että Suomessa on varauduttu varsin hyvin erilaisiin tilanteisiin, erityisesti sellaisiin, jotka kestävät joitakin kuukausia. Nyt halusimme haastaa ajattelua sillä, mitä tapahtuu, jos kriisi kestää pidempään. Mitä tehdään sitten, kun varastot loppuvat, Känkänen haastaa.
Pitkässä kriisissä pelkät varastot eivät riitä. Känkänen nostaa esiin tuotantovaraukset ja mahdollisuuden käynnistää kriittistä tuotantoa siellä, missä se on teknisesti ja taloudellisesti mahdollista.
Myös henkilöstöstä voisi tulla ongelma. Suomen puolustusjärjestelmä nojaa yleiseen asevelvollisuuteen ja reserviin, mutta samoja ihmisiä tarvitaan teollisuudessa, logistiikassa ja muissa yhteiskunnan kriittisissä tehtävissä.
– Se on yksi aivan keskeisistä kysymyksistä. Lyhyen aikavälin mekaaninen vastaus on VAP-varaus. Olemme siinä mukana ja pyrimme edesauttamaan kriittisten yritysten mahdollisuuksia varmistaa, että niillä on riittävästi VAP-varauksia kriittisiin tehtäviin. On tärkeää, että Puolustusvoimat saa joukot kasaan ja riittävän henkilöstövahvuuden, mutta ei voi käydä niin, että siviilipuolelta katoavat kriittiset tekijät.
Systemaattisesta varautumisesta huolimatta kaikkea ei pystytä suunnittelemaan etukäteen. Suuressa kriisissä osa ratkaisuista joudutaan tekemään vasta tilanteen mukaan.
– Voisi ehkä sanoa, että 50 prosenttiin pystytään varautumaan etukäteen. Loput joudutaan joka tapauksessa improvisoimaan fiksusti tilanteen mukaan, Känkänen arvioi.
Suomen vahvuutena Känkänen pitää yritysten ja viranomaisten yhteistyötä. Hänen mukaansa suomalaiset kriittiset yritykset ovat kansainvälisessä vertailussa pitkällä varautumisessa. Ulkomailta tullaan Suomeen tutustumaan erityisesti julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhön.
Kaikki ei lopulta kuitenkaan ratkea varastoilla, tuotannolla tai suunnitelmilla.
– Jos pitäisi nimetä yksi asia, luulen, että loppupelissä se löytyy pääkopan sisältä. Se on henkinen kantti, henkinen kriisinkestävyys tai henkinen resilienssi. Tietyllä tavalla se on sisu ja sinnikkyys, jota pitää löytyä.
Känkänen uskoo, että ihmiset terästäytyvät silloin, kun tilanne sitä vaatii.
– Varsinkin silloin, kun kysymys on oman lähiyhteisön suojelemisesta ja turvallisuudesta, uskon, että suuri osa ihmisistä löytää erilaisen vaihteen. Suomalainen venyy, kun on pakko venyä.
Janne Känkänen
- Huoltovarmuuskeskuksen pääjohtaja
- Ikä: 59 vuotta
- Ura Huoltovarmuuskeskuksessa: toimitusjohtajana vuodesta 2020, pääjohtajana toukokuusta 2026 lähtien
- Perhe: naimisissa, kaksi aikuista tytärtä
- Harrastukset: liikunta, yhteiskunnan ja teknologian ilmiöiden seuraaminen sekä historia
