Turvallisuusympäristömme on muuttunut pysyvästi toisen maailmansodan jälkeen. Viime vuosien tapahtumat ovat osoittaneet, ettei yhteiskunnan turvallisuutta voida rakentaa yhden uhan, viranomaisen tai toimijan varaan. Varautuminen ei ole vain poikkeusoloihin valmistautumista, vaan osa normaalia yhteiskunnan toimintaa. Valmius on kykyä toimia, kun kaikki ei mene suunnitelmien mukaan.
Vapaaehtoisen pelastuspalvelun (Vapepa) puheenjohtajana olen nähnyt läheltä, mitä tämä tarkoittaa käytännössä. Ihmiset ovat valmiita lähtemään lyhyelläkin varoitusajalla auttamaan, ja viranomaiset sekä vapaaehtoiset pystyvät toimimaan nopeasti. Näissä tilanteissa näkyy suomalaisen kokonaisturvallisuuden tärkeä vahvuus: halu auttaa ja kyky toimia yhdessä.
Suomen turvallisuuden perustana on vahva maanpuolustuskyky. Sen rinnalla tarvitaan yhteiskunnan toimintakykyä. Energia, ruoka, terveydenhuolto, tietoliikenneyhteydet, liikenne, kriittinen infrastruktuuri ja palvelut muodostavat kokonaisuuden, jonka on kestettävä häiriöitä.
Tätä on huoltovarmuus. Se ei ole vain varastoja ja materiaalia, vaan kykyä pitää yhteiskunnan kriittiset toiminnot käynnissä häiriöissä.
Uhat ovat samalla muuttuneet ja monimuotoistuneet. Sotilaallisen uhan rinnalla on varauduttava hybridi- ja kyberuhkiin, informaatiovaikuttamiseen, kriittisen infrastruktuurin häiriöihin, pandemioihin ja luonnon aiheuttamiin poikkeustilanteisiin. Usein vaarallisinta on useiden häiriöiden samanaikaisuus.
Hybridi- ja kyberuhka ei aina näy heti. Häiriö voi alkaa tietojärjestelmästä, tietoliikenneyhteydestä tai informaatiovaikuttamisesta ja näkyä vasta myöhemmin arjen palveluissa. Tavoitteena voi olla myös luottamuksen horjuttaminen.
Siksi luottamus on yksi tärkeimmistä turvallisuusresursseista. Sitä rakennetaan normaalioloissa hyvällä vuorovaikutuksella, yhteisellä harjoittelulla ja yhteistyöllä.
Tässä Vapepalla on tärkeä paikkansa. Se ei korvaa viranomaisia, vaan täydentää niiden suorituskykyä ja toimii aina viranomaisten pyynnöstä. Sen vahvuus on ihmisissä, paikallistuntemuksessa ja järjestöverkostossa. Vapaaehtoiset voivat tuoda nopeasti viranomaisten tarvitsemaa osaamista ja toimintakykyä.
Vapepan merkitys ei rajoitu hälytystehtäviin. Se on osa yhteiskunnan resilienssiä eli kykyä selviytyä häiriöistä ja palautua niistä. Vapaaehtoistoiminta vahvistaa yhteisöllisyyttä ja muistuttaa, ettei kansalainen ole vain turvallisuuden kohde, vaan myös aktiivinen turvallisuuden tekijä.
Meidän on siirryttävä yksittäisten uhkien torjumisesta yhteiskunnan toimintakyvyn vahvistamiseen. Tarvitsemme ennakointia, harjoittelua ja yhteistyötä. Valmistelut on tehtävä ennen kriisiä.
Kokonaisturvallisuuden strategisen suunnan on oltava selkeä. Suomen on pystyttävä varautumaan myös uhkiin, joita emme vielä tarkasti tunne. Samalla on vahvistettava toimivia rakenteita. Viranomaiset, yritykset, järjestöt, kunnat ja kansalaiset muodostavat turvallisuuden verkoston.
Puheenjohtajana näen Vapepassa tämän verkoston arvon. Sen voima ei ole organisaatiossa, vaan ihmisissä, heidän osaamisessaan ja valmiudessaan auttaa. Ehkä juuri siinä on suomalaisen varautumisen ydin.
Varautuminen ei ole pelon lietsomista, vaan luottamuksen rakentamista. Se tarkoittaa, että olemme valmiita, tiedämme mitä tehdä ja luotamme toisiimme myös silloin, kun normaali arki rikkoutuu.
Varautuminen on lopulta vastuunkantoa toisistamme. Turvallisuus ei ole vain jonkun muun tehtävä. Se on yhteinen asia.
Seppo Kolehmainen
Vapaaehtoisen pelastuspalvelun puheenjohtaja 1.1.2026 –
Poliisiylijohtaja evp. (eläkkeelle 1.9.2024)
