• Uutiset

Kirjava joukko myöhästyi talvisodasta – ulkomaalaisten vapaaehtoisten joukossa oli silmäpuolia ja puujalkaisia

Talvisodan puhjettua vapaaehtoisia alettiin värvätä Pohjoismaiden lisäksi muun muassa Unkarissa, Englannissa, Ranskassa, Yhdysvalloissa sekä Italiassa.

SA-kuva

Tanskalaisia vapaaehtoisia harjoituksissa Oulussa tammikuussa 1940. Tanskasta saapui yli tuhat vapaaehtoista tarkoituksenaan osallistua talvisotaan.

Talvisodan syttyminen sai maailman huomion suuntautumaan
pieneen Suomeen, joka kävi selviytymistaistelua idän Goljattia vastaan.

Pelkän sympatian lisäksi Suomen auttaminen sai konkreettisia
muotoja: Suomeen haluttiin lähteä taistelemaan.

Ensimmäiset ulkomaalaiset vapaaehtoiset ottivat yhteyttä
Suomen lähetystöihin jo lokakuussa 1939, kun suomalaiset vasta neuvottelivat
Moskovassa.

Talvisodan puhjettua vapaaehtoisia alettiin värvätä
Pohjoismaiden lisäksi muun muassa Unkarissa, Englannissa, Ranskassa,
Yhdysvalloissa sekä Mussolinin
Italiassa, jossa vastustettiin bolshevistista Neuvostoliittoa ideologisista
syistä. 

 

Suomen hallitus päätti
joulukuussa, että Pohjoismaista ja Yhdysvalloista otettaisiin vastaan kaikki
halukkaat, muualta vain erikoishenkilöstöä. Saksalaiset (Saksa ja
Neuvostoliitto olivat tuohon aikaan liittolaisia) ja venäläiset eivät tulleet
kysymykseen.

Tammikuussa 1940 tiukkoja valintaperusteita lievennettiin:
Lähetystöt saivat ratkaista Suomeen hyväksyttävät. Venäläistä syntyperää olevia
emigrantteja tai Keski-Euroopan maista paenneita juutalaisia ei kuitenkaan
saanut lähettää.

Talvisodan loppuun mennessä Suomeen saapui noin 12 000
vapaaehtoista. Merkittävin vapaaehtoisjoukko, yli 8 000 miestä, saapui
Ruotsista. Toiseksi suurin joukko eli runsaat tuhat miestä tuli Tanskasta.
Ruotsalaisia lukuun ottamatta valtaosa muista vapaaehtoisista ei ehtinyt
koulutusleirejä lähemmäksi rintamaa. 

Puolustusvoimille tuli vapaaehtoisista ongelmia. Suomi
tarvitsi ennen kaikkea aseapua ja koulutettuja joukkoja, mutta valtaosalla
vapaaehtoisiksi pyrkineistä ei ollut minkäänlaista sotilaallista koulutusta
aseista tai varusteista puhumattakaan. Suomella itselläänkin oli runsaasti
kouluttamattomia miehiä, sillä itsenäisyyden aikana oli palveluksesta
vapautettu 92 000 miestä, joista suuri osa oli palveluskuntoisia. Talvisodan
alkaessa Puolustusvoimien liikekannallepanovahvuus oli 337 000 miestä.

 

Unkarissa saatiin
kootuksi organisoitu koulutettu 350 miehen vapaaehtoisjoukko. Unkarilaiset
pääsivät Suomeen vasta maaliskuussa Englannin, Norjan ja Ruotsin kautta Saksan
kiellettyä läpikulun, eivätkä he ehtineet rintamalle.

Italiasta oli lähdössä noin 5 000 vapaaehtoista, mutta
Euroopan sekava poliittinen tilanne sai hallituksen varovaiseksi, ja se pani
toimeen passikiellon, mihin vapaaehtoisten lähtö tyssäsi.

Sotatoimiin eivät ehtineet myöskään 350 amerikansuomalaista
vapaaehtoista eli amerikansuomalaiseksi legioonaaksi kutsuttu joukko. Oulun
harjoituskeskuksessa koulutuksen saanut komppania sai käskyn siirtyä etulinjaan
Nouskuanjärven ja Vuoksen väliselle puolustuslohkolle maaliskuun 13. päivänä.
Käsky peruttiin, kun tuli tieto rauhan solmimisesta.

Oulussa koulutettiin myös myös tanskalaisten
vapaaehtoisjoukko Dansk Frivillig Korps, joka tarvitsi etenkin talvikoulutusta
ja varustuksen täydentämistä. Sotaan ei joukko ehtinyt.

Vienankarjalaisista, aunukselaisista ja inkerinkarjalaisista
pakolaisista muodostettu sissipataljoona 5 osallistui Kuhmon suunnan
taisteluihin kärsien tuntuvia tappioita.

 

Lapualle koottiin koulutettaviksi
Suomeen eri teitä ja eri aikoina yli 20 maasta saapuneet vapaaehtoiset. Näiden
joukossa oli yli kymmenen kansalaisuutta vailla olevaa, joilla oli
muukalaispassi eli niin kutsuttu Nansen-passi. Lapualla koulutetuista koottiin
”muukalaisosasto” eli Osasto Sisu, joka ei myöskään ehtinyt sotatoimiin.

Omalaatuisimman joukon muodostivat englantilaiset
vapaaehtoiset eli ”kanarialinnut”. Kutsumanimen englantilaiset saivat
laulamistaan kansallislauluista.

Sotaan kanarialinnut eivät ehtineet, sillä ensimmäiset
runsaat 200 englantilaista saapuivat Lapualle vasta rauhanteon alla.

Kanarialinnuilla oli enemmän intoa kuin kykyä sotimiseen.

Vapaaehtoisten valitsemiseksi Lontooseen perustetun Suomen
avun toimiston (Finnish Aid Bureau) karsinta ei ollut riittävän tiukkaa, vaikka
lääkärintarkastuksen suoritti kuninkaallisen hovilääkärin puheenjohdolla
toiminut lääkintätoimikunta.

Suomessa lääkärit totesivat englantilaisia syynätessään,
että kahdella miehellä oli puutekojalka, kaksi oli miltei täyskuuroa ja
kahdella oli tekosilmä.

Yhden yksisilmäisen vapaaehtoisen lähdön lontoolaislääkärit
onnistuivat pysäyttämään. Pyrkijä ei tosin kokenut yksisilmäisyyttään esteeksi,
päin vastoin. Hänen mukaansa kiväärillä tähdätessä toinen silmä on joka
tapauksessa suljettava, ja häneltä puuttui vasen silmä.

 

Kanarialintukomppanian
kapteeni Hugo Chandor myönsi sodan
jälkeen, että vapaaehtoisten joukossa oli ”jonkin verran todella sopimatonta
ainesta kuten kiihottajia, rikosrekisterissä olevia, fyysisesti täysin
kelvottomia tehtäviin ja säihin, joita heidän mahdollisesti olisi kestettävä”.

Eräs vapaaehtoinen kuvaili, että ”näytti siltä kuin kaiken
maailman seikkailijat ja huiputtajat olisivat jotenkin yksissä tuumin
päättäneet pitää kokouksen Lapualla”.

Myös Ilmavoimiin pyrki kirjava joukko halukkaita, joilla
vain muutamalla oli vaadittava taito. Panssarijoukkojen ja lääkintäryhmien
kirjoissa oli myös ulkomaalaisia.

Ruotsalaisen lentorykmentti 19:n riveissä taistelleiden
lisäksi suomalaisissa laivueissa lensi tanskalaisia, kaksi kanadalaista, kaksi
unkarilaista ja yksi italialainen, Tappiot olivat kovat: kolme ruotsalaista,
neljä tanskalaista, yksi italialainen ja yksi unkarilainen.

Taisteluihin osallistuneista vapaaehtoisista kaatui yli 50,
heidän joukossaan 33 ruotsalaista, viisi tanskalaista, kolme amerikkalaista ja
kaksi norjalaista. Yli sata paleltui.

Ruotsalaiset ja norjalaiset vapaaehtoiset saatiin
kotiutetuiksi jo maaliskuussa, mutta muiden osalta kotiuttaminen venyi.
Vapaaehtoisjoukot ryhmitettiin sodan jälkeen varuskuntajoukoiksi itärajan
tuntuman kaupunkeihin: tanskalaiset Loviisaan, unkarilaiset Lappeenrantaan ja
britit Savonlinnaan. Unkarilaiset pääsivät lähtemään Saksan kautta kotiin
toukokuussa kuten tanskalaisetkin. Englantilaisten, Kanadasta ja Yhdysvalloista
saapuneiden kotiuttaminen kesti pitkään. Englantilaiset pääsivät siirtymään
Ruotsiin vasta jatkosodan jo alettua.

 

Lue myös: 29.11.2019 Ruotsalaiset saivat rintamavastuuta pohjoisessa – Suomelta vapautui joukkoja Viipurinlahdelle

30.11.2019 Appelsiineja ja tupakkaa Kreikasta talvisodan koettelemaan Suomeen

Juttusarjan lähteet: Justin Brooke: Talvisodan kanarialinnut – brittivapaaehtoiset Suomessa 1940-41, Lauri Haataja: Kun kansa kokosi itsensä, Kira Kaurinkoski: Kreikka ja Suomen talvisota. Kreikkalaisten sotakirjeenvaihtajien uutissanomat, Svenska frivilliga i Finland 1939-44. Talvisodan historia osa 4, Talvisodan pikkujättiläinen.