Suomalainen telakkateollisuus on ollut esillä uutisissa etenkin Yhdysvaltojen mahdollisten jäänmurtajatilausten merkeissä. Keskusteluja on käyty Yhdysvalloissa aina presidenttitasolla Alexander Stubbin vierailulla. Hän valmistautui niihin tutustumalla Rauman telakkaan.
Globalisaation näivettäessä eurooppalaista teollisuutta Aasian halpatuotannon puristuksessa Suomessa on onnistuttu pitämään yllä osaaminen erikoisalusten rakentamiseen. Niihin kuuluvat etenkin suuret risteilyalukset, autolautat ja tietysti ne jäänmurtajat. Kotimaisuutta on haluttu myös sotalaivojen tuotantoon – ja sitäkin edelleen löytyy.
Käyttötarkoituksesta riippumatta laivaa rakennettaessa sen runkoon on paketoiva miehistön ja mahdollisten matkustajien tarvitsemat perustoiminnot kuten majoitus, ruokahuolto ja ilmanvaihto. Kaikki tämä vaatii rakenteisiin lukemattomia putkituksia ja kaapelivetoja.
Sotalaivassa kaikkea tätä kaikkea tarvitaan moninkertaisesti. Asejärjestelmät ja niiden käyttämiseen vaadittavat taistelunjohtojärjestelmän laitteistot vievät jokainen omat tilansa – jota laivoissa ei koskaan ole tuhlattavaksi asti. Samalla on huolehdittava painonhallinnasta.
Merivoimien toukokuun 21. päivänä Raumalla vesille laskettu ensimmäinen Pohjanmaa-luokan monitoimikorvetti onkin käynyt Merivoimissa läpi pitkän suunnitteluprosessin, joka käynnistyi jo vuonna 2008. Uuden Laivue 2020 -alustyypin toteuttamiseen haettiin esisuunnittelussa tukea myös ulkomailta. Tilaus tehtiin syyskuussa 2019.
Hankkeen tavoitteeksi määriteltiin korvata käytöstä poistuvien neljän Rauma-luokan ohjusveneen, kahden Hämeenmaa-luokan ja yhden Pohjanmaa-luokan miinalaivan suorituskyvyt neljällä modernilla aluksella, jotka kykenevät ympärivuotiseen toimintaan.
Hankkeessa päädyttiin maailmanlaajuisestikin ainutlaatuiseen konseptiin: alukseen, joka kykenee jäissäkulkuun ja josta löytyvät kyvyt miinoitukseen, ilma- ja pintatorjuntaan sekä sukellusveneiden etsintään ja torjuntaan. Kaikki tämä paketoituna 117-metriseen alukseen.
Raumalla on rakennettu laivoja satoja vuosia. Kaupungissa olikin 1800-luvulla maan suurin purjelaivasto. Teolliseen mittakaavaan päästiin vasta kun toisen maailmasodan aikana Rauma Woodsin omaan tarpeeseen ylläpitämää proomutuotantoa laajennettiin rakentamalla allastelakka. Sille löytyi käyttöä sotakorvaustuotannosta ja alusten korjauksista.
Pian itänaapurilta saatiin myös kaupallisia tilauksia. Neuvostoliittoon rakennettiin useina pitkinä sarjoina muun muassa tankkilaivoja. Myös kotimaahan valmistettiin runsaasti aluksia.
Vuosien varrella Rauman telakoiden nimet ovat muuttuneet moneen kertaan ja paikalliset yhtiöt fuusioituivat Finnyardsiksi. Nykyinen Rauma Marine Constructions -yhtiö syntyi, kun eteläkorealainen STX Finland päätti 2013 sulkea telakkansa. Paikalliset toimijat päättivät kuitenkin aloittaa uudelleen laivanrakennuksen. Tätä tukemaan Rauman kaupunki osti vuonna 2014 telakka-alueen 18 miljoonalla eurolla ja perusti sen tiloja alan yrityksille vuokraavan Seaside Industry Parkin.
RMC käynnisti toimintansa rakentamalla tuttuja autolauttoja Suomen liikenteeseen: Wasalinelle Aurora Botnia ja Tallinkille MyStar. Tanskaan tehtiin Molslinjenille Hammerhus ja hämmästyttävästi kaksi autolauttaa onnistuttiin myymään maapallon toiselle puolelle Tasmaniaan. Alustuotantoa ja koko yrityksen toimintaa rankaisivat rajusti maailmanlaajuinen pandemia sekä Ukrainan sodan vaikutukset materiaalien hintoihin.
Nykymaailmassa telakka tarkoittaa verkostoituneiden alihankintaketjujen hallintaa. Suunnittelu ja projektihallinta ovat omissa käsissä, muu ostetaan ulkoa. RMC:llä on noin 310 omaa työntekijää, loput 1 200 ovat alihankkijoiden palveluksessa. Monet heistä ovat ulkomaan kansalaisia. Sota-alusten eli niin sanottujen harmaiden laivojen tuotannosta vastaa RMC:n tytäryhtiö RMC Defence.
Raumalaisella osaamisella on rakennettu käytännössä kokonaan Merivoimien nykyinen taistelualuskalusto: kaksi Hämeenmaa-luokan miinalaivaa sekä yhteensä kahdeksan Rauma- ja Hamina-luokan ohjusvenettä. Ensilinjan kalustosta vain kolme Katanpää-luokan miinantorjunta-alusta on tilattu Italiasta. Pansio-luokan miinalautat on puolestaan rakennettu Rauman naapurissa Eurajoella.
Korvettitilaus nosti telakan osaamisvaatimukset aivan uudelle tasolle. Edellinen Raumalla rakennettu viranomaisalus oli Rajavartiolaitoksen ulkovartiolaiva Turva, joka laskettiin vesille 2013.
Nykyaikainen alussuunnittelu tapahtuu kokonaan tietokoneilla. Laivasta tehdään kolmiulotteinen 3D-malli, johon voidaan tarkasti merkitä laitteiden asennuspaikat sekä tarvittavien kaapeleiden ja putkien sijainnit ja läpiviennit rakenteista. Aivan täysin ei paperisista piirustuksista ole kuitenkaan vielä päästy eroon.
Sota-aluksessa oman haasteensa tuo tarve kestää taisteluvaurioita. Pohjanmaa-luokan suunnittelussa onkin hyödynnetty räjäytyskokeita, jotka taannoin tehtiin käytöstä poistetuilla Helsinki-luokan ohjusveneillä.
Jäänmurtokykyä on testattu pienoismalleilla. Talvioperointi ei tarkoita ainoastaan kykyä kulkea jäissä, vaan alusten kaikkien järjestelmien on kyettävä toimimaan jäätävissä oloissa. Kun merenkäynnissä vesi lentää, talvella se jäätyy kaikkialle kannella. Vaikutukset ovat monenlaisia, esimerkiksi helikopterikannen kiinnitysköysien lukituskoloihin on asennettava lämmitys, jotta ne eivät jäätyisi umpeen.
Suomalainen Aker Arctic on vastuussa korvettien jäänkestävistä ja hiljaisista potkureista sekä akselistoista.
Nykyisin alukset rakennetaan modulaarisesti lohkoina. Ne ovat suuria, esivalmistettuja viipaleita laivasta. Menetelmä on korvannut perinteisen rungon rakentamisen yhdessä paikassa, koska se on tehokkaampaa ja mahdollistaa samanaikaisen työskentelyn eri osien parissa sisätiloissa.
RMC-telakan suuri vahvuus onkin oma terästuotanto. Rauma-Repolan perintöä olevissa osin 50 vuotta vanhoissa tiloissa esikäsittelyssä pinnoitetut teräslevyt leikataan tietokoneohjatusti oikeisiin mittoihin. Näihin niin sanottuihin kansilakanoihin kiinnitetään linjastolla hitsaamalla muun muassa erilaisia palkkivahvikkeita ennen kuin niitä aletaan kasata lohkoiksi.
Korvettien lohkotuotanto tapahtuu soluissa, joissa osa viipyy sen vaativuudesta riippuen parista päivästä pariin viikkoon. RMC hankki aluksien ohutlevytuotantoon niin uutta osaamista kuin moderneita työstökoneita. Menetelmää harjoiteltiin rakentamalla koelohko ennen varsinaisen tuotannon aloittamista.
Suuret levyt voidaan käsitellä lämmöllä jännitysten poistamiseksi. Kaarevia muotoja varten levyjä taivutetaan perinteisillä hydraulisilla puristimilla tai rullataivutuskoneilla.
Pienimmät kasauksessa käytettävät osat ovat hiukan tulitikkulaatikkoa isompia, suurimmat kymmenien neliömetrien laajuisia. Kokoonpanossa käytetään hallin katossa olevia siltanostureita.
Lohkorakentaminen mahdollistaa sen, että esimerkiksi konehuoneen kattorakenne voidaan kasata ylösalaisin. Silloin putkitusten ja muiden laitteistojen asentaminen siihen on helpompaa. Ennen lohkoon asennusta kattoelementti käännetään ristikkäisillä nostureilla oikeaan asentoonsa.
Pohjanmaa-korvettien kokoonpano tapahtuu tarkoitusta varten rakennetussa monitoimihallissa. Lohkot, joita on kaikkiaan 23, tuodaan sinne Cometto SPMT-kuljetusalustalla (Self-Propelled Modular Transporter). Sen seitsemässä akselilinjassa on yhteensä 28 pyörää. Alusta ajetaan matalana lohkon alle ja se nousee niveliensä varassa ottaen kuorman kuljetukseen.
Lohkojen yhteen liittäminen on tarkkaa työtä. Hitsaussaumojen laatu varmistetaan niitä läpivalaisemalla. Merivoimat käyttää Pohjanmaa-hankkeessa ensimmäistä kertaa myös englantilaista Lloyds-luokituslaitosta takaamaan prosessien laadun.
Kun ensimmäisen korvetin runko oli valmis, se siirrettiin useiden Mammoet-kuljetusalustojen yli tuhannen tonnin yhteisnostona telakan tarkoitusta varten ostamalle ja modifioimalle puoliuppoprooomu Harrylle. Tätä varten Meriteollisuuskiinteistöt oli rakennuttanut rantaan raskassiirtorampin, jota pitkin kuljetus tehtiin.
Kokonaisuus hinattiin lahden yli sataman konttilaituriin. Sen 15 metrin syvyys mahdollisti proomun upottamisen niin, että korvetti jäi kellumaan. Lopulta laiva hinattiin takaisin vedellä täytettyyn allastelakkaan.
Kun allas tyhjennettiin, korvetin runko voitiin viimeistellä muun muassa poistamalla kuljetuksen ajaksi tehtyjen tukihitsausten jäljet. Lopulta 21. toukokuuta telakka-allasta alettiin täyttää kutsuvieraiden läsnä ollessa symbolisesti uudelleen vedellä. Rakentaminen jatkuu telakan laiturissa varustelutöinä ja laivajärjestelmien käyttöönottona. Seuraavaksi ovat vuorossa koeajot.
Neljän korvetin sarjan toisen aluksen tuotanto on jo käynnissä. Sen arvioidaan valmistuvan useita kuukausia ensimmäistä nopeammin. Halli mahdollistaa kahden aluksen rakentamisen rinnakkain.
Merivoimat ottaa laivat palveluskäyttöön 2027 alkaen ja täysi operatiivinen valmius koko laivueelle saavutetaan suunnitelmien mukaan vuonna 2029. Ensimmäisten korvettien miehistöt on jo valittu. Erilaisia koulutustapahtumia muista aluksista siirtyville noin 200 hengelle on luvassa 300.
Pohjanmaa-luokan korvetti
- Pituus 117 m
- Leveys 16,5 m
- Syväys 5 m
- Nopeus yli 26 solmua
- Uppouma 4 300 t
- Miehistö 70
