• Kalusto
  • Vapaaehtoinen maanpuolustus

Telatapit pitävät Panssarimuseon vaunut kunnossa

Panssarimuseon vaunujen huoltamisen ja kunnostamisen takana on innokas vapaaehtoisporukka.

Tuomas Kaarkoski

Panssarimuseon museonjohtaja Simo Hautala (oik.) ja vapaaehtoisryhmää johtava Olli Helander tarkastelevat panssarijunan katoksen etenemistä.

Aivan Panssariprikaatin naapurissa Hattulan Parolassa sijaitseva Panssarimuseo on maailman mittapuullakin vaikuttava museoilmestys. Pedanteista rivistöistä löytyy toinen toistaan upeampia historiallisia vaunuja. Panssarimuseolla on museoituna kaikkiaan 1 300 tonnia terästä, mutta harva vierailija pysähtyy kuitenkaan miettimään, kuinka paljon aikaa ja vaivaa vaunujen huoltamiseen ja osan niistä liikuntakykyisenä pitämiseen meneekään.

Muutaman kilometrin päässä museosta sijaitsevalla pajalla kokoontuu joka toinen sunnuntai pieni mutta sitäkin intohimoisempi harrastajaporukka, joka kunnostaa ja huoltaa vaunuja.

Telatapit-nimellä kulkevan ryhmän toinen vapaaehtoisjohtajista on Olli Helander, joka asemansa takia tunnetaan myös telatappien pajatappina. Museon puolelta hänen vastinparinsa on museomestari Jukka-Pekka Lepistö, entinen pajatappi hänkin. Kaksikko esittelee Reserviläiselle pajan oloja, jotka ovat suoraan sanottuna askeettiset. Työtiloissa ei esimerkiksi ole juoksevaa vettä ja läheskään kaikki projektit eivät kokonsa takia mahdu sisätiloihin työstettäväksi. Telatappeja karut olot eivät ole kuitenkaan hetkauttaneet.

– En kyllä muista, että kertaakaan olisi jätetty saapumatta talkoohommiin huonon sään takia, Helander pohtii.

Pajan vieressä sijaitsee vanha lentokonehalli, jossa kalustoa on säilytyksessä. Hallissa pistää silmiin ahtaus, vaunujen välissä on juuri ja juuri ihmisten mentävät kujat.

– Kyllä meillä tilat ovat valitettavasti hyvin kortilla, Lepistö myöntää.

Panssarimuseon museonjohtaja Simo Hautala sanoo suoraan, että ilman tarmokkaita vapaaehtoisia asiat eivät pyörisi nykyisellä mallilla. Hänen mukaansa vapaaehtoiset tekevät vuodessa museolle noin 3 500 tuntia töitä eli kahden henkilötyövuoden edestä. Kaikkeen hekään eivät kuitenkaan Hautalan mukaan ehdi, ja osa huoltotöistä pitää siksi hankkia ostopalveluina muualta.

– En voi tarpeeksi korostaa meidän vapaaehtoisen työn tärkeyttä. Mestarin ohjeistamana he ylläpitävät meidän vaunuja liikkumassa. Liikkuvuuden osalta vaunuja on monenlaisia. Osa lähtee käyntiin käytännössä nappia painamalla. Toisaalta taas, jos esimerkiksi johonkin elokuvaan pitää valmistella joku tietty vaunu, sen valmistelu voi ottaa viikkoja, Hautala sanoo.

Viime ja tämän vuoden kunnostusten pääpaino on Hautalan mukaan 206 tonnia painavassa panssarijunakokonaisuudessa.

– Se on valtava projekti, jonka suunnittelu alkoi jo 2023. Juna on vaatinut monia poikkeavia ratkaisuita. Esimerkiksi peruspuhdistusta ei voitu pohjavesialueen takia tehdä pesemällä. Lopulta ratkaisu oli hioa, kerätä kertynyt jäte pressuilla kasaan ja viedä se ongelmajätteeseen.

Panssarijuna tulee saamaan oman katoksensa ja sen yhteyteen rakennetaan erillinen asemalaituri, jonka lohkokivisiä reunoja juuri haastatteluhetkellä asennetaan.

– Siitä tulee 1940-luvun laituri kaikkine reunoineen, valaisimineen ja tolppineen. Sen nimeksi tulee Nurmen asema, joka oli oikea asema Kannaksella. Sotapäiväkirjoista on selvitettävissä, että panssarijuna on sen kautta varmuudella mennyt.

Hautalan mukaa kunnostustöissä realistinen tahti on korkeintaan vaunu vuodessa. Junan ohella työn alla on jo vuosia ollut puolitelakuorma-auto Famo.

– Se on maailman mittaluokassakin harvinaisuus. Se pitää tehdä huolella ja se ei ole helppoa, siitäkin on tarkoitus tehdä ajokelpoinen.

Mitä sitten viikoittain huoltotöissä museolla viihtyvä Helander saa itselleen vapaaehtoistyöstään? Kysymys saa jo omina varusmiesaikoina T-55-panssarivaunun murinasta lumoutuneen Helanderin mietteliääksi. Pelkän huoltamisen ja korjaamisen ohella Helander on yksi niitä harvoja suomalaisia, joka pääsee myös ajamaan museovaunuilla esimerkiksi paraateissa. Sitä varten hänellä on erikseen myönnetty museopanssarivaunukortti.

– Kyllä minä tietyllä tavalla koen olevani etuoikeutettu saadessani työskennellä näiden vaunujen parissa, joilla on niin rikas historia takanaan. On hienoa olla omalla panoksellaan osa sitä ketjua. Toki se itse ajaminen on eräänlainen kirsikka vielä siihen kakun päälle, Helander toteaa hymyillen.

Panssarimuseo

  • Osoite: Hattulantie 334, 13720 Parola
  • Auki läpi vuoden, 1.5.–30.9. klo 10–18
  • Liput: Aikuinen 12 e, Lapsi 6–15 v 6 e, eläkeläinen, opiskelija ja krihaveteraani 8 e, sotaveteraanit ja palveluksessa olevat varusmiehet ilmaiseksi.
  • Lisätietoa: https://www.panssarimuseo.fi/