Televisiosta tuttua Ukraina-reportteria Maxim Fedorovia luullaan usein ukrainalaiseksi. Puolet elämästään Suomessa asunut toimittaja on syntynyt Leningradissa vuonna 1985 venäläisen isän ja ukrainalaisen äidin pojaksi. Äidinkielensä venäjän lisäksi Fedorov taitaa yhdeksää muuta kieltä.
– Helsingin yliopisto ja joustava suomalainen opiskelujärjestelmä antoivat minulle tärkeimmän eli mielenkiinnon kielten opiskeluun, taustoittaa Fedorov.
Nuori mies aloitti suomen opinnot jo Venäjällä. Kuin kohtalon oikkuna pietarilaisen opiskelijan ensimmäiseksi opiskelupaikaksi Suomessa osoitettiin lähes umpiruotsinkielinen Karjaa.
Fedorovin kielellinen lahjakkuus ilmenee myös hänen uusimmassa kirjassaan Suomi: ylipitkä oppimäärä. Hän kirjoittaa oivaltavasti ja hauskasti suomalaisista. Lukiessani nauroin monta kertaa ääneen. Fedorov käyttää suomea luovemmin ja monipuolisemmin kuin moni natiivipuhuja.
Yleisradiolla Fedorov on työskennellyt vuodesta 2013 asti, aluksi venäjänkielisessä uutistoimituksessa. Julkisuuteen hänet nosti Ukrainan sota vuonna 2022. Silloin työkieleksi vaihtui suomi.
– Olen oppinut paljon nykyaikaisesta sodankäynnistä Ukrainassa. Varsinaista perehdytystä aiheeseen en ehtinyt saada.
Vaativan ulkomaantoimittajan työn sekä kirjojen kirjoittamisen ohella Fedorov on ehtinyt tehdä laajoja kirjastoesiintymiskiertueita ympäri Suomea. Itseironiseen tyyliinsä Fedorov määrittelee ammatikseen olla Maxim Fedorov.
– Suomalaiset ovat puheliaita, vaikka usein muuta väitetään. Olen varsinainen mummomagneetti, naurahtaa Fedorov.
Kirjoittamistahti on suorastaan hämmentävä. Nyt puheena olevan kirjan lisäksi Fedorovilta on ilmestynyt tänä vuonna ukrainan kielioppi, ja lokakuussa on tulossa kirja suomalaisesta, Ukrainassa palvelleesta drooninlennättäjästä. Ensi vuonna on puolestaan luvassa humoristinen dekkari sekä tietokirja.
– Pystyn vaikuttamaan paljon omiin työskentelyaikatauluihini ja suunnittelen tekemiseni etukäteen. Siksi jää aikaa kirjoittamisellekin.
Kiertäessä kotimaa ja sen väki tulee yhä läheisemmin tutuksi. Suomea Fedorov pitää kiistatta kotimaanaan ja Helsinkiä kotikaupunkiaan, mutta suomea kielenä hän myös pitää ”kotinaan”.
– Kainuun maisemien kauneus viehättää minua. Joroinen puolestaan on jäänyt mieleeni, koska sain nipun pipoja levitettäväksi muualle maahan. Olen Joroisten pipolähettiläs.
Tulokas otettiin vuonna 2006 avosylein vastaan. Avaimiksi hyvään vastaanottoon Fedorov nimeää kielitaidon sekä aidon uteliaisuuden ja rakkauden Suomea kohtaan. Häneen suhtaudutaan edelleen kannustavan positiivisesti. Tämä käy ilmi esimerkiksi kirjastovierailuilla sekä törkypalautteen vähäisestä määrästä.
– Ehkä käyttämäni itseironiakin viehättää suomalaisia, arvelee Fedorov.
Suomalaisesta herkkutarjonnasta Fedorov kokee runebergintortut omikseen. Mämmi ja kahvi sen sijaan eivät uppoa. Urheiluun hän kertoo suhtautuvansa epäsuomalaisen välinpitämättömästi. Eräitä muitakin haasteita suomalaisuuteen sulautumisessa on edelleen.
– En ole oikein saanut otetta kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoa tavoittelevista kirjoista. Tietokirjallisuutta sen sijaan luen mielelläni. Nyt on lukujonossa Jussi Niinistön uusi kirja Harmaat pirut, joka kertoo Viron vapaussotaan osallistuneista suomalaisista.
Suomalaisuutta syvästi oivaltavista havainnoijista Fedorov kokee ehkä eniten hengenheimolaisuutta Roman Schatzin kanssa.
– Yritän olla humoristinen muillakin kielillä, mutta huumorini kukkii parhaiten suomeksi.
Fedorov kiittää meitä suomalaisia taidosta osata nauraa itsellemme. Sen taidon hän itsekin on oppinut Suomessa. Kirjoittaessaan suomalaisista hyväntahtoisella huumorilla Fedorov tulee nauraneeksi samalla itselleen – ympyrä on sulkeutunut.
Maxim Fedorov
- Ammatti: toimittaja, kirjailija
- Koulutus: Filosofian maisteri (suomen kieli ja kulttuuri, Helsingin yliopisto)
- Syntymävuosi: 1985
- Syntymäpaikka: Leningrad
- Kotipaikka: Helsinki
- Uusin kirja: Suomi: ylipitkä oppimäärä
