Naisten Valmiusliiton PikkuNASTA-harjoitus pidettiin 25.–27.9.2026 Ivalon rajajääkärikomppaniassa ensimmäistä kertaa yhteistyössä Rajavartiolaitoksen kanssa. Koskaan aiemmin harjoitusta ei ole järjestetty näin pohjoisessa. Jokanaisen selviytymispakin 22 osallistujaa majoittuivat telttaleiriin koko viikonlopuksi.
Kurssilla opeteltiin varautumista poikkeusoloihin sekä selviytymistä erämaassa ja kylmissä oloissa. Retkirepun sisältöönkin tutustuttiin ja käytiin läpi, mitä sieltä ainakin pitäisi löytyä. Jo pelkästään suuren teltan lämmittäminen kamiinalla oli monille uutta, puhumattakaan uinnista Lapin kylmässä ja kirkkaassa järvivedessä.
– Ensimmäisenä yönä meidän teltassa sammui tuli ja teltta oli savua täynnä, kertoo espoolainen Liisa Lukka.
Teltan tuulettamisen jälkeen kamiina saatiin jälleen syttymään.
– Aamulla herättiin kylmässä teltassa ja piti saada äkkiä tuli. Kukaan ei huomannut, että kamiinassa oli jo puoliksi palaneita puita, ja saatiin mieletön sauna. Tekemällä opitaan, Lukka hymyilee.
Käytännön taitoja oppimaan oli tullut myös rovaniemeläinen opiskelija Emilia Rehn. Hän oli pohtinut ilmastonmuutoksen tuomia haasteita ja maailmalla käynnissä olevia erilaisia kriisejä.
– Ei minua pelota, mutta on hyvä ajatuksen tasolla ja käytännössä varautua ja tiedostaa, millaisia asioita voi tapahtua.
Rehnille oli tärkeää saada tietoa siitä, miten toimitaan, jos eksyy erämaassa tai tulee sähkökatko.
– Saan täältä turvaa, osaamista ja vinkkejä omaan varautumiseeni.
Rehn tutustui myös kurssinjohtaja Saija Narkilahden esittelemään selviytymispakkiin, josta löytyy kaikkea tarpeellista esimerkiksi myrskytikuista siimaan ja lihaliemestä haavapyyhkeisiin.
– Tuossa peltirasiassa sisältö oli tarkkaan mietitty ja kaikkea oli sopiva määrä lyhyelle retkelle.
Rehnin mielestä oli hyvä muistuttaa siitä, että pienillä ja edullisilla asioilla pärjää. Retkeilyä varten ei aina tarvitse hankkia uutta.
– Viikon vielä olisin voinut olla. Vastahan tässä pääsi vauhtiin, Tiina Melin huikkaa.
Hänen rinkkaansa tulee kurssilta saaduilla tiedoilla lisää painoa ainakin viisi kiloa. Melin oli vaeltanut kahdeksan päivää Lemmenjoen maastoissa ennen kurssille tuloa.
– Lähdin niin heppoisilla varusteilla retkelle. Nyt oli sieni- ja marja-aika. Kolme päivää söin sieniä, ja oli minulla kermaa ja sipulia mukana. Vähän testasin kuntoani.
Melin oli tyytyväinen erityisesti ensiapukoulutukseen, jota hänen mielestään pitäisi kerrata säännöllisesti.
– Olen aina ajatellut, että metsä on elämässä turvallisin paikka, mutta täällä tuli uusi näkökulma siihen, miten voi ehkä varautua paremmin.
Kurssin kouluttajalla Iina-Riikka Niirasella odotukset olivat korkealla, mutta viikonloppu sujui vielä odotettuakin paremmin. Tunnelma pysyi hyvänä, eikä kelikään ollut niin huono kuin aluksi näytti.
– Telttayöt menivät vaihtelevasti, kuten asiaan kuuluukin, eikä turvallisuuteen liittyviä haasteita ollut. Mikä parasta, kouluttajakin voi aina oppia uutta kurssilaisten kanssa käydyistä keskusteluista.
