Kirjainlyhenne MT-LB tulee venäjänkielisistä ajoneuvon käyttötarkoitusta kuvaavista sanoista Mnogotselevoi Tjagatsh – Ljogki Bronirovannyi (translitterointi nettilähteistä). Suomeksi se tarkoittaa suunnilleen samaa kuin ”monikäyttöinen kevyesti panssaroitu hinaava ajoneuvo”.
Suomessa käyttäjäpiireissä MT-LB tunnetaan yleisesti lempinimellä Ällitälli tai pelkkä Älli. Mistä ihmeestä nimi tulee? Kukaan ei tunnu ihan varmasti tietävän. Ainakin 1970-luvulla televisiossa esitettiin Ällitälli -nimistä komediasarjaa, jossa esiintyivät Heikki Kinnunen ja Leo Lastumäki.
Ehkä Ällitälli yksinkertaisesti vain kuulosti hiukan samalta kuin MT-LB mutta oli helpompi lausua? Vaunu tunnetaan myös sen olemusta hyvin kuvaavalla nimellä ”Taistelusammakko”.
Neuvostoliittolaiseen tapaan tämä kuljetuspanssarivaunu oli tuotannossa niin kotimaassa kuin Varsovan liiton alusmaissa. Valmistuneiden määräksi on arvioitu ainakin 9 000 kappaletta. Siksi niitä näkee edelleen eri puolilta maailmaa konfliktialueilta tulevissa kuvissa. MT-LB-kalustoa käytetään Venäjällä myös siviililiikenteessä tiettömien taipaleiden takana olevien kohteiden yhteysajoneuvona.
Kun tähän telavaunuun tutustuu lähemmin, ensimmäiseksi kiinnittyy huomio sen kokoon. MT-LB on todella matala lajissaan (takana rungon yläosan korkeus maasta 1,60 m). Se tarkoittaa huonoa havaittavuutta taistelukentällä mutta vastaavasti melkoista ahtautta sisätiloissa.
Vaunun takaosan miehistötilaan kuljetaan takaa oven – tai pikemminkin luukun – kautta. Aukko on vain 70 senttiä korkea ja 78 senttiä leveä. Reserviläisen tutustuessa Älliin vaunun johtaja otti käsillään kiinni oven yläpuolella rungossa olevasta kahvasta ja heilautti itsensä molemmat jalat edellä sisälle.
Takaosan 1,15 m korkeaan tilaan voidaan kuitenkin mahduttaa 11 taistelijaa, jotka istuvat sivuilla vaunun polttoainesäiliöiden toimiessa istuimina. Penkin ja katon välillä on tilaa 85 senttiä. Nykytaistelijan varusteiden kanssa ahdasta tulee.
Toisaalta matalan ajoneuvon kannelle on helppo kiivetä jalansijaa tarjoavan leveän telaketjun sekä hyvin sijoitetun kahvan ansiosta. Takaosan katossa on kaksi tilavaa luukkua, joiden kannet aukeavat eteenpäin. Joukkueen johtaja seisoo vasemmanpuolisessa aukossa.
Edessä omassa tilassaan istuu vaunun miehistö: ajaja ja johtaja. Heidän kattoluukkunsa ovat sen sijaan varsin pienet: niistä pitää kirjaimellisesti pujottautua alas. Takaosasta saattaa päästä vaunun vasemmassa laidassa olevan moottorin ohi eteen, mutta ketteryyttä se vaatii ja klaustrofobia voi yllättää.
Etuosan miehistötilan ikkunat voi suojata alas kääntyvillä panssarilevyillä. Niiden ollessa kiinni ajaja tähystää ulos prismojen kautta. Yksi niistä voidaan nostaa korkeammalle vesiajoa varten. Ajajalla voi olla myös neuvostovaunuille tyypillinen infrapunavalonheittimeen perustuva pimeänäköjärjestelmä. Sillä kuulemma pysyy tiellä, ei paljoa muuta.
Ajaja istuu vasemmalla ja johtaja keskellä. Neuvostotyyliin Ällissä ei ergonomiaan ole liiemmälti panostettu, mutta karu käyttöliittymä toimii, kunhan sitä osaa käyttää. Vaunua ohjataan sauvoilla, mutta vaihteisto ja jarrujärjestelmä on erilainen kuin perinteisesti panssarivaunuissa käytettävä.
Oikeassa etukulmassa on pieneen asetorniin asennettuna 7,62 mm PKT-konekivääri (meilläkin käytössä oleva PKM ilman perää varustettuna sähköisellä laukaisusolenoidilla ja 120 patruunan vyölippaalla). Tulitoimintaa varten vaunun johtaja siirtyy istuimeltaan oikealle tornin alle ja pystyy siitä suuntaaman aseen tähtäinperiskoopin avulla. Tornia käännetään ilman sähköistä apua vartalosuuntauksella.
Ällitällin takaosassa on kyljissä ja ovissa yhteensä neljä asekalottia, joilla sisältä voisi tulittaa ympäristöön taistelijoiden omilla rynnäkkökivääreillä. Suomessa aseaukkoja ei käytetä, koska ne on suunniteltu AK-47-aseille eikä taistelutaktiikassamme niitä tarvita.
Teräsrakenteisessa MT-LB:n rungossa on 7–14 mm panssarointi, joka suojaa sirpaleilta ja kiväärikaliperin osumilta. Paksuimmillaan se on etuosassa kestäen raskaan konekiväärin osumia. Vaunussa on myös kemiallisilta taisteluaineilta ja ydinlaskeumalta suojaava NBC-järjestelmä (Nuclear Bacteriological Chemical).
MT-LB suunniteltiin 60-70-luvun vaihteessa Neuvostoliitossa tarpeeseen korvata aiempia AT-P-tykistövetäjiä modernimmalla vaihtoehdolla. Perustana käytettiin kevyen ja uivan PT-76-panssarivaunun alustarakennetta 50-luvulta.
Tavoitteena oli yksinkertainen sekä halpa yleisesti saatavilla olevista osista rakentuva ajokki. Sellainen myös Harkovan traktoritehtaalta (nykyisin Ukrainan taistelualueita) lopulta rullasi ulos. Olemassa on myös panssaroimaton MT-L-versio.
MT-LB on periaatteessa uiva, mutta juuri ja juuri. Vesiajo vaatii asentamaan snorkkelimaiset putket ilmanotolle ja pakokaasuille, koska Älli etenee lähes kanttaan myöten vedessä. Pilssipumppua on käytettävä koko ajan sisään tihkuvan veden poistoon.
Potkureita ei MT-LB:ssä ole, joten se etenee vedessä vain telojensa avulla. Niihin voidaan asentaa levyjä parantamaan vetoa. Silti vaunu on vedessä hidas ja vaikeasti ohjattava. Suomessa tätä kykyä ei käytetäkään – ainakaan rauhan vallitessa.
MT-LB:stä on vuosien varrella tehty lukuisia erilaisia versioita. Tyypillisiä ovat johtokeskus-, viesti-, hinaus- ja ambulanssivariantit, mutta myös erilaisia panssarin- ja ilmatorjuntaohjusjärjestelmiä on asennettu tälle alustalle.
Pidentämällä MT-LB-rakennetta saatiin aikaan 122 mm 2S1 Gvozdika -panssarihaupitsi (Neilikka). Meillä se on ollut käytössä nimellä 122 Panssarihaupitsi 74. Tässä versiossa on seitsemän telapyörää normaalien kuuden sijasta.
Vanhojen rinnalla Ukrainan sodan taistelukentillä on nähty myös uudempia versioita, kuten MT-LB-alustalle rakennettu Borisoglensk-2 -elektronisen sodankäynnin järjestelmä. Tämä erittäin moderni vaunu jäi ukrainalaisten joukkojen sotasaaliiksi syyskuisen vastahyökkäyksen seurauksena. Läntinen tiedustelu lienee siitä kiinnostunut…
Suomeen hankittiin vuonna 1984 Neuvostoliitosta kymmenen MT-LB-vaunua. Koska ne osoittautuivat toimiviksi, ostettiin vuosina 1988–1990 vielä 210 kappaletta lisää. Nämä olivat suurelta osin arktisiin oloihin tarkoitettuja MT-LBv-mallia.
Niissä on perusvaunun 35 senttiä leveän telaketjun sijasta 56-senttinen versio. Se vähentää pintapaineen alustaan nähden noin puoleen (0,28 kg/cm2) ja tekee vaunusta erittäin maastokelpoisen myös lumisessa ja soisessa maastossa.
Itä-Saksan sotavoimien jäämistöstä ostettiin 90-luvun alussa meille muutamia tykistön MT-LBu-komentopaikkapanssarivaunuja. Myös Ruotsi osti DDR:n varikoilta runsaasti MT-LB-kalustoa. Kun maa päätti ajaa alas puolustusvoimansa, Suomi hankki länsinaapurista vuonna 2011 peräti 147 vaunua. Kokonaishinta oli varsin edullinen, 2,7 miljoonaa euroa.
Mihin Suomessa MT-LB-kalustoa käytetään mekanisoiduissa ja moottoroiduissa taisteluosastoissa? Vähän kaikkeen: niillä kuljetetaan miehistöä, huollon tarvikkeita ja hinataan raskaita 120 mm -kranaatinheittimiä.
Ällejä on myös esimerkiksi tykistön komentopaikka- ja paikantamispanssarivaunuina (MT-LBu-PS ja MT-LBu-TP sekä MT-LBu-P). Lisänä ovat ambulanssi- hinaus- ja viestiversiot. Varsinainen sveitsiläinen linkkuveitsi Neuvostoliitosta.
MT-LB
Pituus 6,45 m
Leveys 3,17 m
Korkeus 1,87 m
Taistelupaino 12 000 kg
Nopeus maantiellä 61 km/h
Nopeus vedessä 6 km/h
Moottori JaMZ 238 V8-diesel, 14,86 litraa
Teho 240 hv
Toimintasäde 500 km
Miehistö 2
Kuljetuskyky 11 henkilöä
Kuormauskyky 2500 kg
Hinausmassa 6500 kg