• Kalusto

Aluevaikutusta raketinheittimillä

Raketinheitinpatterin tulen vaikutus maalialueella on pelottava.

Tero Tuominen

Tatra 8x8 -alustalle asennettu 122 mm raketinheitin. Varsinainen heitinosa on suunnattu maaliin, sen edessä on tyhjä latauslaite. Kuvan ajoneuvo on varustettu puskulevyllä.

Raketti on vanha ase. Ensimmäisen kerran niitä kerrotaan käytetyn
Kiinassa jo 1200-luvulla. Toisessa maailmansodassa suomalaisille sotilaille
tulivat tutuksi Neuvostoliiton Stalinin urut, jotka syytivät rakettiryöppyjä
asemiimme.

Nykyaikaisella taistelukentällä on edelleen paikkansa
raketinheittimille. Epätarkalla mutta massoittain käytettynä suuren
aluevaikutuksen tuottavalla aseella voidaan lamauttaa esimerkiksi
hyökkäyskärkiä ja joukkojen keskitysalueita.

Marraskuussa 2017 Rovajärven ampuma-alueella järjestettiin
Pohjoinen 17 -harjoitus. Siinä oli mukana hankintavaiheessa runsaasti
julkisuutta saaneita amerikkalaisvalmisteisia raskaita RsRakH 06
-raketinheittimiä (MLRS, Multiple Launch Rocket System).

Harjoitukseen osallistui myös Kainuun tykistörykmentin 122 RakH 89
-heittimiä. Nämä aseet on valmistettu Tšekkoslovakiassa ja ovat hieman jääneet
raskaamman serkkunsa varjoon.

Reserviläinen pääsi
seuraamaan 122 mm raketinheitinpatterin täyslaidallisen vaikutusta
maalialueella. Millaisesta aseesta on kyse?

 

Edullisesti
Itä-Saksan jäämistöstä

Tatra 815 VPR9 – 8×8 on kahdeksanpyöräinen maastokuorma-auto.
Tyyppi on nykyisin suosittu raskaan sarjan Off Road -harrastajien keskuudessa
erinomaisen maastokelpoisena ajoneuvona. Tämän Tšekkoslovakiassa valmistetun
auton alustalle asennettiin 1970-luvulla Neuvostoliiton BM-21 Grad
-järjestelmästä (Suomessa 122 RakH 76) tuttu 40-putkinen 122 mm raketinheitin. Syntyi
RM-70.

Koska 8×8 Tatran alusta on pidempi kuin alkuperäisen venäläisen
6×6 Ural -kuorma-auton, siihen pystyttiin lisäämään heittimen etupuolelle
latauslaitteeseen myös toinen tuliannos.

Alkuperäisissä RM-70-heittimissä oli panssaroitu miehistötila. Suomeen
hankituissa, 80-luvun puolivälistä peräisin olevissa RM-70/85 -versioissa on
kuitenkin uudempi lähes normaali kuorma-auton ohjaamo. Heittimiä ostettiin
90-luvulla meille Itä-Saksan armeijan jäämistöstä 36 kappaletta.

Raketinheittimiä käytetään yhtymien taistelun tukemiseen
epäsuoralla tulella. Tositoimissa ne odottavat tehtävää hajautetussa
ryhmityksessä. Lähialueelta on valmiiksi tiedusteltu ja mahdollisesti myös
valmisteltu useita vaihtoehtoisia tuliasemia.

Saatuaan tulitehtävän heitinajoneuvot siirtyvät kohteen suhteen
parhaiten soveltuvaan sijaintiin. Tyypillisesti kyseessä on raketeille sopivan
lähtökulman takaava aukio ilman reunaesteitä. Parhaassa tapauksessa heittimet
voidaan sijoittaa ampumaan metsänreunan suojasta.

Ajoneuvot ajetaan riviin ja heittimet suunnataan saatujen
ampuma-arvojen perustella kohteeseen. Karkea suuntaus tapahtuu hydraulisesti ja
lopullinen säätö tehdään käsin.

3_raketinheitin_122_terotuominen_0118

Tulenjohtoryhmä Pohjoinen 17 -harjoituksessa valmiina raketinheitinpatterin yhteislaukaukseen. Kuva: Tero Tuominen

234 rakettia 20
sekunnissa

Patterissa on tyypillisesti kuusi raketinheitintä eli kerrallaan
valmiiksi ladattuna on yhteensä 240 rakettia. Ennen vaikutusammuntaa jokainen
heitin laukaisee aluksi yhden raketin.

Jos maalia tähystävä tulenjohtaja varmistaa kohdistuksen olevan
oikea, täyssarjassa kaikki 234 patterin jäljellä olevaa rakettia laukaistaan
heti. Jokaisen heittimen tulinopeus on kaksi rakettia sekunnissa, joten
tulitoiminta kestää 20 sekuntia. Myös puolikkaita ja neljäsosasarjoja voidaan
ampua.

Epäsuoran tulen vaikutus on suurin aivan iskun alussa ennen kuin
vastustaja ehtii hakeutua suojaan. Yllätyksen menettämisestä huolimatta
kannattaa suuntausta kohdistusrakettien jälkeen siirtää, mikäli ne eivät heti
osu maalialueelle.

Kun raketit on ammuttu, heitinajoneuvot vaihtavat välittömästi
sijaintia joko uudelleen suojaan tai toiseen tuliasemaan. Rakettien laukaisupaikka
on suhteellisen helppo paikantaa niin visuaalisesti runsaan savun ja lieskojen
perusteella kuin vastatykistötutkilla.

Liikkeelle päästään muutamissa minuuteissa, sillä
heitinajoneuvossa ei ole ylös nostettavia hydraulisia maatukia. Paikalta lähdetään
yleensä myös silloin, kun mukana on vielä toinenkin tuliannos.

Latauslaitteessa mukana kulkevan 40 raketin erän siirto heittimeen
sujuu minuuteissa. Kun nekin on ammuttu, joudutaan seuraava
ampumatarviketäydennys tekemään toisesta ajoneuvosta tai maasta nostaen. Noin
70 kiloa painavien ja kolme metriä pitkien rakettien siirtäminen on
suhteellisen hidasta ja raskasta työtä.

1_raketinheitin_122_terotuominen_0118

Ladatusta heittimestä on ammuttu yksi kohdistusraketti. Loput 39 ovat valmiina lähtemään 20 sekunnissa. Rakettimoottoreissa on seitsemän venturiputkea (yksi keskellä, loput kehällä). Kuva: Tero Tuominen
2_raketinheitin_122_terotuominen_0118

Heittimen suuntaamiseen käytetään sen takaosassa olevaa samanlaista kiertokaukoputkea kuin kenttätykeissä. Sillä haetaan taakse sijoitetun kollimaattorin avulla haluttu sivusuunta. Kuva: Tero Tuominen

Jarrurenkailla
säädetään kantamaa

Ajoainetta rakettimoottorissa on parisenkymmentä kiloa. Sen
paloaika on vain parisen sekuntia. Työntövoima purkautuu seitsemän
venturiputken kautta.

Rakettien kantomatka on enimmillään noin 20,5 kilometriä. Sitä
voidaan vähentää kahdella erikokoisella jarrurenkaalla. Ne lisätään
tarvittaessa heittimeen jo ladattujen rakettien etuosan ympärille. Jarrurenkaita
käytetään  lähelle ammuttaessa, koska
matalilla korotuksilla reunaesteet voisivat tulla ongelmaksi.

Rakettia stabiloi neljä kaarevaa evää, jotka heittimen putkessa
ovat taittuneina takaosaa vasten. Laukaisun jälkeen jousi avaa ne.

Taistelukärki virittyy vasta raketin lähdön jälkeen lennon aikana.
Näin a-tarvikkeiden käsittely ja lataaminen maassa on turvallisempaa.

Suomessa on käytössä 9M22-raketti (122-JROF-70). Kahdessa
sekunnissa laukaisusta sen nopeus on 690 metriä sekunnissa. Silloin ruudin palojäänteet
irtoavat raketista ja loppuosa jatkaa maalialueelle ballistista lentorataa
pitkin.

122 mm raketin taistelukärki painaa noin 26 kiloa. Siinä on
käytetty tehokasta heksatonaali-räjähdettä. Koska raketin lähtökiihtyvyys on
pienempi kuin tykin kranaatin, siihen on voitu tehdä rakenteen kestävyyttä
vähentävä esisirpaloitu taistelukärki.

Esimerkiksi heittimen 9M53F-rakettiversiossa sirpaleita on 2450.
Tämä yhdistettynä tehokkaampaan räjähteeseen tekee 122 mm raketista maalissa
huomattavasti tuhovoimaisemman kuin saman kaliberin tykistökranaatin.

4_raketinheitin_122_terotuominen_0118

122 RakH 89 -raketinheitinpatterin tuliryöppy osuu maalialueelle Pohjoinen 17 -harjoituksessa Rovajärvellä. Aluemaali on tyypillisesti kooltaan 1-3 hehtaaria. Kuva: Tero Tuominen

Raskaalle raketinheittimelle ei saatu tykistöohjusta

Vuoden 2004 iskukykytutkimuksen suositusten perusteella Suomeen
hankittiin 2006 Hollannista käytettyinä 22 amerikkalaisvalmisteista raskasta
227 mm M270 MLRS-raketinheitintä (Multiple Launch Rocket System). Meillä vuonna
2008 koulutuskäyttöön otettu järjestelmä sai tunnuksen 298 RsRakH 06.

MLRS:n rakettikehdossa on kaksi kasettia. Kumpaankin menee kuusi
rakettia. Lataus hoituu koneellisesti kasetit vaihtamalla.

Järjestelmän tehokkainta, 644 tytärammuksella varustettua
M26-rakettia ei kuitenkaan otettu meillä käyttöön rypäleasekiellon vuoksi. Nyt
on käytössä AT2-miinaraketteja, jotka kukin vievät maalialueelle 28
panssarimiinaa.

Kuuden raketin kasettien vaihtoehtona MLRS voidaan aseistaa myös
kahdella ATACMS-tykistöohjuksella (MGM-140 Army Tactical Missile System). Suomi
harkitsi niiden ostamista osaksi kaukovaikuttamiskykyä. Ohjuksille saatiin
Yhdysvalloista jo vientilupakin, mutta niiden hinta osoittautui liian
kalliiksi.

Nyt MLRS-järjestelmään on meillekin ostettu GPS-ohjattuja M30
GMLRS -raketteja. Siinä missä perinteinen raketinheitin on kuin haulikko, GMLRS
muuttaa sen pistemaalien tuhoamiseen soveltuvaksi tarkkuuskivääriksi.

M30-rakettiin (tai ohjukseen) on kaksi taistelukärkeä. Toinen
soveltuu nimenomaan pistemaalien tuhoamiseen, toisen esisirpaloidulla
taistelukärjellä on aluevaikutus. Kantomatka on jopa 70 kilometriä.