Suomi siirsi Neuvostoliiton velkojen kuittauksena hankitut Buk M1 -ohjukset (ITO96) museoon ja muistomerkeiksi vuonna 2016. Ne edustivat käyttöön tullessaan aikansa huipputeknologiaa ja kykenivät rajoitetusti myös ballististen ohjusten torjuntaan. Tela-alustainen Buk-järjestelmä olisi ehkä voitu päivittää, mutta epäilykset sen häirittävyydessä tositilanteessa estivät tämän.
Vaikka Buk-kaluston poistuma toi aukon ilmatorjunnan korkeusulottuvuuteen, sitä ollaan paikkaamassa uushankinnalla. ITSUKO-hanke (ilmatorjunnan poistuvien suorituskykyjen korvaaminen) käynnistyi 2018 tietopyynnöillä. Tavoitteena on rakentaa nykyistä kattavampi korkeatorjuntakyky ja kasvattaa merkittävästi ilmatorjunnan ulottuvuutta.
Tarjouspyynnöt lähtivät lokakuussa 2020 viidelle yhtiölle. Tilauksia odotetaan vuoden 2022 aikana, ja suorituskyvyn pitäisi olla käytössä muutamaa vuotta myöhemmin.
Tällä hetkellä ilmatorjuntamme kärjen muodostaa ITO12 eli NASAMS II FIN -järjestelmä. Se käyttää samaa AIM-120 AMRAAM -ohjusta kuin Ilmavoimien F/A-18 Hornet -hävittäjät. Verkostoituneen ja kentällä hajautettuna toimivan järjestelmän osat (lavetit, tutkat, johtokeskukset ja optiset maalinosoittimet) liikkuvat erilaisilla maastokelpoisilla pyöräajoneuvoilla.
Ilmatorjuntaohjus ITO09M liikkuu kotimaisella Sisu XA-181 -panssariajoneuvolla. Ohjusjärjestelmä on ranskalainen Crotale. Kaikki osat tutkasta voimakoneeseen on sijoitettu samaan Pasi-ajoneuvoon. Ampumavalmiina on kahdeksan ohjusta.
Kolmas Maavoimien ajoneuvoon sijoitettu ilmatorjuntajärjestelmä on ITO05 eli ASRAD-R, joka esitellään tässä artikkelissa. Lisäksi ilmatorjuntakäytössä on olalta laukaistavia lämpöhakuisia ITO15 Stinger -ohjuksia.
ASRAD-R -järjestelmän (Advanced Short Range Air Defense RBS) ydin on Unimog U5000 -maastokuorma-auton lavalle sijoitettu CMAD-kontti (Container Mounted Air Defence). Hydraulijaloilla stabiloitavassa kokonaisuudessa on kompaktissa paketissa HARD-tutka, neljä Bolide-ohjusta sekä tila kahden hengen miehistölle.
ITO05-järjestelmässä on myös toinen osa. Saab RBS70 eli ITO05M on samaa ohjusta käyttävä kolmen taistelijan voimin maastossa tarvittaessa myös kantaen liikkuva kevyempi jalustalta laukaistava MANPAD-järjestelmä (Man Portable Air Defense).
Yhdessä ITO05-patterissa on neljä ajoneuvolavettia ja neljä jalustaa. Molemmat ovat pimeätoimintakykyisiä. Jalusta miehistöineen liikkuu pitkäohjaamoisella Unimog U4000 -maastoajoneuvolla.
CMAD-kontin operaattoritilassa johtaja ja ampuja käyttävät MPAC-järjestelmää (Multipurpose ASRAD Console) saamansa ilmatilannekuvan perusteella. Ajoneuvot ja jalustaohjukset verkotetaan keskenään useita sensoreita yhdistämällä.
Tuliyksiköt liittyvät ilmapuolustuksen tulenkäytönjohtamisjärjestelmään Tuliasemapäätteillä (TASP 06) tai puhelinyhteyksin, kun kaapelin vetäminen on taisteluteknisesti mahdollista.
ITO05-kontin HARD 3D LPI -tutkan (Low Probability of Interception) mittausetäisyys on noin 20 kilometriä. Järjestelmässä on NATO-yhteensopiva IFF-omatunnuslaite (Indentify Friend or Foe). Ericssonin (nykyisin osa Saabia) valmistama HARD on niin sanottu kuiskaava tutka. Sen lähetyssignaali on mahdollisimman heikko, jotta mittaavan yksikön sijainti ei paljastuisi. Seurannassa voi olla 20 maalia kerrallaan.
CMAD-kontissa on valaisulaserin ja tutkan ohella laseretäisyysmittari, tv-kamera sekä lämpökamera maalinosoitukseen.
Suomen ITO05 käyttää ruotsalaista Saab Bolide -ohjusta. Se puolestaan perustuu jo 60-luvulla käynnistyneeseen kehitystyöhön, jonka tuloksena syntyi RBS70-järjestelmä (Robot System).
Ohjus hakeutuu maaliinsa seuraamalla ampujan kohteeseen suuntaamaa lasersädettä (ns. Beam Rider). Ohjuksen takaosassa on vastaanotin, joka tarkkailee lähetettävän ohjaussäteen suuntaa ohjautuen sädekartiossa ampumamenetelmän määrittämälle paikalle.
Beam Riderin etuna on vaikea häirittävyys, koska ohjus on maalin suuntaan täysin passiivinen. Toisin kuin lämpö- tai tutkahakuiset ohjukset, Bolide on immuuni soihtu- ja silppuheitteille sekä elektroniselle häirinnälle.
Monissa taistelukentän ilma-aluksissa on kuitenkin nykyisin laserilmaisimet. Nekin tosin jättävät valaisun kohteeksi joutuneelle puolustuskeinoksi lähinnä vain liikehdinnän ohjuksen harhauttamiseksi.
Lisäksi ITO05-järjestelmä säätää laserin tehon suhteessa pinta-alaan tarkoituksella mahdollisimman pieneksi. Silti se on riittävä ohjuksen vastaanottimelle koko lentovaiheen ajan. Tämä adaptiivinen laservalaisu vaikeuttaa sen havaitsemista.
ITO05-järjestelmässä sekä ohjuslavetissa että ohjusampumajalustalla laukaisusta ja ohjauksesta on ensisijaisesti vastuussa ampuja. Hän suuntaa ohjuksen maaliin ja ohjaa sitä pienellä joystickillä. Lavetissa on mahdollista käyttää myös automattista maaliin ohjautumista.
Koska ohjus on passiivinen, maali on pidettävä tähtäimessä koko sen lentoon kuluvan ajan. Tämä aiheuttaa sen, että järjestelmällä ei ole monimaalikykyä. Samaten toiminta edellyttää suoraa näkölinjaa maaliin.
Bolide on sijoitettu käyttöiän ajaksi ilmatiiviisti suljettuun lasikuituputkeen. Laukaisussa ohjus lähtee liikkeelle heittopanoksella, joka irtoaa välittömästi. Matkarakettimoottori käynnistyy heti sen jälkeen ja palaa noin kuusi sekuntia, jolloin ase on saavuttanut nopeuden yli Mach 2. Loppumatkan se lentää liike-energiallaan.
Maksimietäisyys on 8 000 metriä ja -korkeus 5 000 metriä. Ohjuksessa on isku- ja herätesytyttimet, joten suoraa osumaa ei välttämättä tarvita.
Taistelukärki painaa noin 1,6 kiloa. Siinä on ilmatorjuntakäytössä poikkeuksellinen onteloräjähde, joka puree esimerkiksi panssaroituihin taistelukoptereihin. Lisäksi kärkeä ympäröi 3000 volframikuulaa (halkaisija 3 mm), joiden sirpalevaikutus on riittävä lentokoneisiin.
ITO05-hankintaan johtanut tutkimustoiminta käynnistyi jo vuonna 1996. Tavoitteena oli saada suorituskykyä silloisten valmiusprikaatien, pääkaupunkiseudun ja suurkohteiden suojaksi. Tietopyyntövaiheeseen oli edetty 1999 ja tarjouspyyntöihin 2000.
Kokeiltavaksi asti päätyi kolme asejärjestelmää: STN Atlas (nykyisin Rheinmetall) ASRAD-R, Thales ASPIC-Starstreak ja Matra Mistral 2.
Testien jälkeen 16 ASRAD-R-järjestelmää tilattiin vuonna 2002. Ohjustornista vastasi Rheinmetall, johtamisjärjestelmästä Oerlikon Contravetes Canada, Bolide-ohjuksesta Saab ja tutkasta Ericsson Microwaves. Kokoonpanosta Suomessa huolehti nykyinen Insta.
Oman haasteensa toi se, että ASRAD-R oli vasta kehitysvaiheessa. Ensimmäinen prototyyppi oli valmistunut 1998. Käyttöönotossa vierähtikin aikaa, koska Puolustusvoimien tarpeeseen rakennetusta järjestelmästä viilattiin erilaisia puutteita pois valmistajien kanssa. Tähän vaiheeseen kuului muun muassa ammuntoja Lohtajalla ja käyttö sotaharjoituksessa. Lopullisesti ITO05 hyväksyttiin sotavarusteeksi vuoden 2008 lopulla.
Varusmiehille Ilmatorjuntaohjuspatteri 05 -järjestelmän pääkoulutuspaikka on Salpausselän ilmatorjuntapatteristossa Vekaranjärvellä. Siellä jaossimulaattori mahdollistaa harjoittelun kahden ohjuslavetin ja ampumajalustan ryhmityksessä. Käyttäjät kutsuvat järjestelmäänsä ytimekkäästi nimellä nolla-viisi.
ASRAD-R saavuttaa elinkaarensa puolivälin lähiaikoina. Päivityksiä ei ole suunnitteilla. Suorituskyvystä huolehditaan kunnossapidolla ja yhteensopivuus käytössä oleviin johtamisjärjestelmiin varmistetaan.
ITO05M-järjestelmä valmiudessa. Ampuja seuraa maalia ja suuntaa lasersäteen siihen. Kokonaisuus siirtyy kolmessa osassa: tähtäinlaitteisto, ohjus ja jalusta. Kuva: Puolustusvoimat
Saab Bolide
Pituus 1320 mm
Halkaisija 106 mm
Kärkiväli 320 mm
Paino 16,5 kg
Paino koteloineen 26,5 kg
Paino jalustoineen 52 kg
Taistelukärki 1,6 kg
Nopeus +Mach 2
Liikehtimiskyky 25 G
Torjuntaetäisyys 8 km
Korkeusulottuvuus 5 km
Tuhoamistodennäköisyys > 90 %
Lue seuraavaksi
-
Kalusto
