• Historia

Huippuässät Juutilainen ja Wind saivat Mannerheim-ristin kaksi kertaa

Lentomestari Ilmari Juutilainen ja kapteeni Hans Wind ovat Suomen ilmavoittotilastojen kärkinimet.

SA-kuva

Lentomestari Ilmari Juutilaisen pudotusmäärä on 94 ja 1/6.

Lentomestari Ilmari Juutilainen ja kapteeni Hans Wind ovat Suomen ilmavoittotilastojen kärkinimet. Juutilaisen pudotusmäärä on 94 ja 1/6 ja Windin 75. Seuraavaksi paras ässämme, majuri Eino Luukkanen, pudotti 56 viholliskonetta. Tilastot vaihtelevat eri lähteissä runsaastikin, joten täysin yksiselitteisiä lukuja ei ole saatavilla.

Mannerheim-ristillä palkittiin 19 lentäjää. Ristiesitystä alettiin harkita viimeistään kolmenkymmenen ilmavoiton jälkeen. Kaikki lentäjäritarit eivät suinkaan olleet hävittäjälentäjiä eivätkä edes ässiä, vaan ristillä palkittiin myös pommituslentäjiä ja tähystäjiä sekä ansioituneita laivueenkomentajia. Myös suuri sotalentojen määrä saattoi riittää perusteeksi.

Juutilainen ja Wind saivat Mannerheim-ristin kaksi kertaa. Tuplaritariksi pääsi huippuässiemme ohella vain kaksi muuta sotilasta, kenraalimajuri Aaro Pajari sekä eversti Martti Aho.

 

Kersantti Juutilainen palasi laivueeseensa aliupseeriohjaajakurssin priimuksena vuonna 1937. Pohjaa ässän uralle loi kiitettävin arvosanoin läpäisty Suomen Ilmapuolustusliiton lentokoulu ennen hakeutumista sotilaslentäjän uralle. Koneet siis tottelivat mestaria alusta asti.

Esimiehet yrittivät painostaa Juutilaista Kadettikouluun jatkosodan aikana, mutta tämä palasi takaisin laivuepalvelukseen lyhyen visiitin jälkeen. Juutilainen ei halunnut päästää muita edelleen pudotustilastoissa, ja hän pelkäsi taitonsa taantuvan koulun penkillä.

– Olen mieluummin lentomestareiden ykkönen kuin kuollut upseeri, kerrotaan Juutilaisen kommentoineen kadettikouluvisiittiään.

Juutilainen selvisi kahdesta sodasta ilman, että vastustajan pilotit saivat hänen koneeseensa ainuttakaan osumaa. Oma ja naapurin ilmatorjunta kyllä puhkoi konetta mutta ilman vakavia seurauksia.

Hans Wind luutnanttina jatkosodan aikana.

Windillä ei ollut kollegansa sotaonnea, vaan hänen jatkosotansa päättyi 28.6.1944 Airacobran 37-millisen tykin ammukseen, joka katkaisi Mersun kaasuvivun, tuhosi mittarit ja haavoitti lentäjää. Wind taisteli silti koneensa takaisin tukikohtaan. Hänet nostettiin tajuttomana ohjaamosta ja kiidätettiin Mikkeliin sairaalaan. Samana päivänä julkistettiin tieto uudesta ritarinimityksestä. Sattumoisin päivää ennen haavoittumista tehty esitys oli hyväksytty saman tien.   

Kova pohjakunto oli edellytys menestymiselle taistelulentäjänä, koska koneiden käsittely vaati myös fyysistä voimaa. Ohjaussauva ei ollut joystick. Wind harrasti ennen sotia monipuolisesti kilpaurheilua, ja hän oli miekkailun olympiavalmennettava.

Huippupilotin tärkein ammattitaito on kyky ampua liikkeestä liikkuvaan maaliin tilanteessa, jossa oma kone ja maali liikkuvat eri nopeuksilla eri suuntiin. Juutilainen ja Wind olivat sotalentäjinä aivan erilaisia. Juutilainen kyttäsi vastustajia iskien juuri oikealla hetkellä Windin suosiessa enemmän ronskia hyökkäystä.

 

Suomalaisen ässän rajan, viisi pudotusta, saavutti talvi- ja jatkosodassa yhteensä 94 lentäjää. Pudotusten tulee olla todistajien varmentamia, joten monen lentäjän voittomäärä voi olla virallisia tilastoja huomattavasti suurempi. Sekä Juutilaisen että Windin lasketaan yltäneen yli sataan ilmavoittoon.

Voitot saatettiin jakaa saman viholliskoneen pudotukseen osallistuneiden kesken. Siksi tilastoissa näkee murtolukuja kuten Juutilaisen 1/6 päälle 94 pudotuksen. Kummatkin huippuässämme ylittivät ässärajan vasta jatkosodassa. Juutilainen sai talvisodassa 2 1/6 pudotusta, mutta Wind oli tuolloin vasta koulutuksessa eikä ehtinyt taisteluihin.

Messerschmitt Bf 109 G-2 tuli jatkosodan aikana tutuksi sekä Juutilaiselle että Windille.

Jatkosodan lopulla puolestaan Messerschmitt Bf 109 G-6 tuli tutuksi molemmille.

Tuplaritarimme olivat huippuässiä kansainvälisestikin. Toisen maailmansodan tilastoja johtavat suvereenisti saksalaiset, mutta paras ei-saksalainen on Juutilainen. Yksi japanilainen mahtuu seuraavien saksalaisten sekaan ennen kuin on Windin vuoro.

Ässäkriteereissä ja pudotuksien laskemisessa oli kansainvälisesti suuria eroja. Saksalainen hävittäjätaktiikka suosi huippuässiä, mikä selittää huimia pudotuslukuja. Saksalaisten laskentaperusteetkin löystyivät sodan loppua kohden, mutta suomalaiset kriteerit pysyivät tiukkoina. Neuvostoliiton sankarin arvon sai yhdeksällä ilmavoitolla.

Brewster B-239 oli Juutilaisen ja Windin työkaluna jatkosodan alkupuolella.

Ässän kirjoihin voi päästä jopa yhdessä taistelussa. Mallisuorituksen näytti talvisodan paras ässä, luutnantti Jorma Sarvanto, joka pudotti 6.1.1940 peräti kuusi venäläistä DB-3-pommikonetta viidessä minuutissa.

Yhden päivän ässäksi olisivat yltäneet myös Juutilainen ja Wind, elleivät he olisi olleet ässiä jo ennestään. Kumpikin pudotti viisi viholliskonetta kesäkuun 20. päivänä 1944, kun Viipurin kohtalosta taisteltiin taivaallakin. Reilua viikkoa myöhemmin Juutilaiselle sattui kuuden pudotuksen päivä, ja Wind saavutti kesäkuussa 1944 vielä kaksi ässäpäivää lisää.

Sekä lentomestari Juutilainen että kapteeni Wind olivat ammattisotilaita, mutta moni ponnisti ässäksi reservin riveistä. Parhaita reserviässiä olivat luutnantti Olavi Puro (36 voittoa), vääpeli Nils Katajainen (35 ½ voittoa) ja luutnantti Kyösti Karhila (32 ¼ voittoa). Sotalentäjinä oli runsaasti reserviläisiä ja jo alikersantin natsoilla saattoi päästä hävittäjän puikkoihin.

Sotien jälkeen Wind opiskeli ekonomiksi ja lähti kaupalliselle alalle. Juutilainen sai Ilmavoimista eläkkeen ja teki sen ohella sivutöitä operoiden vähän aikaa siviililentäjänäkin. Muistelminaan hän julkaisi kirjan Punalentäjien kiusana (1956).

Lähteitä:

Ilmari Hurmerinta – Jukka Viitanen: Suomen puolesta – Mannerheim-ristin ritarit 1941–1945 (1994)

Kalevi Keskinen – Kari Stenman – Klaus Niska: Suomen Ilmavoimien historia 11 – Hävittäjä-ässät (toinen painos, 1994)

Eero Kiviranta: Ässien ässä sodan taivaalla – Eino Ilmari Juutilaisen tarina (1978)

Jukka Piipponen: Illu – Lentomestari Ilmari Juutilaisen elämä (2014)

Börje Sjögren: Hasse Wind – Hävittäjälentäjä (3. painos 1990)

Kari Stenman: Brewster Model 239 Suomen ilmavoimissa (2018)

Kari Stenman: Mersu – Messerschmitt Bf 109 G Suomen ilmavoimissa (2017)

Kadettiupseerit 1920–2010 (2010)

RUK 1920–1960 (1960)