Suomi on saari ja sellaiseksi se myös jää. Itämeren osuus viennistä ja tuonnista on kivunnut noin 90 prosenttiin Venäjä-pakotteiden myötä, kertoo Huoltovarmuuskeskuksen operatiivisen osaston johtaja Jaakko Pekki.
– Logistisen riippuvuuden eli tavaroiden viennin ja tuonnin lisäksi Suomen voi katsoa olevan myös tietoliikenteen maailman laidalla.
Tällä Pekki viittaa esimerkiksi merenalaisiin tietoliikennekaapeleihin, joihin kohdistuva uhka on alueella kiristyneen turvallisuustilanteen myötä kasvanut. Näytteitä mahdollisista merenalaisista sabotaaseista on jo saatu Nordstream- ja Balticconnector-kaasuputkiin sekä tietoliikennekaapeleihin kohdistuneiden operaatioiden myötä. Pekin mukaan suurimmat haavoittuvuudet Itämerellä tiivistyvät juuri näihin kahteen: laivaliikenteeseen ja merenalaiseen toimintaan.
Jos meriliikenne nyt syystä tai toisesta vaarantuisi Itämerellä merkittävästi, tilanne olisi Pekin mukaan Suomelle “erittäin haastava”. Ilman Nato-jäsenyyttä sitäkin enemmän, Pekki lisää:
– Nato-jäsenyyden merkitys on myös Suomen huoltovarmuuden kannalta valtava. Liittokunta parantaa kyvykkyyksiä paitsi täsmällisemmällä tilannekuvalla, myös lisäämällä suoraan suojaamiskapasiteettia jo pelkän läsnäolon avulla, hän luettelee.
Leveämmät hartiat Itämerellä ovat kauan kaivattu lisä kokonaisturvallisuuteen. Kun Ruotsi pian pääsee Nato-porstuasta osaksi liittokuntaa, vaikutus näkyy nimenomaan Itämerellä ja sitä kautta myös Suomen huoltovarmuudessa.
– Nopea keino parantaa kriisivalmiutta on tätä kautta tiivistyvä yhteinen Pohjolan puolustussuunnittelu Ruotsin ja Norjan sekä Baltian maiden kanssa, Pekki mainitsee.
Itämeren vaaranpaikat ovat silti luonteeltaan maantieteellisiä. Siksi logistisia varoventtiileitä pyritään nyt parantamaan myös pohjoisessa.
– Pohjois-Suomessa on tällä hetkellä käynnissä tai käynnistymässä lukuisia hankkeita niin kutsutun pohjoisen yhteyden vahvistamiseksi. Yhteistyötä Ruotsin sekä Norjan kanssa on vahvistettu, ja myös Euroopan unioni tukee projekteja rahoituksellaan, Pekki avaa.
Pohjoisella yhteydellä on viitattu erityisesti Narvikin ja Tromssan satamiin Pohjois-Norjassa. Niistä johdettavia rata- ja tieyhteyksiä Käsivarteen ja Tornioon pyritään nyt vahvistamaan.
– Niiden osalta haasteena ovat aika ja raha, Pekki huomauttaa:
– Suuret infrahankkeet ovat kalliita ja niiden valmistuminen vie pitkään.
Koska pohjoinenkaan yhteys ei yksistään ole pikalääke huoltovarmuuden luonnollisiin haavoittuvuuksiin, ennaltaehkäisemisen ohella on panostettava paitsi suunnitteluun, myös jälkikäteistoimiin.
– Sellaista tilannetta ei tule koskaan, että huoltovarmuus olisi turvattu sataprosenttisesti, Pekki summaa ja jatkaa:
– Siksi täytyy jo etukäteen tunnistaa mahdollisia pullonkauloja, kuten satamia, ja panostaa siihen, että jos huoltovarmuutta horjutetaan, vahingot kyetään korjaamaan nopeasti.
Huoltovarmuuden ylläpitäminen jakaantuu Pekin mukaan sekä sotilas- että siviiliorganisaatioille.
– Karkeasti jaoteltuna sotilaspuoli hoitaa sotilaallisen tilannekuvan ja ylläpitää vakautta, kun siviilipuoli hoitaa osaltaan siviilipuolen normaalin tilannekuvan sekä aina lähes kaikki korjaustyöt.
Ripeän korjaamisen lisäksi Pekki painottaa erilaisten varajärjestelyiden tärkeyttä. Niillä ostetaan aikaa korjaamiselle sekä muulle toiminnan muuttamiselle tarvittaessa, kun tilanne on päällä.
