Ikämiessuojeluskunnan säätiön juhlallisuudet olivat tänä vuonna
erityisen näyttävät ja pitivät sisällään monipuolisen perinnetilaisuuden ja
sotahistoriallisen seminaarin. Juhlavan päivän taustalla oli se, että Ikämiessuojeluskunnan
perustamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 100 vuotta.
Historia
ja tulevaisuus läsnä perinnetilaisuudessa
Perinnetilaisuus vietettiin Hotelli Klaus K:ssa, jossa
alkuperäiset Ikämiessuojeluskunnan jäsenet kokoontuivat aikoinaan.
Ennen lounasta kuultiin professori Jarno Limnéllin esitelmä kyberturvallisuudesta, jossa käsiteltiin
aihetta kolmesta näkökulmasta. Yhtäältä Limnéll näki kyberyhkat yllätyksellisinä
uhkina, joissa perinteisten turvallisuuksien raja-aidat hämärtyvät. Toisaalta
uusin informaatioteknologia nostaa esiin eettisiä kysymyksiä, kuten mitä päätöksiä
tekoäly voi tehdä ja mitkä toiminnot tulee rajata digitalisoinnin ulkopuolelle.
Limnéllin kolmas näkökulma painottui datan ja sen omistajuuden rooliin
tulevaisuuttamme ohjaavina voimina.
Ikämiessuojeluskunnan säätiö tulee suuntaamaan
tukeaan painopisteisesti kyberturvallisuuskoulutukseen.
Juhlassa kuultiin myös pitkään kadoksissa ollut Ikämiesten marssi
ensimmäistä kertaa 70 vuoteen.
– Ikämiesten marssi löytyi muutama vuosi Ikämiessuojeluskunnan
historian kirjoittamisen jälkeen matkalaukusta, jota oli etsitty jo vuosia,
Ikämiessuojeluskunnan säätiön puheenjohtaja Risto Sinkkonen kertoi juhlavieraille.
Entinen Kaartin soittokunnan kapellimestari Raine Ampuja puolestaan teki säätiön pyynnöstä Heikki Klemetin aikoinaan säveltämästä marssista sovituksen
puhallinorkesterille.
16.5.1918 ladattiin täyteen merkityksiä
Säätiön ja Suomen sotahistoriallisen seuran
yhteistyönä toteuttama seminaari keräsi yhteen asiantuntevat esitelmöitsijät ja
kuulijat. Seminaarin avasi professori Laura
Kolbe, joka näki Suomen poliittisen historian kenties merkittävämpänä
manifestaationa sen, miten C.G.E. Mannerheim
luovutti vallan senaatille 16.5.1918 Helsingissä järjestetyn paraatin yhteydessä,
jonka voi perustellusti tulkita sinetöineen valtiovallan ja Puolustusvoimien
välisen yhteyden.
Professori Touko
Perko puolestaan nosti esille vuodesta 1918 keskusteltaessa kenties
harvemmin esille nousevan näkökulman Mannerheimin ja Rüdiger von der Goltzin jännitteisistä väleistä. Asiaa tuntematon
ei välttämättä ensi ajatukselta pohtisi asiaa näin, koska molempien nähtiin
olevan samalla puolella.
Seminaarin loppupuolella puhuneet dosentti Aapo Roselius ja FT Kari Selén avasivat näkökulmia
16.5.1918 muistamiseen. Voitonparaatin jälkeen kansalaisilla kautta Suomen
ilmeni tarve muistaa ja rakentaa muisto päättyneestä sodasta, josta
konkreettisena esimerkkinä olivat Roseliuksen mukaan muun muassa lukuisat
muistomerkkikomiteat, joissa kansalaiset ottivat muiston vaalimisen ja
rakentamisen omiin käsiinsä. Selén käsitteli esitelmässään Mannerheimin sisällissotaa
koskenutta retoriikkaa ja sen muutosta. Mannerheimin puheet kääntyivät
myöhemmin sodanaikaisesta retoriikasta kohti kansallisen yhtenäisyyden
tavoitetta, jossa tarvittiin molempien osapuolten ymmärtämistä.
