Jämsässä etenee merkittävä ampumaratahanke, joka osoittaa, miten laaja yhteistyö voi mahdollistaa tärkeän ratahankkeen toteuttamisen. Kesällä 2024 perustettu Jämsän ampumaratayhdistys ry tähtää entisen Puolustusvoimien käytöstä poistetun ampumaradan kehittämiseen monipuoliseksi harjoittelualueeksi.
Hankkeen vetäjänä toimii Jouni Pellonperä, joka edustaa Jämsän Seudun Reserviläisiä ja paikallisia ampujia. Tavoitteena on rakentaa alueelle muunneltava kokonaisuus, johon kuuluu 300 metrin ja 150 metrin radat sekä toiminnallinen rata. Ratkaisu parantaa eri käyttäjäryhmien mahdollisuuksia harjoitteluun ja kilpailutoimintaan.
– Yhteistyön, avun ja tuen määrä eri tahoilta on ollut hämmästyttävää. Ilman ympäristöasiantuntijoiden apua tämä hanke ei olisi edennyt näin hyvin. Toisaalta myös vuoropuhelu Jämsän kaupungin ympäristötoimen kanssa on ollut ratkaisevaa, Pellonperä kertoo.
Jämsän hanketta on tukenut liittojen yhteinen ampumaratojen ympäristölupahanke ympäristöasiantuntija Anri Junnolan johdolla, erityisesti ympäristölupahakemuksen valmistelussa. Hanketta ovat puoltaneet muun muassa Puolustusvoimien ja Maanpuolustuskoulutus MPK:n alueelliset toimijat, reservipiirit, riistanhoitoyhdistys, Jämsän kaupunki sekä alueella toimivat yritykset.
Hanke sai joulukuussa 300 000 euron rahoituksen eduskunnalta. Lisäksi sitä ovat aiemmin tukeneet Maanpuolustuksen kannatussäätiö ja Keski-Suomen maanpuolustussäätiö.
Jämsän kaltaiset hankkeet kytkeytyvät laajempaan valtakunnalliseen tavoitteeseen. Hallitusohjelmassa on asetettu tavoitteeksi lisätä siviiliampumaratojen määrää Suomessa. Tavoite perustuu valtioneuvoston vuonna 2022 laatimaan selvitykseen, jonka mukaan ampumarataverkosto on heikentynyt ja harrastustoiminnan edellytykset ovat monin paikoin vaikeutuneet.
Sisäministeriön johdolla on valmisteltu hallituksen esitys ampumaratalain ja ympäristönsuojelulain muuttamisesta. Esitys oli lausuntokierroksella loppuvuodesta 2025. Hallituksen esitys on lähtökohdiltaan ja tavoitteiltaan hyvä vastaten ammunnanharrastajien huoleen ampumarataverkoston heikkenemisestä.
– Lakiesityksessä on kuitenkin vielä avoimia kysymyksiä, jotka vaativat selkeyttämistä jatkovalmistelussa. Saatujen kokemusten ja selvitysten perusteella ympäristöasioissa tulisi painottaa riskiperusteisuutta sekä tarvittaessa parhaan käyttökelpoisen tekniikan hyödyntämistä. Lisäksi lupakäytäntöjen keskittäminen yhdelle viranomaiselle voisi sujuvoittaa prosesseja ja vähentää alueellisia tulkintaeroja, painottaa Reserviläisliiton erityisasiantuntija Timo Mustaniemi, joka on tiiviisti seurannut lain valmistelua.
Ruotsin ja Norjan toimintamalleissa on useita käytänteitä, joista Suomi voisi ottaa mallia. Naapurimaissa ampumaratoja ei nähdä ympäristöriskeinä samalla tavalla kuin Suomessa, ja lupamenettelyt ovat monin osin yksinkertaisempia.
– Esimerkiksi ilmoitusmenettely on selkeä, ja vaatimuksissa korostetaan kohtuullisuusperiaatetta. Lisäksi molemmissa maissa on huomioitu vanhat ampumaradat, jotka ovat olleet käytössä jo ennen nykyistä ympäristölainsäädäntöä. Tällaisille radoille on asetettu esimerkiksi ampumamelun osalta lievemmät raja-arvot, korostaa ympäristölupahankkeen ympäristöasiantuntija Anri Junnola.
Junnola ja Mustaniemi peräänkuuluttavatkin sitä, olisiko mahdollista kehittää yhteispohjoismainen toimintamalli, joka tukisi sekä harrastustoimintaa että ympäristönsuojelua yhdenmukaisilla ja ennakoitavilla pelisäännöillä.
Jämsän lisäksi vastaavanlaisia ratahankkeita on käynnissä muun muassa Utsjoella ja Kokkolassa. Tämänkaltaiset hankkeet osoittavat, että yhteistyöllä voidaan parantaa harrastustoiminnan edellytyksiä. Samalla ne nostavat esiin tarpeen kehittää lupakäytäntöjä ja sääntelyä niin, että ne tukevat turvallista ja ympäristön kannalta kestävää ampumatoimintaa koko maassa.
