• Uutiset

Maanpuolustusmitali on laajan kentän tunnustama

Suurimmat ja keskeisimmät vapaaehtoiset maanpuolustusjärjestömme ovat kaikki mitalin takana. Tähän päivään mennessä mitaleita on jaettu yli 20 000 kappaletta

Tuomas Kaarkoski

Mitalia miekkojen kera on neljännesvuosisadan aikana myönnetty vain 522 kappaletta.

Vuonna 1989 perustettu Maanpuolustusmitali
on suurella todennäköisyydellä yleisin reserviläisen rintapielestä löytyvä
kunniamerkki. Tähän päivään mennessä sitä on jaettu yli 20 000 kappaletta. Maanpuolustusmitalitoimikunnan
puheenjohtaja kenraaliluutnantti evp
Ilkka
Aspara
toteaa mitalin olevan hyvä tapa esimerkiksi yhdistyksille muistaa
aktiivisia reserviläisiä.

– Monet järjestöt käyttävät tätä
nimenomaan palkitsemisen keinona. He hankkivat mitaleja omille aktiiviisille
jäsenilleen, jotka eivät välttämättä itse tulisi mitalia hakeneeksi, Aspara
toteaa.

Maanpuolustusmitalin ovat oikeutetut
lunastamaan kertausharjoituksiin tai niitä vastaaviin koulutustilaisuuksiin
osallistuneet siviilihenkilöt sekä puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen
palveluksessa olleet tai olevat.  Mitaliin ilman solkea vähimmäisvaatimus
on seitsemän vuorokautta kertausharjoituksia tai vastaavia
koulutustilaisuuksia, kun taas esimerkiksi kultaiseen solkeen vaaditaan jo
vähintään 60 vuorokautta.

– Mitalin kriteerit ovat selkeät ja
kovatkin. Esimerkiksi kultainen mitali on oikeasti tiukassa.

Ei pelkän aseman perusteella

Maanpuolustusmitalitoimikunta voi
kuitenkin omasta aloitteestaan tai ulkopuolisen esityksestä myöntää Maanpuolustusmitalin
myös numeroituna miekkojen kera maanpuolustuksen hyväksi suoritetusta erityisen
ansiokkaasta työstä. Mitalia miekkojen kera on neljännesvuosisadan aikana
myönnetty vain 522 kappaletta.

Mitalitoimikunnassa ovat
puheenjohtajiensa kautta edustettuina kattavasti koko vapaaehtoisen
maanpuolustuskentän kirjo: Reserviläisliitto, Suomen Reserviupseeriliitto,
Maanpuolustuksen Tuki, Maanpuolustuskiltojen liitto, Naisten Valmiusliitto ja
Maanpuolustuskoulutusyhdistys. Juuri kattava edustus nostaa Asparan silmissä
mitalin arvoa merkittävästi.

– Arvostusta nostaa mielestäni
merkittävästi se, että meidän suurimmat ja keskeisimmät vapaaehtoiset
maanpuolustusjärjestömme ovat kaikki mitalin takana. Järjestökenttä Maanpuolustusmitalin
taustalla on erittäin laaja, Aspara sanoo.

Mitalitoimikunnan on oltava
yksimielinen jokaisesta palkittavasta. Asparan mukaan toimikunnan työskentely
on sen sisäinen asia, mutta hän toteaa, että potentiaalisista kandidaateista
käydään perusteelliset keskustelut.

– Pelkän virka-aseman perusteella
mitalia ei myönnetä koskaan, vaan henkilöllä on oltava merkittäviä ansioita
maanpuolustuksen saralla.
 

Tunnustusta
osallistumisesta

Mitalin syntyyn vaikuttivat monet tekijät.
Suomalainen kunnia- ja ansiomerkkijärjestelmä oli ennen sotia vapaaehtoista
maanpuolustustyötä palkitsevaa, osaltaan vahvan vapaaehtoisten maanpuolustusjärjestön
Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -järjestöjen vuoksi.

Toimintaan osallistumisesta annettiin erilaisia
ansio- ja harrastusmerkkejä. Sotien jälkeen maanpuolustustyöhön osallistuneita
palkittiin vain lähinnä järjestötoiminnallisista ansioista, ei konkreettisesta
osallistumisesta. Aktiivinen reserviläinen, vantaalainen Juha E.Tetri yritti 1980-luvun puolivälissä kehittää ansiomerkin,
joka voitaisiin antaa jokaiselle maanpuolustustoimintaan sotien jälkeen
osallistuneelle järjestöihin kuulumisesta riippumatta. Tuolloin suunnitelma
kulki nimellä ”Kertausharjoitusmitali” ja sen jakelusta olisivat vastanneet
viranomaiset. Aika ei tuolloin vielä ollut kypsä suunnitelman toteuttamiseen.
1980-luvun lopulla silloisen Reserviläisten Tuki Oy:n toimitusjohtaja Heimo Huotari etsi vapaaehtoiseen
maanpuolustustyöhön varoja tuottavaa ”hittituotetta”. Tetri esitteli ideansa
hänelle. Kertausharjoitusmitali muuttui nimeltään Maanpuolustusmitaliksi,
muistoristin luonteiseksi merkiksi.