Varsinkin Ukrainan sodan myötä käsite turvallisuudesta on entistä vahvemmin kulminoitunut ihmisten mielissä Puolustusvoimiin ja yleisesti maanpuolustukseen. Katsoessa uutiskuvaa Ukrainan pommitetuista asuintaloista kuvissa on sotilaiden lisäksi kuitenkin lähes yhtä usein pelastusalan henkilöstöä.
– Kyllä näissä asioissa huomaa militääripuolen painottuvan, vaikka siellä Ukrainassa juuri pelastustoimi on myös tekemässä työtään raivaamalla ja auttamalla, Suomen pelastusalan keskusjärjestön SPEK:n toimitusjohtaja Marko Hasari toteaa.
Viime vuodet ovat olleet SPEK:n toimistollakin kiireistä aikaa. Ensin tuli korona ja sen laannuttua pakan sekoitti jälleen uudelleen Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Missä pelastusalan keskusjärjestön toiminnan ydin itseasiassa on?
– Meidän tehtävä on tuottaa turvallisuutta ympäröivään yhteiskuntaan.
Käytännössä SPEK:n toiminnalla on kolme erillistä pilaria. Yksi on suomalaisten sopimuspalokuntien toimintaedellytysten turvaaminen ja toinen liittyy rakenteelliseen paloturvallisuuteen.
– Kolmas tehtäväkärkemme ovat kaikki varautumiseen ja väestönsuojeluun liittyvät kysymykset. Olemme näissä asioissa mukana yhteiskunnallisena keskustelijana, vaikuttajana ja kouluttajana.
SPEK tekee paljon yhteistyötä eri ministeriöiden ja viranomaisten kanssa. Hasarin mukaan järjestö on tuottanut myös Puolustusvoimille materiaalia, jota on käytetty varusmiesten kouluttamisessa. Myös väestönsuojeluun liittyvät toimet menevät monessa asiassa yksiin Puolustusvoimien kanssa. Hasari sanoo toiminnan ytimen olevan kuitenkin paljon konkreettisemmalla ja matalammalla tasolla. SPEK esimerkiksi koordinoi ja ohjeistaa yhdessä Huoltovarmuuskeskuksen kanssa niin sanottua 72 tunnin kotivaraa eli tavaroita ja keinoja, joilla ihmiset pärjäävät tarvittaessa omillaan kolmen vuorokauden ajan. Kuivamuonan lisäksi kotoa pitäisi lyötyä muun muassa riittävästi vettä, lääkkeitä, toimiva paristokäyttöinen taskulamppu sekä radio.
Hasarilla on selkeä käsitys siitä, mitkä asiat suomalaisilla ovat hanskassa ja missä löytyy parannettavaa. Hänen mielestään kehitys on viime vuosina mennyt parempaan suuntaan. Ihmisten halu ottaa asioista selvää nousi SPEK:n kotisivujen kävijämäärien perusteella uudelle tasolle jo koronan myötä ja vielä valtavamman loikan tiedonjano otti Ukrainan sodan myötä.
Viime vuoden lopulla tehdyn kyselyn mukaan 46 prosenttia suomalaisista kotitalouksista on tehnyt jotakin toimenpiteitä oman varautumisen parantamiseksi.
– Parhaiten hanskassa ovat säilykkeet. Toisaalta kotivaralla ajatellaan myös liian usein pelkästään niitä säilykepurkkeja ja makaronipusseja.
Entä se kehitettävä puoli? Hasari korostaa, että hänen seuraavaksi sanomaansa asiaa ei pidä dramatisoida liikaa, mutta suomalaisilla on hyvin vahva luotto yhteiskunnallisten järjestelmien toimimiseen. Entä jos ne eivät toimikaan? Mitä jos sähköt tai netti ovat poissa pelistä?
Konkreettisiakin parannuskohteita toimitusjohtajalta löytyy.
– Onko astioita puhtaalle juomavedelle? Onko vettä hankittu, onko jotain tonkkaa tai ämpäriä, joka vetää vaikka 10 litraa vettä? Toinen miettimisen arvoinen asia ovat vessat. Suihkutta pärjäämme helposti pidempäänkin, mutta entä niin sanotusti tarpeilla käynti? En suosittelisi käyttämään sitä vessaa sähkökatkon aikana edes sitä yhtä kertaa. Jos pumppu kellarissa ei toimikaan, jatkaa se tavara silti putkista johonkin matkaansa. Tarpeet kannattaa tehdä muovipussiin ja mättää yleisjätteen sekaan.
Materiaalisten asioiden lisäksi Hasari peräänkuuluttaa myös henkisiä voimavaroja, joita olisi jollain tasolla hyvä työstää jo ennen mahdollisia kriisejä.
– Ämpärit ja säilykkeet ovat kaikki kovin konkreettista ja helposti ostettavaa. Ehkä sellaisen psykologisen resilienssin kanssa meidän suomalaisten pitäisi tehdä vielä kehittämistyötä. Pitäisi miettiä myös, miten toimia, jos asiat oikeasti lähtevät perkelöitymään.
Voisi kuvitella muutaman vuoden kestäneen poikkeuksellisen ajanjakson ja sitä kautta tulleen lisähuomion poikineen lisää vääntöä myös talouspuolelle. Hasarin mukaan asia on itseasiassa täysin päinvastoin.
– Tämä hallitus on kylmänviileästi leikannut pelastuspalvelujärjestöjen rahoituksen olemattomiin. Vapepalle ja Suomen Meripelastusseuralle on jäänyt pikkaisen, mutta kaikki muut ovat saaneet kylmää kyytiä. Meidänkin rahoitus on pudonnut 80 prosenttia siitä, missä olimme ennen koronaa, Hasari pyörittelee päätään.
Yksi koronan uhreista pelastuspuolella on ollut nuorisotoiminta. Pelastusalan toimijat lasketaan valmiusorganisaatioiksi, joten pandemian aikana ydinhenkilöstön turvaamiseksi kaikki muu toiminta paikoissa ajettiin alas.
– Osa palokunnista pyöritti vaihtoehtoista toimintaa, mutta kaikki eivät olleet näin notkeita. Meillä on kymmeniä palokuntia, jossa nuorisotoiminta ei ollut syksylläkään lähtenyt vielä uudelleen käyntiin. Jos tämä jatkuu, se tulee heijastumaan alan suorituskykyyn pidemmällä aikavälillä. Varsinkin kun pelastajapuolen henkilöstöstä on jo nyt pulaa. Pääasiallinen rekrytie palokuntien hälytysosastoon kulkee kuitenkin nuorisotoiminnan kautta, jossa he kasvavat siihen toimintaan.
Hasarin mukaan pelastusalan koulutukseen on vielä toistaiseksi tulijoita, mutta koulutus ei pysty tuottamaan tällä hetkellä tarpeeksi uusia osaajia.
– Pelastusalalla eläköityy tällä hetkellä enemmän väkeä, kun uusia tulee sisään. Vielä ongelma ei ole lävähtänyt käsiin, mutta esimerkiksi 2030-luvun suhteen voi tulla tätä menoa isojakin ongelmia.
Kuka?
- Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön toimitusjohtaja Marko Hasari
- Syntynyt: 1971
- Koulutus: Oikeustieteen maisteri
- Työskennellyt aiemmin muun muassa suojelupoliisissa, puolustusministeriössä ja Pääesikunnassa
- Perhesuhteet: Vaimo ja kolme aikuista lasta
- Harrastukset: golf, mökkeily ja sotahistoria
