• Kalusto

Porin Luotitalossa ammutaan kovilla

Porin lentokentän takaisessa metsässä piileksii upouusi rakennus, jossa voidaan turvallisesti harjoitella ampumista kovilla panoksilla ilman pelkoa kimmokkeista.

Tero Tuominen

Porin Luotitalo on tavallista elementtirakennetta, mutta sen erikoisuudet löytyvät sisätilojen ballistisista seinistä. Vihreät kaiteet liittyvät köysiharjoitteluun. Oikealla näkyy sininen valvomorakennus.

Poliisin, Rajavartiolaitoksen ja Puolustusvoimien erikoisjoukoille sekä myös muille turvallisuusvaatimukset täyttäville toimijoille kuten maanpuolustusorganisaatioille sekä alan yrityksille on nyt Porissa tarjolla mahdollisuus harjoitella sisätiloissa käyttämällä normaalistikin käytössä olevia kovia ampumatarvikkeita.

Luotitalon keskeinen innovaatio on sisäseinien puolalaisen Rubox Ballistic System -yhtiön kumitiilirakenne, joka on suunniteltu nielaisemaan luodit.

Tämä osumia kestävä seinä tarjoaa ballistisen suojauksen, joka mahdollistaa sisätiloissa turvallisen harjoittelun kovilla ampumatarvikkeilla, kuten kaliibereilla 5.56×45 mm, 7.62×39 mm, 9×19 mm ja 7.62×51 mm. Valmistajan mukaan materiaali ilmaisee jopa vain 15 asteen kulmasta ammutun luodin ilman vaaraa kimmokkeesta.

Hiekkatäytteinen kumitiiliseinä koostuu hieman legomaisista moduuleista. Yksi neliö materiaalia painaa täytettynä noin 500 kiloa. Rakennuksen kerrosten lattioiden piti olla poikkeuksellisen tasaisia, jotta luodinkestävän rakenteen muodostavien elementtien väleihin ei syntyisi rakoja.

Kumi on käytössä sen kestävyyden ja joustavuuden vuoksi ja hiekka puolestaan lisää rakenteen massaa ja kykyä vaimentaa luotien liike-energiaa. Yhdistelmä mahdollistaa seinissä toistuvien osumien keston ilman vaurioitumista. Yhden tiilen kerrotaan kestävän kummaltakin puolelta jopa 3 000–5 000 luotia parikymmentä senttiä halkaisijaltaan olevalle alueelle.

Mikäli tiettyyn kohtaan tulisi jostain syystä tätä enemmän osumia, yksittäisen moduulin hiekkasisus voidaan joko puhdistaa kertyneistä luodeista tai vaihtaa komponentti kokonaan uuteen.

Tosin jos harjoittelut sujuvat suunnitellusti, ampujat osuvat vain siirrettäviin maalitaululla varustettuihin luotiloukkuihin, joita rakennuksessa on käytettävissä 28 kappaletta. Siten seiniin pitäisi päätyä lähinnä vain harhalaukauksia.

Tuoreiden testiammuntojen jälkiä Luotitalon seinämateriaalissa. 30 senttiä paksu elementti absorboi myös rynnäkkökiväärin luodin.
Tero Tuominen

Kattorakenteet on myös pinnoitettu osumien varalta. Valaisimet ja ilmastointikanavat on suunniteltu helposti korjattavaksi, mikäli harhalaukauksia suuntautuisi niihin. Ulkoseinissä on varmuuden vuoksi teräslevyt.

Luotitalon kolmikerroksinen elementtirakenteinen kokonaisuus on tarkoitettu monipuoliseen käyttöön. Kokonaispinta-ala on 833 neliömetriä. Kaksi alimmaista niin sallittua ballistista kerrosta, joissa hiekkatäytteistä kumitiilirakennetta hyödynnetään, on omistettu 360 asteen kovapanosammunnoille.

Ensimmäinen kerros on sokkeloinen ja sinne on helppo laatia vaihtelevia harjoitusskenaarioita. Ovet on suunniteltu rikottaviksi. Maalitaululla varustetuilla liikuteltavilla luotiloukuilla voidaan esittää vihollisia tai toisaalta ystävällismielisiä hahmoja.

Kakkoskerroksessa on laajempia tiloja. Niitäkin voidaan muunnella esimerkiksi erilaisilla siirrettävillä seinäkkeillä. Tiloihin voidaan sijoittaa pahvirakenteisia huonekaluja esittäviä rakenteita, jotka eivät aiheuta sirpaloitumisvaaraa.

Kolmas ja kokonaan avoin kerros on tarkoitettu vaarallisten aineiden, kuten kemiallisten, biologisten, säteily- ja ydinuhkien (CBRN, Chemical, Biological, Radiological ja Nuclear) kanssa toimimisen harjoitteluun.

Luotitalon kolmas kerros on avoin CBRN-harjoitteluun (Chemical, Biological, Radiological, Nuclear, lausutaan cee-burn) tarkoitettu tila.
Tero Tuominen

Kolmannesta kerroksesta käsin voidaan myös harjoitella esimerkiksi köysi- ja rauniopelastamista. Parvekkeilla on kiinnikkeet toimintaa varten. Erillisessä kattorakennelmassa on luukku, jonka kautta voidaan harjoitella esimerkiksi taloon tunkeutumista helikopterista laskeutumalla.

Lisäksi rakennuksen kerrosten välisessä porraskäytävässä ja hissikuilussa voidaan myös ampua kovilla. Jälkimmäisessä voidaan harjoitella myös köysilaskeutumisia.

Luotitalossa on 28 pyörillä siirrettävää luotiloukkua, joihin voidaan kiinnittää tehtävän edellyttämiä maalitaulukuvioita.
Tero Tuominen
Ovet on tehty rikottavaksi, huonekalut ovat pahvia. Luotitalossa voi ampua kovilla kaikkiin suuntiin.
Tero Tuominen
Luotitalon kovapanosammuntojen harjoittelua voi seurata valvomosta, jossa on nähtävillä 30 kameran kuvavirta. Niistä voidaan valita sopivat rajaukset operaattoreiden toiminnan tallentamiseksi.
Tero Tuominen

Luotitalo mahdollistaakin suljetussa tilassa realistiset skenaariot, kuten huoneiden tyhjentämisen, taktisien liikkeiden harjoittelun ja aseenkäsittelyn. Ympäristössä voi simuloida esimerkiksi asuinrakennuksia, toimistoja tai muita tiloja, joita viranomaiset saattavat kohdata operatiivisissa tilanteissa.

Rakennuksessa on noin 30 kameraa, jotka kuvaavat katosta huonetiloja 360 asteen näkymillä. Luotitalon vieressä olevassa valvomossa voidaan videovirrasta valita oikeat kamerat toimivan joukon liikkeitä seuraamaan. Kuvakulmia pystyy rajaamaan tiukemmin.

Tallennetta juuri läpikäydystä harjoituksesta voidaan siten kerrata valvomon viereisen luokkatilan suurelta näytöltä. Näin saadaan operaattoreille välitön palaute.

Valvomon yhteydestä löytyy myös pukuhuone harjoitteluun osallistuville. Näin heidän ei tarvitse liikkua alueella aseilla varustettuina parinsadan metrin päässä olevista muiden alueen käyttäjien sosiaalitiloista.

Porin Turvallisuuskeskus -nimellä tunnettu harjoitusalue on toiminut paikallisen lentokentän laidalla entisellä sotilasalueella vuosituhannen vaihteesta lähtien. Siitä on laajennusten myötä kehittynyt alallaan merkittävä toimija.

Jatkosodan aikana lentokentällä oli Saksan Pohjois-Suomessa olleiden joukkojen suuri huoltotukikohta Feldluftpark Pori. Myöhemmin Ilmavoimien Satakunnan Lennosto operoi kentän etelälaidalla ja otti muun muassa ensimmäisenä käyttöön Vampire-suihkuhävittäjät. Sittemmin lennoston 1980-luvulla siirryttyä Pirkkalaan sen tiloissa aloitti Finnairin ilmailuopisto, joka nykyisin tunnetaan nimellä Suomen Ilmailuopisto.

Porin Turvallisuuskeskuksen alueelta löytyy useita erilaisia simulaattoreita turvallisuus- ja pelastusalan toimijoiden harjoitteluun. Kuvassa näkyy esimerkiksi junaonnettomuutta kuvaava kohde. Alueella puretaan liikenneonnettomuusharjoittelussa satoja autoja vuodessa.
Tero Tuominen

Napakasti nimetyn Turvallisuuskeskuksen taustalta löytyy Porin kaupungin perustama Lounais-Suomen pelastusharjoitusalueen säätiö. Vuosien varrella se on rakentanut monipuolisen ja realistisen harjoittelun mahdollistavan kokonaisuuden.

Merkittävä osa alueen maaperästä on suojattu monikertaisella pinnoitteella, jolla esimerkiksi estetään sammutusharjoituksissa käytettävän vaahdon päätyminen pohjaveteen. Pelastuslaitoksien harjoittelua rajoittavat nykyään kiristyneet ympäristömääräykset. Porissa jätevedet ohjataan keskitetysti puhdistettaviksi.

Noin kahdeksan hehtaarin alueelta löytyy myös erilaisia savusukellussimulaattoreita ja vaikkapa mahdollisuus harjoitella henkilön pelastamista rakennustyömaanosturista. Turvallisuuskeskuksen kulissikaupunkina tunnetulla alueella on sisustettuja rakennuksia, joista löytyy kauppa, terveyskeskus ja yökerho.

Luotitalo on Turvallisuuskeskukselta merkittävä investointi tulevaisuuteen. Kokonaiskustannukset ovat noin 2,5 miljoonaa euroa. Siitä 500 000 saatiin eduskunnalta ja lopun lainasumman takaajana toimii Porin kaupunki. Ballististen seinien osuus kustannuksista on noin 850 000 euroa.

Kiinnostus harjoitusmahdollisuutta kohden on kasvanut samaa tahtia kuin Luotitalon rakentaminen on edennyt. Rakennus sai viranomaishyväksynnän käyttöönotolle syyskuussa ja ensimmäiset testilaukaukset on jo ammuttu. Seinärakenne käyttäytyi valmistajan lupaamalla tavalla.

Lokakuussa vietetään virallisia avajaisia. Porissa Luotitalolle odotetaan kotimaisten toimijoiden lisäksi asiakkaita myös ulkomailta. Turvallisuuskeskuksen alueelta löytyy tarvittaessa myös majoitusmahdollisuudet operaattoreille.

Turvallisuuskeskuksen harjoittelualueella on MiG-21F (MG-35), joka oli 60-luvulla Ilmavoimien ensi linjan hävittäjä. Kun uudempia MiG-21BIS-koneita ostettiin 70-luvun loppupuolella, vanhat F-versiot muutettiin kaikessa hiljaisuudessa valemaaleiksi. Ne maalattiin samaan maastonaamiokaavioon kuin BIS-hävittäjät. Siivet vedettiin rälläkällä poikki ja varustettiin saranoilla siirtelyn helpottamiseksi. Näin koneista saatiin uskottavia valemaaleja kenttien reunoille.
Tero Tuominen