• Puolustusvoimat

Suomen ja Ruotsin välinen sotilasyhteistyö ulottuu jo paikallispuolustustasolle

Paikallispuolustusharjoitus Lapland Stone 25 yhdisti Suomen ja Ruotsin reserviläiset.

Pasi Romakkaniemi

Harjoituksen johtaja eversti Ari Mure vierellään ruotsalainen Bandvagn-telakuorma-auto.

Tänä talvena Tornionlaaksossa tehtiin historiaa: Ensimmäisen kerran sitten sotavuosien suomalaiset ja ruotsalaiset vapaaehtoisjoukot harjoittelivat yhdessä Perämeren pohjukan liikenneyhteyksien suojaamista.

Lapin Jääkäriprikaatin johtamaan Lapland Stone 25 -harjoitukseen osallistui suomalaisten reserviläisten ja varusmiesten lisäksi ruotsalaisten kodinturvajoukkojen eli Hemvärnetin henkilöstöä sekä pieni yhdysvaltalainen osasto. Kaikkiaan harjoitukseen osallistui noin 250 henkilöä, joista karkeasti puolet oli suomalaisia.  Sotilaat harjoittelivat yhdessä Meri-Lapin, eli Tornion, Haaparannan, Kemin ja Keminmaan alueen tärkeiden kohteiden sekä kuljetusten ja liikenneyhteyksien suojaamista.  

Harjoituksen päätavoitteena oli kehittää suomalaisten paikallisjoukkojen ja ruotsalaisten kodinturvajoukkojen yhteistyötä sekä valmiutta alueellisiin taistelu- ja suojaustehtäviin. Samalla harjoitus oli maaliskuussa Jääkäriprikaatista reserviin siirtyvien sotilaspoliisien päättöharjoitus.

Harjoituksen johtajana toiminut Jääkäriprikaatin apulaiskomentaja eversti Ari Mure painotti yhteisharjoituksen merkitystä ruotsalaisjoukkojen kanssa.

– Paikallisjoukkojen ensisijainen tehtävä on luonnollisesti kotimaan puolustuksessa, mutta raja-alueiden turvallisuuden takaamiseksi on yhteistoiminta ruotsalaisten kodinturvajoukkojen kanssa erittäin keskeistä ja tärkeää, Mure painottaa.

Hän kertoo harjoituksen virallisen komentokielen olleen englannin, mutta:

– Tosiasiassa kommunikointi henkilöiden välillä tapahtui englannin lisäksi niin suomen, ruotsin kuin Tornionlaakson omalla meän kielelläkin.

Kun satoja miehiä ja kymmeniä ajoneuvoja kahdesta valtakunnasta liikkuu rajan molemmin puolin, voi helposti odottaa ongelmia, joihin ei maan rajojen sisällä tapahtuvassa harjoituksessa törmää. Mure vakuuttaa kuitenkin kaiken sujuneen yllättävän sutjakasti.

– Toki tällainen harjoitus vaatii pitempää ennakointia ja valmistautumista. Kalenterointi, eli molemmille joukoille sopivan ajankohdan löytäminen oli haastavaa, mutta sen jälkeen asiat ovat menneet sujuvasti eteenpäin. Pientä viilausta on luonnollisesti vaadittu, kun ei esimerkiksi ole tunnettu kaikkia toistemme toimintatapoja.

Valtakunnan raja tarjoaa Mureen mukaan mielenkiintoisen ja vaativan harjoitusmaaston, koska myös viralliset muotoseikat rajan ylityksissä on huomioitava. Tämä vaatii yhteistyötä tullin kanssa muun muassa mukana kulkevista aseista.

– Kaikki tämä vie tietysti valmistelussa normaalia enemmän aikaa, mutta johtajana vaadin, että molempien maiden joukkojen on toimittava myös naapurimaan alueella! 

Mure painottaa, että nykyinen harjoitus on vasta alku tulevalle. Seuraavat yhteiset harjoitukset, johon ruotsalaisetkin osallistuvat, ovat jo toukokuun lopulla Rovajärvellä järjestettävät Northern Strike -ampumaleiri sekä Northern Star -taisteluharjoitus.

– Myös paikallistasolla haluan harjoitusten jatkuvan ja viikolla 36 on toivottavasti jo seuraava tapahtuma. Vähintäänkin muutaman vuoden välein niitä olisi järjestettävä. 

Reserviläisten innostus on yksi asia, joka Mureen mielestä on harjoituksessa ollut merkille pantavaa.

– Yhdessä tekeminen ja oppiminen sekä sellaiset ”te teette noin!” -oivallukset ovat tuoneet mukavan lisämausteen harjoitukseen. Tällaisen jälkeen varmistuu tunne, että tositilanteessa voi luottaa tunnuslauseeseemme ”Pohjoinen pitää!”

(artikkeli jatkuu kuvan jälkeen)

Kapteeni Lars-Gunnar Lundström toimi Hemvärnetin rajapataljoonan varakomentajana.
Pasi Romakkaniemi

Hemvärnetin rajapataljoonan varakomentaja Lars-Gunnar Lundström vahvistaa Mureen tuntemukset kuningaskunnan puolelta.

– Miesten kommentit ovat poikkeuksetta olleet positiivisia. Jutellessa on vahvasti tullut ilmi arvostus siitä, että he ovat saaneet olla mukana harjoituksessa, jossa voi tutustua naapurivaltion sotilaiden toimintatapoihin ja vaihtaa ajatuksia.

Molemmin puolin toisten käyttämät aseet kiinnostivat ja niitä päästiin myös kokeilemaan. Suomalaissotilaat saivat myös nauttia ruotsalaisen telakuorma-auto Bandvagnin kyydistä.

Lundströmin mukaan kaikki toiminnot pyrittiin järjestämään niin, että puolet sotilaista olivat Ruotsista, puolet Suomesta.

– Oli mukava huomata, kuinka kielikin muuttui näppärästi yhteiseksi meän kieleksi tai suomeksi, kun miehet hitsautuivat tehtävien myötä yhdeksi joukoksi! tuore kapteeni kuvailee.

Jatkossa Lundström toivoo harjoituksiin vielä kiinteämpää yhteistyötä esimerkiksi yhteisen majoituksen muodossa. Operatiivisissa tehtävissäkin puolustusyhteistyötä voidaan vielä kehittää.

– Tornion rautatiesillan vartiointi ja puolustus voitaisiin Tornionjoen molemmilla rannoilla hoitaa pelkästään Hemvärnetin voimin. Tällä hetkellähän meillä on tehtäviä vain Ruotsissa. Näin suomalaiset paikallisjoukot vapautuisivat muihin tehtäviin.

Myös Lundströmille jäi harjoituksista hyvin positiivinen mieli. Ongelmia ei juurikaan ilmennyt – ellei sellaiseksi lasketa ruotsalaissotilaiden pysäyttämistä Suomen poliisin toimesta. 

– Haaparannan komppanian pysäyttäneet poliisit olivat ihmetelleet oudoissa rekisterikilvissä liikkuneita sotilaita ja ohjanneet nämä tien sivuun. Sekin tilanne oli selvinnyt yhdellä puhelinsoitolla, Lundström muistelee naureskellen.