• Vapaaehtoinen maanpuolustus
  • Historia

Suomen Reserviupseeriliitto 90 vuotta: Toiminta uhkasi päättyä heti sodan jälkeen

Reserviupseeriliiton toiminnan ensimmäisiä vuosikymmeniä varjostivat sodat sekä niiden jälkeinen pelko toiminnan lakkauttamisesta.

RUL arkisto

Lokakuun 1940 lopulla Helsingissä järjestettiin muistojuhla talvisodassa kaatuneiden reserviupseerien kunniaksi. Tämä oli RUL:n alkuvuosien historiassa näyttävin julkinen esiintyminen. Tilaisuuteen oli saapunut eri puolilta Suomea noin 3 700 reserviupseeria. Juhlan ohimarssin vastaanotti C.G.E. Mannerheim.

Artikkeli on ensimmäinen osa Suomen Reserviupseeriliiton 90-vuotista historiaa käsittelevästä sarjasta. Muut osat on listattu tämän artikkelin loppuun.

Joulukuun 3. päivänä vuonna 1925 Katajanokan upseerikerholle kokoontui 26 reserviupseeria, useimmat heistä opiskelijoita. Kokoontumisen tarkoituksena oli perustaa uusi kerho reserviupseeriaatteen ympärille. Helsingin Reserviupseerikerhon toiminta alkoi vuoden 1926 alkupuolella. Jo ensimmäisissä säännöissä todettiin, että toimialueena oli koko valtakunta.

Vuonna 1929 kerhon jäseneksi saattoi liittyä paitsi henkilöjäseniä, myös paikallisia reserviupseerikerhoja. Yhteistyöstä kuitenkin puuttui selkeä linja, sillä osa yhdistyksistä oli itsenäisiä kerhoja ja osa kuului alaosastona Helsingin Reserviupseerikerhoon. Maaliskuun 23. päivänä 1931 pidetyssä Helsingin Reserviupseerikerhon kokouksessa käsiteltiin uuden kattojärjestön perustamista. Sen seurauksena Suomen Reserviupseeriliiton perustamiskokous pidettiin 17. toukokuuta 1931 Katajanokan Upseerikerholla.

Perustamiskokouksessa oli läsnä 52 reserviupseeria Helsingistä, Turusta, Tampereelta, Porista, Lappeenrannasta, Riihimäeltä, Hyvinkäältä ja Kuopiosta. Kaukojunien lähtöaikataulujen vuoksi liiton varsinaisen perustamisasiakirjan allekirjoittivat vain Helsingin, Turun ja Riihimäen kerhojen edustajat. Liiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin vänrikki N.A. Hildén (myöhemmin sukunimeltään Osara) Helsingistä.

 

Liiton toiminnassa oli alusta alkaen sekä reserviupseereita että suojeluskuntaupseereita. Sotilaskoulutuksesta huolehtiminen kuului tuolloin suojeluskunnille, joissa vuonna 1938 oli mukana yli 7 000 reserviupseeria. Reserviupseerikerhojen tehtäväalueena oli urheilu sekä yleisen maanpuolustushengen ylläpitäminen ja sen kohottaminen reserviupseeriston keskuudessa.

1930-luvun loppupuolella sodan uhka leijui Euroopan yllä ja samalla myös Suomen turvallisuuspoliittinen tilanne kiristyi. Osa reserviupseerikerhoista oli järjestänyt opintoretkiä Karjalan kannakselle ja Laatokan Karjalaan jo 30-luvun lopulla. Esimerkiksi Tampereen Reserviupseerikerho järjesti jäsenilleen vuonna 1935 kesäretken Tolvajärven seudulle. Vuonna 1938 käytiin siis tutustumassa niihin paikkoihin, joilla sitten jouduttiin toimimaan talvisodan päivinä.

Puheenjohtaja Osara on todennut myöhemmin, että reserviupseerit pyrkivät saamaan lisää koulutusta, mutta heillä ei ollut aavistustakaan siitä, miten huono ampumatarvike- ja varustilanne todellisuudessa oli.

 

Sota luonnollisestikin keskeytti Suomen Reserviupseeriliiton toiminnan kokonaan. Talvisodan aikana liittohallitus ei kokoontunut kertaakaan, sillä miehet olivat rintamalla. Liiton puheenjohtaja esimerkiksi oli komennettu Päämajaan, jossa hän toimi kenraali E. Mäkisen alaisena ja huolehti armeijan vahvuusilmoituksista. Vuoden 1940 ensimmäinen kokous pidettiin vasta kesäkuun alussa, muutama kuukausi rauhan jälkeen.

Talvisotaan lähti kaikkiaan 9 850 reserviupseeria, joista noin 9 000 oli suorittanut reserviupseeritutkinnon. Heistä pääosa oli joukkueenjohtajina tai vastaavissa tehtävissä olevia reservin vänrikkejä. Sodan aikana palveluksessa oli yhteensä 13 643 reserviupseeria, mikä oli 81,5 % koko Suomen armeijan upseerimäärästä. Kaatuneista reserviupseereista kolme neljännestä oli reservin vänrikkejä.

Jatkosodan alkaessa lähes kaikki reserviupseerit olivat tavalla tai toisella mukana sotatoimissa. Suomen reserviupseerit olivat taas ankaran haasteen edessä. Sodan alkuvaiheessa palveluksessa oli noin 18 000 reserviupseeria. Jatkosodan aikana sai kaikkiaan 8 000 reserviupseeria koulutuksen Niinisalossa, yhteensä 18 eri kurssilla.

 

Välirauhansopimus kirjoitettiin Moskovassa 19. syyskuuta. Sen mukaan armeija oli asetettava rauhanaikaiselle kannalle kahden ja puolen kuukauden kuluessa ja kaikki Suomen ”hitlermieliset” järjestöt oli lakkautettava. RUL:ssa korostettiin sitä, että liitto avusti toiminnallaan ahdinkoon joutuneita kaatuneiden reserviupseerien omaisia. Liitto suuntasikin toimintaansa sosiaaliselle linjalle huolehtien kaatuneiden ja invalideiksi jääneiden reserviupseerien ja heidän omaistensa toimeentulosta.

Toukokuussa 1945 liittoutuneiden valvontakomission edustajat suorittivat tarkastuksen Suomen Reserviupseeriliiton toimistossa. Samat tarkastajat vierailivat myös kahdessa paikallisyhdistyksessä. Huomautettavaa toiminnasta ei kuitenkaan löydetty, ja Suomen Reserviupseeriliiton toiminta sai jatkua. Maan hallitus lakkautti rauhansopimuksen perusteella yhteensä 97 yhdistystä.

 

Valvontakomission poistuttua Pariisin rauhansopimuksen ratifioimisen jälkeen 1947 myös RUL ryhtyi aktivoimaan toimintaansa – tosin rauhansopimuksen velvollisuuksista tinkimättä. Liitolle perustettiin erityinen urheiluvaliokunta sekä hengellisen työn toimikunta. Kesällä 1948 Suomessa järjestettiin ensimmäisen kerran pohjoismaiset maastomestaruuskilpailut.

RUL:n piirijakohanke oli ollut esillä muun muassa välirauhan aikana, mutta vasta syksyllä 1948 alkoi toden teolla pohdinta liiton organisaation kehittämisestä piirijaon pohjalta. Uudistus päätettiin toteuttaa sotilasläänijaon perusteella, ja 12 piiriä sai alkunsa.

Marsalkka C.G.E. Mannerheimin hautajaisiin Helsinkiin 4.2.1951 saapui reserviupseereita aina Kemijärveltä ja Rovaniemeltä asti. Paikalla oli yli 4 000 reserviupseeria. 2 300 sotilaspukuista reserviupseeria muodosti kunniakujan Hietaniemen kappelin ja Mechelininkadun väliselle katuosuudelle. Satoja reserviupseereita oli mukana myös ylioppilaiden muodostamassa kunniakujassa. Samana vuonna liitto juhli sen 20-vuotisjuhlavuottaan.

Sarjan toinen osa: Reserviupseeriliitto 90 vuotta: Ammuntaa yhteistyötä ja yhdistymisvaatimuksia