Maa- ja Ilmavoimien lisääntynyt yhteistyö on luonut tarpeen ilmatulenjohdolle. Joint Terminal Attack Controller eli JTAC on ilmatulenjohtaja, joka hallinnoi ilma-alusten tulta maasta käsin.
– Taistelukenttä muodostuu nykypäivänä siten, että on kaikkien puolustushaarojen yhteistä tulenkäyttöä. JTAC mahdollistaa sen, että Ilmavoimat voi tukea Maavoimia yli puolustushaararajan, sanoo Maavoimien tykistön tarkastaja, eversti Mika Holma.
Ilmatulenjohtajan tehtävänä on koota tilannetieto sekä maasta että ilmassa olevista omista joukoista ja pitää yhteyttä niiden välillä. Ryhmänsä kanssa ilmatulenjohtaja tuottaa maalitietoja paikantamalla ja osoittamalla maaleja ilma-aluksille ja maajoukoille.
Ilmatulenjohtajia voidaan käyttää myös ilmayhteysupseereina ylemmissä esikunnissa, jolloin he suunnittelevat ja koordinoivat ilmatuen käytön osana tehtävän kokonaissuunnittelua.
Suomessa ilmatulenjohto on maavoimien alaisuudessa toisin kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, missä osaajat ovat ilmavoimien organisaatiokaaviossa. Tämä johtuu Holman mukaan siitä, että Suomessa on ajateltu Maavoimien tietävän parhaiten, millaista tulta Maavoimien joukot tarvitsevat tuekseen.
Ilmatulenjohtaja on maastossa ja ottaa yhteyttä hävittäjiin. Tulikäsky annetaan siis maasta käsin. Vaikka toiminta on Suomessa toistaiseksi painottunut ilmasta maahan kohdistuvaan tuleen, ilmatulenjohtajilla on potentiaalia johtaa tulta myös mereltä maalle. Natossa tällaisiakin tilanteita voi tulla vastaan.
Toistaiseksi yhteistyötä tehdään miehitettyjen ilma-alusten kanssa. Droonien rooli taistelukentällä on kuitenkin kasvamaan päin, joten Holma ei sulje pois mahdollisuutta siitä, että ilmatulenjohto voisi joskus olla tekemisissä myös niiden kanssa.
– Jos droonien tai kiinteäsiipisten miehittämättömien ilma-alusten koko alkaa kasvaa niin paljon, että niitä voidaan rinnastaa lentokoneisiin, muutos voi tapahtua. Jos droonit tukevat maavoimia, voi olla, että tarvitaan yhteys tuettavaan joukkoon. Ilmavoimat koordinoi ilmatilaa joka tapauksessa, Holma sanoo.
Maa- ja Ilmavoimien yhteistyötä harjoitellaan Suomessa muulloinkin kuin ampumaharjoituksissa. Puolustushaarat tekevät tätä nykyä yhteistyötä muun muassa karttapelien ja taisteluharjoitusten yhteydessä. Tärkeää on ilmatilan hallinta ja tulenkäytön yhteensovittaminen.
Perinteinen tulenjohtaja ei voi ottaa kontolleen ilmatulenjohtoa. JTAC-taistelijat ovat käyneet läpi erilaisen koulutuksen, jossa saadaan lisenssit tietynlaisen komentokielen käyttämiseen ja askelmerkkien osaamiseen. Ilmatulenjohtajan koulutus onkin yksi kansainvälisesti tarkimmin yhtenäistetyistä koulutuksista. Koulutusta määrittävät Naton koulutusstandardit.
– Natossa lentäjä ja ilmatulenjohtaja eivät ole välttämättä samaa kansallisuutta, mutta homman täytyy silti toimia. Lentäjän täytyy luottaa siihen, että saa oikeat tiedot, ja vastaavasti ilmatulenjohdon täytyy luottaa siihen, että lentäjät osaavat oman osuutensa, Holma sanoo.
Komentokielenä onkin englanti, jopa suomalaisten keskinäisissä harjoituksissa. Koska lisenssin osaamista täytyy pitää yllä säännöllisellä harjoittelulla, JTAC:t koulutetaan tällä hetkellä Puolustusvoimien henkilökunnasta.
Tulenjohtajan koulutuksen saaneita varusmiehiä voi olla ilmatulenjohtoryhmässä apukäsinä. Holma ei näe todennäköisenä, että reserviläiset olisivat jatkossakaan JTAC-tehtävissä. Kertausharjoitusten täytyisi olla niin säännöllistä, että se on mahdollista vain paperilla. Kaikki harjoitukset eivät myöskään ole Suomessa.
– Tämä ei ole mikään autokoulu, jossa yksi hyväksytty koesuoritus riittää, hän tiivistää.
Koulutus ilmatulenjohtoon kestää yhdestä kahteen vuotta. Peruskoulutus annetaan Tykistökoulussa Niinisalossa ja ulkomailla, mutta harjaantuminen sekä kelpoisuuden ylläpito edellyttävät jatkuvaa harjoittelua kansainvälisissä ja kansallisissa harjoituksissa.
Koulutukseen pääsemiseksi ja lisenssien saamiseksi on ensin läpäistävä kielitaitotestit. Lisäksi Holma näkee oleellisena asenteen ilmatulenjohtamiseen.
– Kiinnostus ja innostus ovat ehkä oleellisimmat kriteerit hyvälle JTAC-miehelle.
