Aseapu Ukrainaan takkuaa. Hankausta avusta on syntynyt jo Puolan kanssa ja Slovakiassa pääministeriksi nouseva, venäjämielinen Robert Smer, on luvannut äänestäjilleen lopettavansa tuen täysin. Yhdysvalloissa, suurimmassa yksittäisessä avustajamaassa, Ukraina sivuutettiin budjettiriidan seurauksena kokonaan. Maanpuolustuskorkeakoulun strategian professori Tommi Koivula katsoo, että laajempi sotaväsymys on ollut odotettavissa:
– Suurempi yllätys on ollut se, kuinka yhtenäistä tuki on tähän asti ollut. Pitkä sota väsyttää ja kuormittaa taloutta.
Erityisesti Puolan ja Slovakian tuottama kitka tuelle on lähtöisin maiden sisäpoliittisesta pelistä. Näin arvioi Turun yliopiston Eurooppa-tutkimuksen erikoistutkija, Kimmo Elo. Myös hän näkee, että into Ukrainan tukemiseen on sotaväsymyksen myötä hiipunut:
– Tuen kritisoimisella on onnistuttu hakemaan helppoja, sisäpoliittisia irtopisteitä.
Vaikka yksittäisten EU-maiden kritiikki ei vielä vaaranna tuen jatkumista, pelkona on, että vastaavat äänenpainot lisääntyvät myös muualla.
– Jos huomataan tarpeeksi monen äänestäjän kokevan, että sota vaikeuttaa elämää, kielteisyys saattaa levitä myös muihin maihin, Elo pohtii.
Euroopassa laitaoikeisto on silti suhtautunut aseapuun pääasiassa myönteisesti. Poliittisia pisteitä haetaankin lieveilmiöistä, kuten inflaatiosta ja maahanmuutosta.
Puolan, Slovakian ja Unkarin nuivaa asennetta selittää osaltaan niiden herkkyys Venäjän disinformaatiolle. Ainakin Slovakiassa myös pan-slaavilainen liikehdintä on tarjonnut tarttumapintaa Venäjää myötäileville kannoille. Maatalousmaa Puolassa taas Ukrainan sodan luomat haasteet viljantuotannolle on valjastettu poliittiseksi lyömäaseeksi jo jonkin aikaa.
– Ainakaan Puolassa ei kuitenkaan ajatella, että kyse olisi Venäjän vahvistamisesta, vaan nimenomaan Ukrainalle myönnettävien resurssien määrästä, Elo katsoo.
Sekä Koivula että Elo arvioivat, että eurooppalaistuen heikkenemistä uhkaavampaa on kehitys Yhdysvalloissa.
– Puhtaan sotilaallisen tuen kannalta Ukraina on lähes täysin Yhdysvaltain varassa, Elo toteaa.
Viimeksi syys-lokakuun vaihteessa myös Euroopassa törmättiin amerikkalaistuen epävarmuuteen. Ukraina näytteli uhrivasikan osaa, kun kongressi rusikoi läpi sisäpoliittiseen sirkuksekseen päättyneen liittovaltion budjetin. Aseapu Ukrainalle jäi budjetista uupumaan, republikaanipuolueen trumpilaissiiven vaatimuksesta. Vaikka presidentti Joe Bidenin hallinto onnistunee jatkamaan aseapua muita reittejä pitkin, viesti Atlantin takaa oli kylmä.
Ainakin republikaaneissa Ukrainan aseistamista ja sodan jatkamista on kritisoitu laajalti. Painopistettä halutaan siirtää Pekingiin, mutta sitä ennen Ukrainaan täytyisi saada aikaan rauha.
Koivulan mukaan Ukraina-tuessa on eletty jo jonkin aikaa siirtymävaihetta, kun maan asevoimat on pyrkinyt valtaamaan menetettyjä alueita takaisin. Venäjän linjojen murtamiseen Ukraina tarvitsee nyt monimutkaisempaa hyökkäyskalustoa. Kuitenkin myös aseavun laadusta käydään keskustelua, Koivula huomauttaa.
– Laajassa kuvassa jaetaan ajatus siitä, että Ukrainaa on tuettava määrätietoisesti. Tämän sisällä on kuitenkin myös kysytty, onko Ukrainalla vielä kykyä hyödyntää kaikista moderneimpia järjestelmiä, joihin vaaditaan pitkiä koulutuksia.
Yksi keino, jolla taakkaa pyritään siirtämään Nato-mailta Ukrainalle, on maan oman aseteollisuuden kehittäminen. Vaikka tuotannon käynnistäminen on hidasta, se on jo käynnissä.
– Ukrainan omaa toimijuutta erityisesti kriittisten asejärjestelmien osalta täytyy kasvattaa. Prosessi on hidas, mutta käynnissä, Koivula sanoo.
Uudenlainen taakanjako saattaisi ainakin osaltaan vähentää myös tukijamaiden sisäistä kitkaa, hän katsoo.