Jos
pitäisi mainita yksi käsite, joka yhdistää suomalaisia asevelvollisia
ikäluokasta ja aselajista riippumatta, ovat kärkikahinoissa ehdottomasti sotilaskodin
munkit. Itsenäisyyden alkuajoista asti varusmiesten palvelemiseksi perustettu
yhdistys on tarjonnut sotilaille mahdollisuuden virkistäytyä taisteluiden
tuoksinassa niin kasarmilla kuin sotaharjoituksissa.
Kaikkiaan
36:sta sotilaskotiyhdistyksestä noin puolet toimii nykyisin niin sanottuina
pojattomina yhdistyksinä. Tämä tarkoittaa, ettei yhdistyksen kotipaikalla ole
varuskuntaa tai muuta säännöllistä sotilastoimintaa. Tällöin sotilaskotisisaret
ovat joutuneet uudelleenorganisoimaan toimintansa, kuitenkin siten, että työskentely
varusmiesten ja reserviläisten hyväksi olisi monipuolista.
Vuosina
2012–2014 toteutettu puolustusvoimauudistus sulki useita varuskuntia kuten Lahden
Hennala. Sen viimeisen isännän Hämeen rykmentin lakkauttamisen yhteydessä joutui
tulevaisuuttaan miettimään myös Lahden sotilaskotiyhdistys.
– Koska
päätös lakkauttamisesta oli tullut julki jo vuonna 2012, osasimme varautua
asiaan. Vuoden 2014 alussa yhdistys osti uudet toimitilat Lahden keskustasta,
jotta meillä olisi joku kotipesä, selostaa yhdistyksen puheenjohtaja Katriina
Jouko.
Tänä
vuonna satavuotisjuhlaa viettävällä Lahden sotilaskotiyhdistyksellä alkoi nyt
kuudes vuosi pojattomana yhdistyksenä. Jouko sanoo, että keskiössä on edelleen
varusmiesten ja reserviläisten palveleminen, jota pystyy tekemään monin tavoin.
Sisaret
käyvät tekemässä sotilaskotivuoroja lähimmissä varuskunnissa Kouvolan Utissa ja
Riihimäellä. Lisäksi yhdistyksellä on oma sotilaskotiauto, jonka kyydissä
sisaret voivat mennä palvelemaan varusmiehiä sotaharjoituksiin tai perustaa
myyntipisteen vaikkapa maanpuolustustapahtumiin.
Tie vienyt Rovajärvelle asti
Lähin
sotaharjoitusalue on Hollolan Hälvälä, mutta kyllä innokkaimmat sisaret ovat
käyneet tekemässä maanpuolustustyötä kauempanakin.
–
Esimerkiksi (Lapin) Rovajärvellä pidetyissä harjoituksissa on ollut meiltä edustustoa.
Ehkä joskus pääsemme ulkomaillekin, kun kansainvälinen puolustusyhteistyö
syvenee, Jouko pohtii.
Viime
marraskuussa yhdistys oli järjestämässä tarjoiluja viisipäiväisiin Lahden
kaupungin kutsuntoihin. Tämä oli Joukon mukaan tärkeää, sillä kutsunnat ovat
usein asevelvollisten ensimmäinen kosketus Puolustusvoimiin, ja samassa
yhteydessä on oivallinen hetki esitellä sotilaskotitoimintaa.
Uutta opeteltavaa
on pojattomuuden aikana ollut paljon. Hämeen rykmentin aikana yhdistyksellä oli
kiinteä sotilaskoti ja tulot. Ruokatarviketilaukset ja muut päivittäisasiat
hoituivat palkatun henkilökunnan voimin, joten vapaaehtoiset sotilaskotisisaret
saivat keskittyä asiakkaiden palvelemiseen. Nykyään sekin tehdään vapaaehtoisvoimin.
– Sitten
kun vastapelurina on Puolustusvoimat, niin kaikki viralliset asiat heidän
suuntaansa tulee tehdä virka-aikana. Päivätyössä oleville tämä voisi
osoittautua haasteeksi, mutta onneksi sisarkunnassa on vireitä eläkeläisiä,
joilla on päivisin aikaa näitäkin asioita hoitaa, kommentoi yhdistyksen
sihteeri Anneli Ståhl.
Vuosikaudet
sotilaskotityötä tehneet Jouko ja Ståhl eivät ole huomanneet suurta muutosta
varusmiesten tavoissa toimia.
– Joskus
varusmiesten kieli on roisia, mutta yleensä pieni ystävällinen huomautus
riittää, ja kirosanat ja muu epäasiallinen kielenkäyttö loppuvat kuin seinään,
täydentää yhdistyksen varapuheenjohtaja Anja Rehula.
