Lukiosta valmistuttuaan Ammon Salmevaara suuntasi mielenkiinnolla varusmiespalvelukseen. Hän oli kuullut siitä hyvää vuoden aiemmin sen suorittaneelta isoveljeltään. Veljen puheista oli muodostunut myös ajatus palvelustehtävästä.
– Isoveli oli palveluksessa sotilaspoliisikomppaniassa ja kehui varsinkin alustarkastusosastoa. Hänen tarinansa saivat innostumaan asiasta, Salmevaara kertoo.
Hän hakeutui samaan tehtävään Upinniemen Rannikkoprikaatissa, ja onnekseen pääsi sinne aliupseerikurssin suoritettuaan.
– Olin yksi neljästä onnekkaasta valitusta johtajasta, hän kertoo.
Rannikkoprikaatin sotilaspoliisikomppania kouluttaa alustarkastajia yhteistyössä Rajavartiolaitoksen kanssa. Salmevaarasta palvelustehtävät olivat niin mielenkiintoisia, että kokemus sai hakemaan sopimussotilaaksi intin päätteeksi. Sotilasura kiinnosti jo ennen varusmiespalvelusta.
– Alustarkastusosaston hommat varsinkin oli tosi mukavia. Olin miettinyt suoraan kadikseen menemistä, mutta puolessa välissä varusmiespalvelusta tuli mieleen kokeilla tätä sopparityötä ensin.
Hakijoita yhtä paikkaa kohden oli useampia, mutta Salmevaaraa lykästi.
– Olin vähän yllättynyt paikan saatuani, kun en ole halunnut ajatella, että mikään työ tulee sadan prosentin varmuudella. Oli hyviä hakijoita, joten tämä olisi voinut mennä miten vain, Salmevaara toteaa.
Varusmiespalvelus ja sen päätteeksi kesällä alkanut sopimussotilaan tehtävä tuli Salmevaaralle hyvään ajankohtaan elämässä.
– Lukio tuli hoidettua ja lakkikin tuli. Yhdet synttärit jäivät väliin intin kiinnioloviikonlopun takia, mutta mitään pahaa sanottavaa tai haittaa ei ole palveluksesta tullut elämään.
Ellei sopimussotilaan paikka olisi tärpännyt, Salmevaara olisi mennyt reserviin siirryttyään siviilitöihin ja alkanut päntätä suunnitelmissa olevaa kadettikoulua ajatellen. Hän on iloinen siitä, että pääseekin jo näkemään, millaista on olla töissä Puolustusvoimissa. Salmevaara kun oli ajatellut, että saisi siitä käytännön kokemusta vasta paljon myöhemmin.
– Olin varautunut hakemaan ja opiskelemaan kadiksessa ennen tällaista mahdollisuutta. On ollut hienoa päästäkin jo käyttämään heti omia taitoja, Salmevaara sanoo tyytyväisenä.
Sotilasura on Salmevaarasta kunnioitettava urapolku. Vaikka hänen valintaansa vaikutti eniten se, että hän aidosti viihtyy sotilastehtävissä, on nykypäivän yleisesti huono työllistymistilanne myös osaltaan tukenut ajatusta varmasta sotilasurasta.
Salmevaarasta aliupseerin ura näyttäytyy toistaiseksi hänelle luontaisemmalta.
– Veli kävi RUKin ja mietin sitäkin, mutta viihdyin hyvin alikersanttina. Itselleni tekeminen aliupseerina näyttäytyi intissä paljon kiinnostavampana kuin joukkueenjohtajan rooli. Harjoituksissa ja kaikessa pääsi keskelle meininkiä. Tykkään olla mukana tekemisessä.
Sopimussotilaana Salmevaara on päässyt tekemään asioita, joita ei varusmiehenä koulutuksessa tai harjoituksissa kokenut. Hän kertoo saaneensa koko ajan enemmän vastuuta ja seuranneensa muiden johtamista uudenlaisella mielenkiinnolla.
– Johtamisen seuraamisesta oppii paljon. Kokemus tulee eri tavalla esille, kun on osana henkilökuntaa ja voi ottaa muilta pari ässää omaan taskuun.
Ainakin toistaiseksi Salmevaara on viihtynyt sopimussotilaana ”tosi mukavasti”. Hän ei vielä tiedä, päätyykö aliupseerin vai upseerin uralle; molemmat ovat vielä mahdollisia.
– Nyt tuntuu, että aliupseerin ura on luonnollista samanlaista ”genreä”, mitä tässä on tehnytkin.
Inttikavereiltaan Salmevaara sai hyväntuulisia kuittailuja siitä, että jäi itse vielä varuskuntaan.
– Läpällä he huutelevat aamuja, että ne eivät lopu mulla koskaan. Ei ole haitannut tuollainen, ei se ole vakavaa. Kaikki tiesivät tämän kiinnostaneen mua jo aiemmin, hän hymähtää.
