• Historia

Mihin suuntaan Venäjä kehittyy? Neljä ennustetta

Millainen naapuri Venäjä on Suomelle vuonna 2045? Tuoreessa ministeriöiden yhteistutkimuksessa hahmotellaan neljä vaihtoehtoa, joissa Venäjä voi uudistua, hiipua, vahvistua tai ajautua sekasortoon. Yksikään niistä ei tee Suomen varautumista tarpeettomaksi.

Istock

Kolmen ministeriön yhteinen Venäjän tulevaisuudet -tutkimus antaa neljä mahdollista suuntaa, joihin Venäjä voi kääntyä tulevaisuudessa.

Suomen turvallisuusympäristöön vaikuttaa tulevina vuosina Venäjä ja mihin suuntaan maa kehittyy tai ajautuu. Itärajan takana saattaa vuonna 2045 olla nykyistä yhteistyöhaluisempi valtio tai entistä aggressiivisempi suurvalta. Myös Venäjän vähittäinen heikkeneminen tai ajautuminen sisäiseen kaaokseen ovat mahdollisia kehityskulkuja.

Puolustusministeriön, sisäministeriön ja ulkoministeriön yhteisessä Venäjän tulevaisuudet -hankkeessa on hahmoteltu neljä skenaariota vuodelle 2045. Hiljattain julkaistu ja kymmenien asiantuntijoiden yhteistyönä syntynyt raportti tarkastelee erilaisia kehityskulkuja ja niiden potentiaalisia vaikutuksia Suomen tulevaisuuteen ja turvallisuuteen.

Skenaariot eivät ole ennusteita, eikä tutkimus ota kantaa niiden toteutumisen todennäköisyyksiin. Vaihtoehdot kuitenkin havainnollistavat, kuinka erilaisiin turvallisuusympäristöihin Suomen on syytä varautua.

1. Uudistuva Venäjä

Ensimmäisessä skenaariossa Venäjä on luopunut aggressiivisesta etupiiripolitiikastaan ja suhteet länteen ovat vähitellen parantuneet. Ukrainan sota on päättynyt kompromissirauhaan, ja Ukraina sekä Moldova ovat liittyneet Euroopan unioniin vuonna 2035.

Putinismin epäonnistuminen on johtanut vallanvaihdokseen ja aiempaa yhteistyöhaluisemman johtajasukupolven nousuun. Venäjän talous kasvaa, yhteiskunnallinen keskustelu vapautuu ja alueiden vaikutusvalta vahvistuu.

Suurvaltapyrkimykset eivät silti katoa, vaan Venäjä tavoittelee vaikutusvaltaa aiempaa enemmän diplomatian ja taloudellisen yhteistyön keinoin.

– Venäjä on luopunut ainakin toistaiseksi sen aiemman suurvaltapolitiikan päätavoitteestaan: Ukrainan ja Valko-Venäjän poliittisesta alistamisesta, entisen Neuvostoliiton alueen saattamisesta Venäjän etupiiriin ja Euroopan turvallisuusjärjestelmän muokkaamisesta näiden tavoitteiden mukaisesti, tutkimuksessa todetaan.

Suomelle kehitys merkitsisi turvallisuustilanteen paranemista, rajayhteistyön elpymistä ja uusia taloudellisia mahdollisuuksia erityisesti Itä-Suomessa. Venäjän modernisoidut asevoimat ja vahva ydinasepelote muistuttaisivat silti sotilaallisen varautumisen tarpeesta.

2. Hiipuva Venäjä

Toisessa skenaariossa Venäjä on hävinnyt sotansa Ukrainassa ja menettänyt huomattavan osan kansainvälisestä vaikutusvallastaan. Ukraina ja Moldova ovat liittyneet sekä EU:hun että Natoon.

Venäjän talous kärsii pitkäaikaisesta taantumasta, teknologinen jälkeenjääneisyys syvenee ja riippuvuus Kiinasta kasvaa. Keskusvalta heikkenee sisäisten valtakamppailujen seurauksena, mutta turvallisuuskoneisto pitää edelleen yhteiskunnan otteessaan.

Asevoimat eivät ole palautuneet vuoden 2022 tasolle. Venäjä jatkaa silti länsivastaista politiikkaansa ja pyrkii horjuttamaan Eurooppaa erityisesti hybridivaikuttamisella.

– Ydinaseiden rooli korostuu Venäjän sotilaspolitiikassa, mikä entisestään kiristää välejä Eurooppaan sekä muihin ydinasevaltoihin.

Suomelle Venäjän heikkeneminen avaisi mahdollisuuden vahvistaa ennakoivasti omaa puolustusta suhteessa itänaapuriin. Samalla Venäjän revanssihenkisyys, sotilaallinen uhkailu ja vaikeasti ennakoitava vaikuttaminen voisivat ylläpitää turvallisuusuhkaa.

3. Imperialistinen Venäjä

Kolmannessa skenaariossa Venäjä on saavuttanut keskeiset tavoitteensa Ukrainassa, jonka johdossa toimii Venäjä-mielinen nukkehallitus. Myös Moldova ja Georgia ovat ajautuneet Venäjän vaikutuspiiriin.

Yhdysvallat on vähentänyt sitoutumistaan Euroopan turvallisuuteen, Nato on heikentynyt ja EU:n yhtenäisyys murentunut. Venäjä hyödyntää tilannetta ja muodostaa uuden Euraasian sotilasliiton vastapainoksi Natolle.

Venäjän yhteiskunta on voimakkaasti militarisoitunut, ja autoritaarinen hallinto on onnistunut mobilisoimaan kansalaiset ideologiansa tueksi. Kiinan teknologinen tuki mahdollistaa asevoimien kehittämisen ja korkean sotilaallisen valmiuden.

– Venäjän toimintakyky perustuu siis ennen kaikkea vastavoiman puuttumiseen ja sen kykyyn mobilisoida yhteiskunnalliset resurssit voimapolitiikan tueksi, ei sen oman sotilaallisen potentiaalin merkittävään kasvuun.

Suomen kannalta kehityskulku olisi vakava. Tutkimuksessa nostetaan esiin jopa totaalisen sodan uhka Venäjän lähialueiden pieniä valtioita vastaan. Samalla Naton ja EU:n heikentynyt toimintakyky vaikeuttaisi Suomen puolustusta.

4. Sekasortoinen Venäjä

Neljännessä skenaariossa Venäjä on ajautunut syvään sisäiseen kriisiin. Vallanvaihto on epäonnistunut, keskusvallan ote on heikentynyt ja keskenään kilpailevat valtaryhmät käyvät aseellisia yhteenottoja. Venäjä ja Eurooppa ovat molemmat heikentyneet merkittävästi ja koko Euroopan turvallisuusjärjestys on murtunut ja se on sotilaallisten konfliktien, asevarustelun ja sotaväsymyksen kierteessä. Yhdysvallat ja Kiina pyrkivät opportunistisesti hyötymään tilanteesta ja keskittyvät keskinäiseen dialogiin ja kaksinapaisen maailmanjärjestyksen rakentamiseen.

– Valta Venäjällä ei vaihdu hallitusti ja maa on suistunut hajaannuksen ja väkivallan kierteeseen ja uuteen sekasorron aikakauteen. Keskusvalta hajautuu kilpaileviin klaaneihin. Keskusjohdon väkivallan monopoli on alkanut pirstaloitua ja erilaiset itsenäistymispyrkimykset ja eliittien valtapyrkimykset lisääntyvät.

Suomelle sekasorto voisi merkitä sotilaallisen uhan lisäksi pakolaisuutta, järjestäytynyttä rikollisuutta ja vakavia ympäristöuhkia. Tutkimuksen vaikutusanalyysissä mainitaan mahdollisuus, että Suomi joutuisi välillisesti osalliseksi Venäjän sisällissotaan tai aseelliseen konfliktiin venäläisten ryhmittymien kanssa.