Hiki virtaa varusmiesten edetessä huone huoneelta eteenpäin. Viereisellä tieuralla Leopard-panssarivaunu pöllyttää hiekkaa ja hakeutuu parempiin taisteluasemiin. Kaartin jääkärirykmentin johtamassa Sapeli 1/24 -harjoituksessa Helsingin Santahaminassa on meneillään kaupunkitaistelun kiivas vaihe. Kaupunkijääkärikomppania hyökkää rakennetun alueen läpi yhdessä vaunujoukkueen tukemana.
– Yhteistoiminta vaunujen kanssa näytti aika hyvälle. Vaunut jäivät taaemmas antamaan tulitukea, kun taloja putsattiin ensin. Sanoisin, että tässä oli hyvin toteutettu perushyökkäys, Kaartin jääkärirykmentin komentaja eversti Matti Honko arvioi taiston tauottua.
Sapeli on iso harjoitus, johon osallistuu kaikkiaan noin 4 900 sotilasta. Heistä varusmiehiä on 3 800, reserviläisiä noin 500 ja henkilökuntaakin on mukana noin 600 ihmisen verran. Kaartin mukana juuri päättyneessä hyökkäyksessä oli joukkoja Panssariprikaatista ja Porin prikaatista.
– Me nimenomaan haluamme harjoituksia, joissa operoimme ja liikutamme isompia joukkokokonaisuuksia. Yhteistoimintaelementti muiden joukkojen kanssa on tärkeää. Näitä ei ole nyt muutamaan vuoteen niin paljon tehty, kun on ollut koronaa ja kaikkea. Joukot oppivat toisiltaan hyviä käytänteitä.
Kaartin jääkärirykmentin komentajan mukaan eri aselajien yhteensovittaminen kaupunkitaistelussa eroaa loppujen lopuksi yllättävän vähän käytänteistä vähemmän urbaaneissa puitteissa.
– Ei se lopulta paljoakaan eroa. Samat asiat täytyy sopia ja saada toimimaan yhdessä. Ehkä kaupunkiympäristön ero tulee siinä, miten paljon näkee, mikä järjestelmä toimii missäkin ja millä pystyy ampumaan. Onhan esimerkiksi panssarivaunulla aika hyvä tapa tehdä rynnäkkömurto seinään, Honko sanoo hymyillen.
Artikkeli jatkuu kuvan jälkeen.
Kaupunkiympäristöissäkin dronet ovat nykyään aina läsnä. Niin myös juuri päättyneessä taistelussa. Taistelukentän muuttuminen entistä läpinäkyvämmäksi asettaa omat haasteensa.
– Joudumme käyttämään keinoja, joilla päästään, tai ainakin yritetään päästä, pois tähystyksen alta. Jos suojaa ei saa pimeydestä, eikä oikein liikkeestäkään, on yksi tapa tietysti käyttää rakennuksia. Tässä dronea käytettiin vastustajan tiedusteluun ja vihollisen havaitsemiseen. Kevyt jalkaväki pääsee rakennuksiin droneja piiloon, mutta vaunu on aika vaikea piilottaa.
Kaupunkiympäristön tiiviissä puitteissa vuorovaikutuksen ja palautteen välittömyys korostuvat. Sotilaiden päältä löytyvät kasi-simulaattorit. Samat laserlähettimet löytyvät rynnäkkökivääreiden lisäksi myös panssarivaunuista. Epäsuora tulikin oli hyökkäysharjoituksessa mukana, vaikka sitä ei sivusta katsoessa pystykään huomaamaan.
– Tulenjohtaja paikantaa maalin normaalisti, jonka jälkeen hän lähettää tulikomennon tuliyksikköön, joka sekin on normaalien viestiyhteyksien päässä. Tuliyksikkö ei tietenkään ammu. Sen sijaan se kertoo simulaattorille ampuvansa pisteeseen x, jonka jälkeen simulaattorimaailmassa kohteeseen alkaa tulla normaalihajonnan mukaisesti kuulaa. Sotilaan päällä oleva liivi sitten kertoo, että missä ja miten kauas kuulaa tulee sekä osuiko kohdalle, Honko havainnollistaa.
Taistelu rakennetulla alueella on intensiivistä puskemista, jossa täydessä varustuksessa ei hikoilematta selviä. Elohopean pyöriessä Santahaminassakin hellelukemissa ovat varusmiehet ja reserviläiset kovilla, sen myöntää harjoitusta johtava Honkokin.
– Olemme tietysti pyrkineet ottamaan olosuhteet parhaamme mukaan huomioon. Nestettä pitää olla riittävästi ja olemme painottaneet asioita, joilla saadaan toimintakykyä pidettyä yllä. Silti, kyllä tuollaisen hyökkäyksen jälkeen voi olo olla vähän kuivana.
