Historia: Vain perille mennyt viesti ratkaisee

Museo Militaria
IMG_0880k
Ylikersantti Halme tutkii automaattivälittimiä Räyskälässä vuonna 1980. Ruotsalaisten PL-70 -linkkien kautta pidettiin harjoituksessa yhteyttä Riihimäelle.
Seppo Simola

Viestiaselajin perustehtävänä on johtamisedellytysten luominen ja ylläpitämien. Nykyään puhutaan johtamisen tuen luomisesta ja haasteena on myös tiedon siirron ja salaamisen hallinta. Siviili-infrastruktuuriakin hyödynnetään, mutta aselajilla on kyky luoda yhteydet itse.

Viesti on itsenäinen aselaji, mutta viestitoiminta läpäisee kaikki puolustushaarat ja aselajit. Maavoimissa varsinaisten esikunta- ja viestijoukkojen lisäksi kaikki aselajijoukot saavat viestikoulutusta. Kaikkiin sodan ajan joukkoyksiköihin kuuluu viestijoukkoja. Prikaateilla on nykyään esikunta- ja viestipataljoona.

SA-kuva_94604
Viestikoira saa ohjaajaltaan käskyn huhtikuussa 1942. Koiria käytettiin myös tapsien vetämiseen. Kuva: SA-Kuva

Jääkäreillä oli viestikoulutusta

Saksassa vuosina 1915–1918 koulutetuista jääkäreistä noin 80 sai myös viestikoulutusta. Asemasotavaiheessa Jääkäripataljoona 27:n ryhmitykseen rakennettiin kenttäkaapeleilla puhelinyhteydet. Pataljoonaan perustettiin tiedonanto-osasto 2. lokakuuta 1917. Samana syksynä Suomeen lähetettiin kaksi radiovastaanottimin varustettua jääkäriä, joiden tehtävänä oli vastaanottaa Saksan Yleisesikunnan lähettämiä sanomia ja toimittaa ne salaa Suomen Sotilaskomitealle.

Lennätin oli tärkein viestiväline keväällä 1918. Kenttäradioasemat olivat painavina epäkäytännöllisiä. Raskas kenttäradioasema vaati 18 vetohevosta. Usein tukeuduttiin siviilipuhelimiin, mutta kenttäpuhelinkalustoa hankittiin Ruotsista ja Saksasta. Puhelinyhteydet kehittyivät merkittävästi sodan aikana ja lopuksi niitä alkoi olla jo pataljoonatasolla.


Kenttälennätinpataljoona 1918

Ensimmäinen itsenäisen Suomen viestijoukko, Kenttälennätinpataljoona, perustettiin 5. maaliskuuta 1918. Elokuussa 1918 käskettiin perustaa joka divisioonaan tiedonanto-osasto. Radiokoulutuksen virallinen alku oli Radiokoulun perustaminen toukokuussa 1918 sekä Kipinälennätinlaitos kesäkuussa 1918. Näistä muodostettiin 6. joulukuuta 1920 radiojoukot.

Vuonna 1921 perustettiin Teknillisten Joukkojen Esikunta, jonka alaisuuteen tulivat myös viestijoukot, joita tuolloin edustivat Radiopataljoona ja Kenttälennätinpataljoona. Käsitettä viestitoiminta alettiin käyttää 1920-luvun puolimaissa.

Vuosikymmenen lopulla alettiin suunnitella viestijoukkojen sodan ajan tehtäviä ja liikekannallepanojärjestelyjä. Joka yhtymällä tulisi olla viestijoukko, joka toteuttaisi sekä puhelin- että radioyhteydet.

SA-kuva_35875
Viestimiehet rakentavat kirkasjohtolinjaa elokuussa 1941. Kuva: SA-Kuva

Aselajiksi syksyllä 1939

Viestijoukot yhdistettiin 1. toukokuuta 1934 Viestipataljoonaksi, josta tuli 1. tammikuuta 1938 Viestirykmentti. Sen sijoituspaikka oli Viipuri. Viestikoulutusta annettiin myös jalkaväessä sekä suojeluskunnissa.

Itsenäisyyden alussa teknillisiä joukkoja käsiteltiin yhtenä kokonaisuutena Ranskan mallin mukaan. Nopea kehitys johti kuitenkin siihen, että lokakuussa 1939 pioneeri ja viesti irrotettiin omiksi aselajeikseen.

Teknillistymisestä huolimatta toisessa maailmansodassa käytettiin viestikoiria ja -kyyhkyjä. Optista viestitystä edustivat vilkku- ja lippuviestitys.


Kertausharjoituksia ja kalustopulaa

RUK ehti kouluttaa sotiin mennessä noin 950 viestiupseeria, ja koulutus jatkui läpi sotavuosien. Ensimmäinen viestiupseerien kertausharjoitus pidettiin jo vuonna 1925. Viesti oli ensimmäinen aselaji, joka alkoi kertauttaa myös miehistöä, ja radioviestittäjät saivat käskyn ensimmäisinä.

Kalustotilanne oli ennen sotia puutteellinen ja kirjava. Ongelmaa ratkaisemaan perustettiin vuonna 1935 viestivälineiden tyyppitoimikunta, mutta se ei ehtinyt saada aikaan merkittävää parannusta sotiin mennessä.

Talvisodan divisioonaan kuului sekä viesti- että linjanrakennuskomppania. Pienemmillä joukoilla oli joko viestiosasto, -joukkue (-jaos) tai -ryhmä. Jo talvisodan aikana divisioonien viestikomppaniat laajennettiin pataljooniksi. Myös armeijakunnilla oli viestijoukkoja.


Viestiaselaji vahvistuneena jatkosotaan

Ankara kouluttajapula haittasi aselajin kehitystä välirauhan aikana, mutta jatkosotaan lähdettäessä viestijoukkojen vahvuus oli saatu kaksinkertaistetuksi. Kenttäarmeijan vahvuudesta noin neljä prosenttia oli viestijoukkoja. Laajimmillaan organisaatiossa oli 26 viestipataljoonaa sekä erillisyksiköitä. Viestitehtäviä hoiti myös noin 2 300 lottaa.

Jatkosodassa kalustotilanne oli parempi, mutta ei silti määrävahvuinen. Kenttäpuhelimia oli peräti 34 eri mallia. Puheradio oli harvinainen ja langaton viestintä perustui sähkötykseen.

Suomen radiotiedustelu otti ensi askeleitaan vuonna 1927 ja sotiin mennessä siitä oli kehittynyt merkittävä resurssi. Sodan aikana radiotiedustelua hoiti 1 500 henkilön vahvuinen Päämajan radiopataljoona seitsemän perusyksikön voimin. Ajanmukaista kalustoa oli saatu tiedustelutietoja vastaan muun muassa Ruotsista.

IMG_0898k
Porin Prikaatin viestimies käyttää LV 301 -kenttäradiota eli Topia vuonna 1958. Puheradiot alkoivat yleistyä vasta 1950-luvulla. Kuva: Museo Militaria

Koulutus sotien jälkeen

Ensimmäinen sodan jälkeinen viestiyksikkö perustettiin Hämeenlinnaan ja ensimmäiset rauhan ajan varusmiehet astuivat palvelukseen lokakuussa 1945. Viestirykmentti oli saanut uudeksi sijoituspaikakseen Riihimäen 4. joulukuuta 1944.

Sodan ajan kokemukset olivat valideja 1970-luvulle asti, jolloin digitaaliset viestivälineet alkoivat korvata analogisia. Taistelunkestävyys ja käytännöllisyys puolsivat langatonta viestintää.

Puheradiokoulutus alkoi 1950-luvun puolimaissa, ja viestiasentaja-aliupseerikoulutus oli alkanut jo vuonna 1948. Vuodesta 1952 alkaen viestikoulutettavien tavoitevahvuus ikäluokasta oli noin 900. Myöhemmin tavoite kaksinkertaistettiin.

Upseerien kertausharjoitukset käynnistyivät sotien jälkeen vuonna 1954. Viestin miehistöä alettiin kertauttaa tehtäväkohtaisesti vuonna 1966, ja joukkojen harjoitukset käynnistyivät vuonna 1970.

IMG_0858K
GAZ-66:een sijoitetun neuvostoliittolaisen AS-418 -sähkötysradioaseman antennia pystytetään. Näitä asemia hankittiin armeijakunnille ja prikaateille 1970-luvun alussa. Kuva: Museo Militaria

Tekniikan kehitys sotien jälkeen

Sota-aikana kehittyi erityisesti radiokalusto. Heti sodan jälkeen ostettiin amerikkalaisten ylijäämävarastoista niin sanottuja Walkie-Talkie -puheradioita. Vuonna 1950 laadittiin uusimis- ja kehittämisohjelma. Puhelin- ja keskuskaluston tilanne oli silti huono 1970-luvulle asti, vaikka 50-luvun puolivälissä saatiin käyttöön useita puheradiomalleja.

Sodan ajan materiaalitarpeesta tehtiin 1970-luvun alussa laaja selvitys sekä hankintasuunnitelma. Vuosikymmenen mittaan amerikkalaisia radioita alettiin valmistaa lisenssillä Suomessa. LV 217 ja 317 pysyivät käytössä pitkään.

1970-luvulla hankittu saksalainen DM-linkki oli ensimmäinen digitekniikkaan perustunut viestilaite Puolustusvoimissa. Linkkikaluston tulo oli merkittävä kehitysaskel.

Hyppivätaajuuksisia radioita saatiin palveluskäyttöön 1980-luvulla ja silloin tulivat myös sanomalaitteet. Hankinnoissa alettiin painottaa kalustokokonaisuuksia sekä järjestelmiä yksittäisten laitetyyppien sijasta.

Täysin automaattivälitteisen yhtymän viestijärjestelmän YVI 1:n käyttöönotto 1980-luvulla oli pitkä edistysaskel. YVI 1 modernisoitiin 90-luvulla, jolloin myös YVI 2 saatiin palveluskäyttöön.

Elektroniseen sodankäyntiin alettiin Suomessa perehtyä varsin aikaisin. Vuonna 1949 perustettiin Pääesikunnan Viestiliikennetoimisto ja vuonna 1955 Viestikoeasema, joka nimettiin vuonna 1960 Viestikoelaitokseksi. Elektronisen Sodankäynnin Keskus perustettiin Riihimäelle vuonna 2007.

Sähkötekniikka kulki pitkään rinnakkain viestiaselajin kanssa. Sen alkuna oli ensimmäisten tutkien hankinta vuonna 1943. Sodan jälkeen kurssitoiminta käynnistyi vuonna 1948. Tutkakorjaamo perustettiin vuonna 1949 ja se muuttui Sähköteknilliseksi kouluksi vuonna 1955. Kotimainen tutkan prototyyppi valmistui 1950-luvun alussa. Sähkötekniikka siirtyi vuonna 1968 viestitarkastajalta Pääesikunnan sähköteknillisen osaston päällikölle. Puolustusvoimien tietokonetoiminta käynnistyi jo 60 vuotta sitten.


Aselajista monipuoliseksi toimialaksi

Viestiaselaji on nykyään osa johtamisjärjestelmäalaa. Johtamisjärjestelmäala yleisesti vastaa johtamisjärjestelmäpalvelujen tuottamisesta sekä palvelujen edellyttämien tieto- ja tietoliikennejärjestelmien suunnittelusta, rakentamisesta ja ylläpidosta. Maapuolustuksen johtamista tuetaan ensisijaisesti maapuolustuksen tieto- ja tietoliikennejärjestelmillä tuotetuilla johtamisjärjestelmäpalveluilla. Maavoimien tietoliikennejärjestelmiä kutsutaan viestijärjestelmiksi.

Viestitarkastaja, eversti Eero Valkola on tyytyväinen kotimaisen osaamisen kasvuun johtamisjärjestelmien kehittämisessä. Suomessa kehitetty ja valmistettu digitaalinen Maanpuolustuksen johtamisjärjestelmä M18 parantaa johtamisedellytyksiä ja tilannekuvan muodostamista.

– Järjestelmä on tulosta pitkäjänteisestä kehitystyöstä ja yhdessä tekemisen tavasta.

Internetpohjaiset verkkoratkaisut altistavat kyberuhkille. Verkkojen valvonnan, hallinnan ja haavoittuvuuksien havaitsemisen on oltava tehokasta.

– Meillä on oltava kyky käyttää järjestelmiä turvallisesti. Tarkoitusta palvelee yhteinen kybertilannekuva.

Esineiden internet avaa mahdollisuuksia myös johtamisjärjestelmien kehittämiselle. Arjen järjestelmiä ei pyritä muokkaamaan sotavarusteiksi, mutta niiden hyödyntämistä tutkitaan.

– Haasteena on arjen järjestelmien matala suojaustaso, mutta puoltavana argumenttina on taattu yhteistoimintakyky verkostoissa.

 

Viesti:

Vuosipäivä: 5. maaliskuuta

Vuosipäivän peruste: Kenttälennätinpataljoonan perustaminen 1918

Kunniamarssi: Suomalainen sotilaslaulu

Koulutushaaroja: viestijärjestelmä, radisti, panssariviesti, viestitekninen

Aselajikoulut: Viestikoulu (1941–2003), Sähköteknillinen koulu (1953–2003) Viesti- ja Sähköteknillinen Koulu (2003–2009) Viestikoulu 2009 => (osa Maasotakoulua 1.1.2015 alkaen)

Ansiomitali: Viestiristi (1992)

Joukko-osastoristi: joukkokohtaiset ristit

Perustaistelijan nimitys: viestimies

Aselajimuseo: Viestimuseo (1960–2012), Museo Militaria (Hämeenlinna, 2013 =>)

Aselajikilta: Viestikiltojen liitto (1963) ja alueelliset killat

Ammattilehti: Viestimies (1946)

Aselajin vaikuttaja: Kenraalimajuri Leo Ekberg (1894–1966)

Aselajivärejä (kauluslaatan pohja / reunus):

Violetti / keltainen (1941 =>)

Violetti / musta (teknilliset joukot 1936–41)

Violetti / musta (sähkötekniikka 1984–2010)

 

Lähteet:

Suomen Puolustusvoimat 1944–1974

Tavoitteena tiedonkulku – Jääkäreiden tiedonanto-osastosta tietoyhteiskunnan johtamisjärjestelmiin

Vainovalkeista valokaapeliin – Sotilasviestitoiminnan historiaa

Marko Palokangas: Suomen Puolustusvoimien joukko-osastoperinteet


Artikkeli on julkaistu Reserviläisen numerossa 7/2016.


Jaa tämä sivu