Elokuun 3. päivänä 1941 Karjalankannaksen Kirvun suunnalla suomalaisjoukot olivat vaikeuksissa. Neuvostoliittolaiset panssarivaunut tukivat jalkaväen hyökkäystä, ja Jalkaväkirykmentti 27:n panssarintorjuntamiesten omassa asemassa oli sattunut tuhoisa kranaattiosuma. Sotamies Vilho Rättö oli haavoittunut, mutta pysyi mukana taistelussa.
Tunnetun kirjailijan Mauri Sariolan vuonna 1969 Kansa taisteli -lehdessä julkaistun kertomuksen mukaan kranaatti oli vienyt Rätön joukkueelta useita johtajia. Lähistöllä oli kuitenkin vihollisen hylkäämiä panssarintorjuntatykkejä. Kun paikalle tullut luutnantti tiedusteli, voisiko niitä käyttää lähestyviä vaunuja vastaan, Rättö ilmoittautui tutkimaan asiaa.
Kuvauksen mukaan ensimmäinen tykki löytyi osittain maahan hautautuneena. Se oli toimintakuntoinen, mutta suuntauslaitteet puuttuivat. Aseen lukkoon oli joutunut hiekkaa, jota Rättö puhdisti heinätukolla.
(artikkeli jatkuu kuvien jälkeen)


Rättö ja muut sotilaat siirsivät viholliselta vallatun panssarintorjuntatykin asemaan, josta sillä pystyi tulittamaan lähestyviä panssarivaunuja. Suuntauslaitteiden puuttumisen takia Rättö joutui turvautumaan poikkeukselliseen ratkaisuun. Hän tähtäsi katsomalla suoraan tykin putken läpi.
Sariolan Kansa taisteli -lehdessä julkaiseman kertomuksen mukaan ensimmäinen vihollisvaunu oli vain muutamien kymmenien metrien päässä, kun Rättö avasi tulen. Vaunu syttyi palamaan, mutta taistelu jatkui. Vihollisen tulituksesta huolimatta Rättö pystyi jatkamaan panssarintorjuntaa.
Kaikkiaan Rättö tuhosi vallatulla panssarintorjuntatykillä neljä vihollisen hyökkäysvaunua.
Rätön toiminta auttoi torjumaan vihollisen panssarihyökkäyksen ja herätti huomiota myös ylemmässä johtoportaassa. Kirjailija Antti Tuurin Mannerheim-ristin ritarit -teoksen mukaan 18. divisioonan komentaja eversti Aaro Pajari etsi taistelun jälkeen Rätön käsiinsä, kiitti tätä henkilökohtaisesti ja lupasi palkita hänet. Palkinnosta tuli lopulta huomattavasti tavallista suurempi.
Rättö nimitettiin 3. elokuuta 1941 Mannerheim-ristin ritariksi numero neljä. Hän oli ensimmäinen miehistöön kuulunut sotilas, joka sai Mannerheim-ristin.
–Puolustusvoimain Ylipäällikkö on myöntänyt sotamies Vilho Rätölle, joka taistelussa 3.8.41 ripeällä toiminnallaan valtasi vihollisen panssaritorjuntatykin ja tällä suuntauslaitteita vailla olevalla tykillä putken läpi tähdäten tuhosi neljä vihollisen hyökkäysvaunua, urhoollisuudesta ja taistelun aikana osoitetusta erinomaisesta neuvokkuudesta Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin, ristin myöntämisperusteissa todettiin tapahtumista.
Mannerheim-risti oli tuolloin niin uusi kunniamerkki, ettei se ollut kaikille tuttu. Tuurin kirjassa kerrotaan komppanian kirjurin kuulleen Rätön nimityksestä radiosta ja kiirehtineen kertomaan uutisen. Rätön ensimmäinen kysymys oli ollut lyhyt.
– Mikä se sellainen risti on?
(artikkeli jatkuu kuvan jälkeen)

Vilho Rättö
Vilho Rättö syntyi 10. maaliskuuta 1913 Kanneljärvellä Karjalankannaksella. Hän suoritti varusmiespalveluksensa vuonna 1935 ja taisteli talvisodassa kiväärimiehenä Taipaleen suunnalla. Välirauhan aikana hän työskenteli Valkeakoskella. Jatkosodan alkaessa hän palasi rintamalle ja sai tehtäväkseen toimia panssarintorjuntatykin ampujana JR 27:ssä.
Ritariksi nimittäminen ei päättänyt Rätön palvelusta. Hänet ylennettiin alikersantiksi saman elokuun aikana. Talvella 1942 Rättö sairastui keuhkopussintulehdukseen ja oli poissa palveluksesta, mutta palasi vielä sotatehtäviin. Myöhemmin hän palveli muun muassa panssarintorjuntatykkiryhmän johtajana ja rannikkotykistössä. Hänet kotiutettiin marraskuussa 1944 kersanttina.
Sodan jälkeen Rättö toimi maanviljelijänä ja puutarha-alan yrittäjänä, ajoi taksia ja työskenteli Nesteen Sköldvikin jalostamolla. Hänet ylennettiin myöhemmin ylikersantiksi. Rättö kuoli 21. tammikuuta 2002 Anjalankoskella 88-vuotiaana.
-
Historia