Pioneeriosasto perustettiin vuonna 1946 Helsingin Reserviupseerikerhon alaisuuteen nimellä ”Pioneerien alaosasto”. Toiminnan alkuvuosikymmeninä koulutustoiminta järjestettiin naamioituna, sillä sotilaskoulutuksen antaminen oli muilta kuin Puolustusvoimilta kielletty. Avoimesti koulutusta alettiin antaa 1990-luvulta alkaen, kun yhdistys toimi aktiivisesti MPK:n pioneerikurssien järjestäjänä.
Aktiivista yhdistystoimintaa ovat ylläpitäneet niin pitkäaikaisten aktiivien tuoma jatkuvuus kuin innolla toimintaa uudistamaan lähteneet uudet jäsenet. Aktiiveille on myös tarkoituksella haluttu antaa vapautta uudistaa yhdistyksen toimintaa.
– Toiminnan järjestelmällisyys on ollut vahvaa pitkään ja toimintaa kehitetään joka vuosi askel askeleelta aiemman päälle havaintojen ja jäsenkyselyjen pohjalta. Paljosta on kiittäminen myös sidosryhmiä, Pioneeriosaston puheenjohtaja Juha Vatanen kertoo.
Ammunta on säilynyt toiminnan ytimessä läpi yhdistyksen historian. Sen sijaan yhdistyksen alkuvuosikymmeninä suositut toiminnan muodot, kuten retket ja talkoot, ovat joutuneet antamaan tilaa toiminnan keskittyessä tiukemmin maanpuolustukselliseen sisältöön, kuten esitelmiin ja koulutuksiin. Esitelmätilaisuuksissa puolestaan koronapandemian tuoma muutos kohti webinaareja vaikuttaa tulleen jäädäkseen.
Aselajikerhona Pioneeriosaston jäsenhankintaprosessi poikkeaa hieman asuinalueeseen perustuvista yhdistyksistä. Parhaaksi jäsenhankintakanavaksi on tunnistettu RUK-infojen pitäminen Haminassa.
– Jäsenhankintapotentiaalimme, pääkaupunkiseudulle asettuvat pioneeri- ja suojelu-upseerit, on hyvin rajattu joukko ja laajuudeltaan vain noin 15–20 henkilöä per vuosi. Tavoitamme sen käytännössä kokonaan ja suuri osa haluaa liittyä yhdistykseen.
Tuoreita pioneeri- ja suojelu-upseereita lähestytään uudestaan kotiutumisen yhteydessä ja heille järjestetään tutustumisammuntatilaisuus. Nuoria upseereita kiinnostaakin varsin pitkälle samanlainen toiminta kuin muitakin yhdistyksen jäseniä. Suosituimmaksi toimintamuotojen joukossa nousee ammunta, johon osallistumista onkin pyritty helpottamaan.
– Tärkeintä, että nuoret otetaan hyvin vastaan ja mukaan yhteiseen tekemiseen tapahtumissa. Lisäksi olemme havainneet, että kurssikaverit tapaavat mielellään toisiaan erilaisissa tapahtumissa.
Toimintaa vaikeuttavat tekijät ovat pääosin yhteisiä muiden pääkaupunkiseudulla toimivien reserviupseerikerhojen kanssa. Ampumaharrastusmahdollisuudet, taloudellisten resurssien rajoitteet ja yleinen kilpailu vapaa-ajasta nousevat esiin. Pioneerit kaipaavat kuitenkin myös aselajikohtaisia harjoitusmahdollisuuksia. Esimerkiksi räjäytyskoulutuksen saavutettavuuteen toivotaan parannusta. Hankaluuksista huolimatta yhdistyksessä on kuitenkin vahva luotto omaan tekemiseen.
– Meillä on ollut hyviä aktiivisia hallituksia sekä laaja tarjonta laadukasta toimintaa sekä yhdistyksen omien että muiden maanpuolustustoimijoiden puolesta. Ihannetilanteessa saisimme lähes jokaisen jäsenen osallistumaan johonkin toiminnan muotoon ainakin kerran vuodessa, Vatanen kertoo.
