Dronet eli miehittämättömät ilma-alukset yleistyvät
viranomaisten käytössä ja luovat kehittyessään aivan uudenlaisia
mahdollisuuksia niin Puolustusvoimille kuin poliisillekin. Viime aikoina
dronejen yleistyminen on näkynyt muun muassa Rajavartiolaitoksen hyödyntäessä
niitä partioiden apuna ympäristön tarkkailemisessa eri perspektiivistä.
Poliisi on kertonut hankkivansa omia lennokkeja ja
Puolustusvoimiakin ne kiinnostavat niin omassa toiminnassa kuin niihin
liittyviä uhkia pohdittaessa. Niiden avulla voidaan havainnoida ympäristöä ja
johtaa tuli-iskuja.
Dronejen uhkaan liittyvät tällä hetkellä lähinnä niiden
lennättäminen paikoissa, joissa se ei ole sallittua. Britanniassa nähtiin
joulukuussa 2018 hyvä esimerkki siitä, millaisen kaaoksen dronet voivat saada
aikaan, kun havaintojen lennokeista Gatwickin lentokentällä kerrottiin
johtaneen satojen lentojen perumiseen kolmen päivän aikana.
Vuoden 2019 alussa Suomessa voimaan tullut laki antaa
viranomaisille mahdollisuuden puuttua esimerkiksi sotilasalueelle tunkeutuvien
dronejen liikkeisiin.
Vaikea torjua
Puolustusvoimien tutkimuspäällikkö, insinöörieversti Jyri Kosola pitää miehittämättömiä
ilma-aluksia yleisenä turvallisuusviranomaisten huolena. Laitteita on joka
lähtöön, ja niiden havaitseminen ja torjuminen on vaikeaa.
– Niitä voi esimerkiksi ampua haulikolla, mutta se on
vaikeaa taajamassa. Myös radiohäirinnässä, gps-häirinnässä ja muissakin
keinoissa on ongelmansa. Tämä on tekninen ja yhteiskunnallinen haaste, Kosola
sanoo.
Puolustusvoimissa on tutkittu konsepteja ja kehitelty
erilaisia tapoja hyödyntää droneja. Halvoilla sensoreilla voidaan havaita
partioita ja drone puolestaan voi käydä paikalla vahvistamassa, liikkuuko
alueella sotilaallinen kohde vai siviili. Tämän kaltaisessa tilanteessa dronea
voidaan hyödyntää myös viime vuosina menetettyä miinakauhua korvaamaan kehitellyn
take off canisterin eli hyppypanoksen käytössä.
Hyppypanos on esitelty tässä Reserviläisen artikkelissa.
Miten puuttua aiheuttamatta
muille haittaa?
Tuore lakimuutos mahdollistaa dronen lennättämiseen
puuttumisen, mutta niiden torjunnassa voidaan helposti ajautua laillisiin
ongelmiin, riippuen käytettävistä keinoista. Aiemmin ongelmana oli, ettei
yksityisomaisuuteen saanut puuttua silloinkaan, kun se olisi viranomaisten
etuja palvelevaa.
– Nyt on oikeus puuttua, mutta keinot ovat haastavia.
Voidaanko esimerkiksi häiritä gps-signaalia tai kännykkäverkkoja? Häirintä voi
johtaa vaaratilanteisiin muille: merellä se voi haitata laivaliikennettä. Tai
pystytäänkö häiritsemään vain yhtä tukiasemaa vai häiritäänkö kaikkia?
Juridisia ongelmia näissä riittää yhä.
Mikäli yksityishenkilön lennättämä drone eksyy vaikkapa
armeijan harjoitukseen, jossa liikutaan taajamassa, eivät sotilaat voi niin
vain alkaa tulittaa aseillaan vehjettä alas taivaalta. Siihen liittyy aina
riskinsä, ja yksittäisen dronen ampuminen alas voi olla niin sanotusti
yliampuva teko.
Dronejen torjuntaan on kehitetty monia tapoja, joista Kosola
mainitsee esimerkkeinä laserin ja mikroaallot. Nekin voivat kuitenkin käytettäessä
heijastua toiseenkin kohteeseen, jolloin ollaan taas helposti ongelmissa rauhan
aikana.
Yksinkertaisimmillaan droneja voidaan pyydystää vaikkapa
verkolla.
Sopivat harmaaseen
vaiheeseen
Sotatilanteessa dronejen torjuminen voi olla yksinkertaisempaa
kuin niin sanotussa harmaassa vaiheessa. Kosolan mukaan dronet sopivat hyvin
juuri harmaaseen vaiheeseen, jossa verkkoja kaatuu ja tapahtuu muita
kummallisia asioita, joista ketään ei voida todeta syylliseksi.
Kun dronet kehittyvät, voi aseistettu ja autonominen eli
vapaasti lentävä ilma-alus olla hyvin inhottava kutsumaton vieras. Tunnuksettoman
koneen iskiessä ei välttämättä voida osoittaa, kuka tai mikä valtio on
hyökkäyksen takana.
Autonomisia laitteita kehitetään tälläkin hetkellä
kuljettamaan paketteja ja tekemään asioita itsenäisesti. Kun dronet kehittyvät
ajattelemaan paremmin itse, on niitä vastaan syytä olla varautunut
torjuntajärjestelmillä maassa, merellä ja ilmassa.
Esimerkiksi Yhdysvaltojen asevoimat käyttää miljardeja
euroja vuodessa autonomisten laitteiden kehittämiseen ja sillä on jo hyvinkin kehittyneitä
laitteita. Kosolan mukaan parhaita laitteita kehitetään salassa ja ne ehkä
tulevat esille vasta sitten, kun niitä käytetään.
Australia hankkii miljardeilla euroilla kuusi dronea
Kehittyneimmät dronet eivät ole halpoja. Australia päätti
vuonna 2018 hankkia kuusi yhdysvaltalaista pitkänmatkan dronea, jotka maksavat
yhteensä 5,1 miljardia Yhdysvaltain dollaria.
Vertailun vuoksi Suomen ilmavoimien HX-hankkeen, jossa
maalle on tarkoitus hankkia 64 modernia hävittäjää korvaamaan vanheneva
Hornet-kalusto, kustannusarvio on 7–10 miljardia euroa. Euroiksi muunnettuna
Australian droneostos on 4,5 miljardin luokkaa.
Australian ostamat MQ-4C Triton -dronet (artikkelin pääkuvassa) eivät ole mitään perinteisiä
minilennokkeja, vaan niiden siipien kärkiväli on sama kuin Boeing 737 -matkustajalentokoneella.
Australian ilmavoimien kauko-ohjattavia droneja aiotaan
käyttää ainakin Etelä-Kiinan meren valvontaan.
Pienimmät dronet, joita asevoimien voidaan kuvitella
käyttävän, puolestaan voivat maksaa vain muutamia satoja euroja. Niiden akun
kestokin mitataan kymmenissä minuuteissa.
– Jos lentoaika on vain 20 minuuttia akun kanssa, sillä
ehtii kyllä harmaassa vaiheessa tehdä paljon. Mutta sodassa ei paljoakaan,
Kosola näkee.
Pienemmät dronet voivat toimia esimerkiksi ajoneuvon tukena
havainnoiden aluetta. Autonomisten laitteiden kehitys mahdollistaa aivan uusia
tapoja taistella. Kosolan mukaan miehittämättömien laitteiden kehitys johtanee
ennen pitkää nykyistä enemmän kontaktittoman taistelun välttämiseen eli
tilanteisiin, joissa taistelijat eivät edes näe toisiaan.
Lennokki veden alle
Yhdysvalloissa on viime vuosina kehitelty jopa sukeltamaan
kykenevää lennokkia. Maan merivoimat on demonstroinut laitetta, joka kykenee
lentämään ja sukeltamaan noin 10 metrin syvyyteen vedessä. Käytännössä
laitteessa yhdistyvät siis osa helikopterin, veneen ja sukeltajan ominaisuuksista.
Kosola uskoo, että tällainen laite voisi olla Suomen merivoimille hyödyllinen
esimerkiksi aluksen vaurioiden havaitsemisessa pinnan alla.
Sukellusvenettä laitteella ei oteta kiinni, mutta sukeltava
lennokki voisi räjähtäessään aiheuttaa tuhoa vedenalaisille kohteille.
Merellä käytettävissä droneissa on mahdollisuus hyödyntää
aurinkoenergiaa ja aaltovoimaa, jolloin toiminta-aika voidaan saada pitkäksi. Tällöin
autonominen laite voisi operoida pitkiäkin aikoja itsekseen ilman, että sen
tarvitsee käydä aluksella ladattavana.
Mitä luonnon olosuhteisiin tulee, muistuttaa Kosola, että se,
minkälaisia autonomisia laitteita Yhdysvalloissa kehitetään ja mikä toimii Tyynellä
valtamerellä tai Alabamassa, ei välttämättä toimi kovin hyvin Suomen metsissä
ja Itämerellä. Suomalaisten on siis mietittävä myös omia moderneja ratkaisujaan.
Aiemmin mainittu hyppypanos on hyvä malliesimerkki suomalaisesta innovaatiosta,
joka on herättänyt kiinnostusta Kiinaa myöten.
– Uskon, että miehittämättömien laitteiden rooli kehittyy
nopeammin kuin on kuviteltukaan. Potentiaalia Suomessa on hyödyntää erilaisia
laitteita, kun väkeä on vähän ja etäisyydet pitkiä, Kosola päättää.
Drone eli
miehittämätön ilma-alus
Dronet voivat olla joko autonomisia eli ns. vapaasti
lentäviä miehittämättömiä ilma-aluksia tai kauko-ohjattuja.
Koot vaihtelevat: drone voi olla pieni kuvauskameralla
varustettu kopteri tai siipien kärkiväliltä matkustajalentokonetta vastaava
suuri tiedustelukone.
Miehittämättömistä ilma-aluksista käytetään myös muita
nimiä, esim. UAV (Unmanned Aerial Vehicle) tai UA (Unmanned Aircraft). Dronella
tarkoitetaan kaikkia miehittämättömiä ilma-aluksia. Voidaan kirjoittaa myös
“drooni”.
