• Historia

George S. Patton ymmärsi panssarivoimien potentiaalin

Palvellessaan Havaijilla vuonna 1937 Patton laati muistion, jossa mallinsi hämmästyttävän tarkasti sen, kuinka Japani neljä vuotta myöhemmin hyökkäisi ilmavoimillaan Pearl Harborin suureen laivastotukikohtaan.

Wikimedia Commons

George S. Patton oli vaativa esimies, joka muisti myös palkita.

Saksan jo saavuttaessa kuuluisia toisen maailmansodan salamasotavoittojaan USA:n tunnetuimmaksi panssarikomentajaksi sodan mittaan nouseva George Smith Patton (1885–1945) komensi vielä rauhan ajan panssariprikaatia kotimantereellaan.

Komennus sotakentille tuli USA:n liityttyä toiseen maailmansotaan Pearl Harborin katastrofin jälkeen. Palvellessaan Havaijilla vuonna 1937 Patton laati muistion, jossa mallinsi hämmästyttävän tarkasti sen, kuinka Japani neljä vuotta myöhemmin hyökkäisi ilmavoimillaan Pearl Harborin suureen laivastotukikohtaan.

Hyökkäyshenkiselle Pattonille komennus kotikulmilta sinne, missä ruuti palaa, oli varmasti mieluinen. Ennen tositoimiin pääsyä piti kuitenkin laatia suunnitelmat, ja niinpä Pattonin ensimmäinen sodan ajan sijoitus oli esikunnassa, joka suunnitteli sotatoimet akselivaltojen karkottamiseksi Pohjois-Afrikasta. Maihinnousut Marokkoon ja Algeriaan pantiin toimeen marraskuussa 1942, ja Patton sai aluksi komentoonsa parin divisioonan vahvuisen taisteluosaston, jonka panssarivoimilla eteni nopeasti Marokossa.

Liittoutuneiden Pohjois-Afrikan sota ei aina sujunut suunnitelmien mukaan. Maaliskuussa 1943 saksalainen Afrika Korps löi amerikkalaisen 2. Armeijakunnan. Patton määrättiin tappion kokeneen armeijakunnan johtoon tehtävänään saada pahasti lyöty armeijakunta uudelleen jaloilleen vain kymmenessä päivässä.

Omanarvontuntoinen ja ulkoisesta olemuksestaan tarkka Patton oli hankalan ihmisen maineessa sekä alaisena että esimiehenä. Hän pani heti toimeen rajuja muutoksia mutta ryhtyi myös varsin kummallisilta kuulostaviin toimiin. Patton käski sotilaidensa käyttää puhtaita ja silitettyjä univormuja. Lisäksi hän vaati noudattamaan tiukkaa sotilaskuria. Joukoissa kiertäessään komentaja vaati mutta myös palkitsi.

Afrikasta Patton johti joukkonsa Sisiliaan, jonka kautta oli määrä nousta maihin Euroopan mantereelle. Kenraali hyödynsi jälleen panssarijoukkojen parhaita ominaisuuksia edeten nopeasti saarella. Hän valtasi Palermon brittiläisen kenraalin Bernard Montgomeryn nokan edestä vastoin alkuperäistä suunnitelmaa, mikä tietysti sai brittikenraalin kihisemään kiukusta.

Tuloksekas kenttäkomentajan ura oli katketa Sisiliaan. Kenraali menetti malttinsa sotasairaalavierailulla solvaten ja lyöden kahta sotilasta, jotka oli järkytyksen vuoksi evakuoitu taistelusta sairaalaan toipumaan.

Pattonin esimiestä, kenraali Dwight D. Eisenhoweria, vaadittiin lähettämään räjähdysherkkä kenraali taksisin kotimantereelle, mutta panssaritaustainen Eisenhower piti Pattonia liian arvokkaana uhrattavaksi. Mutta sivuraiteelle tämä silti koki joutuneensa löytäessään itsensä pian Englannista suunnittelemasta Normandian maihinnousua ja kouluttamasta siihen varattuja joukkoja. Normandiassa Patton sai komentoonsa 3. Armeijan.

Jo ensimmäisen maailmansodan lopulla Patton olihoksannut panssarijoukkojen voiman piilevän tankkien käyttämisessä itsenäisinä yhtyminä. Tuolloin uutta taisteluvälinettä käytettiin lähinnä jalkaväen sekaan ripoteltuna tulitukiaseena.  

Normandiassa Patton ratsasti jälleen uusien sotaoppien aallonharjalla ymmärtäen eri puolustushaarojen yhteisoperaatioiden voiman. Alkoi tuloksekas yhteistyö XIX Tactical Air Commandin komentajan, prikaatikenraali Otto Weylandin kanssa. Weylandin lähes 500 rynnäkkökonetta raivasivat Pattonin tankeille tietä auki kohti Saksaa.

Kenraalit George S. Patton ja Otto Weyland suorittivat menestyksekkäitä ilmavoimien ja maavoimien yhteisoperaatioita Normandian maihinnousun jälkeen.
Wikimedia Commons

Pattonia 18 vuotta nuorempi Weyland tiesi tämän maineen hankalana yhteistyökumppanina, eivätkä hänen odotuksensa yhteistyöstä olleet kovin korkealla. Toiminta kuitenkin lähti käyntiin saumatta. Panssarikenraali oli tajunnut ilmavoimakomponentin merkityksen jo Välimeren rintamalla, ja Weyland puolestaan kävi selvittämässä 3. Armeijan joukoille ilmasodan uusimpia periaatteita.

Pattonin ja Weylandin pullollisella bourbonia sinetöity yhteistyö jatkui sodan loppuun saakka monivaiheisessa operaatiosarjassa aina Saksan maaperälle asti. Pattonin panssarit olivat kärjessä puhkaisemassa saksalaisten länsivallia eli Siegfried-linjaa.

Vastahyökkäystehtävä oli vuorossa Ardenneilla joulukuussa 1944, kun saksalaiset käynnistivät viimeisen suuren hyökkäysoperaationsa tavoitteenaan liittoutuneiden rintaman katkaisu tunkeutumalla Antwerpeniin Englannin kanaalin rannalle.

Kahden taitavan kenraalin yhteistyö päättyi Saksan antautumiseen toukokuussa 1945. Pattonin joukot olivat tuolloin päässeet yli Reinin ja eristäneet Saksan eteläosat muusta valtakunnasta. Patton nimitettiin taistelujen tauottua Baijerin sotilaskuvernööriksi eli hallitsemaan miehitettyä Saksaa omalla vastuualueellaan.

Kuvernöörinä Patton oli taas oma äkkipikainen itsensä, ja niinpä hänen hallintokautensa jäi lyhyeksi onnistuttuaan suututtamaan esimiehensä Eisenhowerin. Tehtävä 3. Armeijan komentajana päättyi myös. Patton loukkaantui pahoin auto-onnettomuudessa joulukuussa 1945 ja kuoli parin viikon päästä sairaalassa.

Korean sotaan uraansa jatkanut Weyland luonnehti Pattonia suurenmoiseksi yhteistyökumppaniksi ja parhaaksi kenttäkenraaliksi, minkä maailma milloinkaan tunsi. Särmikäs sodanjohtaja hioutui sittenkin oikeassa paikassa ja tehtävässä sujuvaksi yhteistyökumppaniksi.

Patton sai panssarikoulutuksensa perusteet Ranskassa vuonna 1918 suomalaisillekin tutulla Renault FT-17 -kalustolla. Amerikkalaiset valmistivat vaunuja lisenssillä kotimaassaan useita tuhansia.
Wikimedia Commons

Renaultit tulivat Pattonille tutuiksi koulutuksessa

George S. Patton sai koulutuksen ratsuväkiupseeriksi ennen ensimmäistä maailmansotaa. Tuolloin ratsuväki edusti maavoimien nopeinta taisteluvoimaa.

Sotataitoja nuori Patton opiskeli aluksi Virginian Military Institutessa (VMI) isänsä ja isoisänsä lailla. VMI:stä polku jatkui West Pointiin, joka vastaa suunnilleen suomalaista Kadettikoulua. Patton valmistui sieltä keskinkertaisin arvosanoin vuonna 1909.

Keskinkertainen upseeri oli urheilijana lahjakas. Patton osallistui Tukholman olympialaisten nykyaikaiseen viisiotteluun vuonna 1912 sijoittuen viidenneksi. Taistelukentiltä juurensa juontava laji oli tuolloin ensi kertaa olympialaisissa. Ottelussa tarvittiin taitoja, joita saattoi hyödyntää vaikka sotavankeudesta pakenemisessa. Lajissahan yhdistyivät tuolloin miekkailu, uinti, ammunta, esteratsastus ja maastojuoksu.

Ensimmäisen maailmansodan lopulla kapteeni Patton pääsi ranskalaiseen panssarialan kouluun perehtymään uuteen aselajiin jotta voisi käynnistää USA:n siirtoarmeijan panssarikoulutuksen. Panssariprikaatin komentajana hän sai näyttää hallitsevansa panssarisodan myös käytännössä. Haavoituttuaan jalkaan hän joutui toipilaaksi sodan loppukuukausiksi.

Pattonin panssariosaaminen on samaa juurta suomalaisen osaamisen kanssa. Hänen kalustonaan olivat samanlaiset Renault FT-17-vaunut, joita Suomi osti vuonna 1919. Vaunumalli oli nykyisen taistelupanssarivaunun esikuva ja aikanaan erittäin moderni. Ensimmäiset panssarisotaopit Suomeenkin saatiin Renaultien myötä ranskalaisilta kouluttajilta.

Maailmansotien välissä Patton sai tehtäväkseen soveltaa kartuttamaansa käytäntöä teoriaksi eli laatia panssaritaisteluohjesääntöjä. Sotakorkeakoulussa Patton sijoittui parhaan kymmeneksen tuntumaan.

Opintojen jälkeen Patton palveli moottoroidun sodankäynnin suunnittelu- ja kehittämistehtävissä sekä komentajana eri yhtymissä kunnes kävi käsky lähteä vapauttamaan Pohjois-Afrikkaa ja Länsi-Eurooppaa akselivaltojen hallinnasta.