Panssarijoukot – nykyään nimellä mekanisoidut joukot
– ovat taistelukentällä samassa roolissa kuin raskas ratsuväki satoja vuosia
sitten. Ne ovat nopeita ja iskuvoimaisia hyökkäysjoukkoja.
Suomen ratsuväkiperinteet ulottuvat vuosisatojen taakse,
mutta panssarijoukot syntyivät vajaat sata vuotta sitten, kun Helsingin
Santahaminaan perustettiin Hyökkäysvaunurykmentti 15.7.1919. Aluksi rykmentissä
oli kaksi patteria eli organisaatio oli tykistöllinen, mutta avainhenkilöt
rekrytoitiin ratsuväestä.

Suomi
kehityksen kärjessä
Vuonna 1919 Suomi oli kehityksen kärjessä. Kalustoksi
hankittiin moderni Renault F.T. 17, joka oli nykyaikaisen panssarivaunun
esikuva. Sen pääase oli 360 astetta kääntyvässä tornissa ja taistelutila oli
erotettu moottoritilasta väliseinällä. Tämä
peruskonstruktio on yhä käytössä.
Renaultit menettivät taisteluarvonsa talvisotaan mennessä.
Englannista hankittiin 1930-luvun lopulla Vickersejä, mutta ne olivat sodan
alettua taistelukelvottomia, koska ne oli ostettu säästösyistä ilman aseita,
optiikkaa ja viestivälineitä.
Kalustopulaa paikkasi talvisodan runsas sotasaalis. Jatkosodan
pääkalustona oli Vickersin venäläinen lisenssiversio eli T-26. Kehitys ajoi
pian sen ohi, mutta Saksasta vuonna 1943 ostetut ajanmukaiset Stu-40 rynnäkkötykit
tehosivat vastustajan vaunuihin kesällä 1944.
Panssaritaktiikan
suuntaviivoja
Panssarivaunu kehitettiin ensimmäisessä maailmansodassa
tuhoamaan taistelukenttää hallinneita konekiväärejä. Panssarivaunut miellettiin
maailmansotien välissä lähinnä jalkaväen ryhmityksessä eteneviksi
tulitukiaseiksi. Renaulteista ei juuri muuhun olisi ollutkaan, koska niiden
nopeus ei ollut hölkkäävää miestä kummempi.
Talvisodan ainoa suomalainen panssarihyökkäys epäonnistui
pitkälti kalusto-ongelmien takia. Jatkosodan hyökkäysvaiheen
läpimurtotaisteluissa panssarivaunuja käytettiin menestyksekkäästi joukkueittain
tai pieninä osastoina jääkärirunkoisten taisteluosastojen iskuvoimana.
Panssaridivisioona perustettiin 29.6.1942 tehokkaaksi, jääkäri-, panssari ja
aselajijoukkoja sisältäneeksi yhtymäksi, joka todisti suorituskykynsä kesän
1944 torjuntataisteluissa.

Sinnittelyä
sodan jälkeen
Panssarijoukot joutuivat sinnittelemään sota-ajan kalustolla
1960-luvulle asti. Englannista ostettiin 1950-luvun lopulla ylijäämäkalustoa ja
Neuvostoliitosta T-54 taistelupanssarivaunuja. 1960-luvulla ostettiin
taisteluvaunuiksi T-55:ttä sekä panssaroitua BTR-kalustoa panssarijääkäreille. Uudempi
neuvostoliittolainen BMP-rynnäkkövaunukalusto hankittiin 1980–luvulla ja
ruotsalaiset CV-9030:t vasta 2000-luvulla. Ennen BTR-kalustoa niin sanotut
suojamiehet kuljetettiin kuorma-autoilla tai taisteluvaunujen kansilla.
Itä-Saksan loppuunmyynnin edullisten hankintojen ansioista
panssariyhtymien tykistökin nousi teloille. Pääosa vanhoista Saksan hankinnoista
on jo sulatettu, mutta saksalaista ensi linjan kalustoa meillä on jälleen:
Leopard 2 on nykyinen taisteluvaunutyyppimme.
Suomalaista
ratsuväkeä vuodesta 1555
Suomen ratsuväkihistoria alkoi, kun kuningas Kustaa Vaasa perusti Suomeen vuonna
1555 ratsuväkilipuston. Seuraavat perustettiin Kustaa II Adolfin aikana 1600-luvun alkupuolella. Hänen johdollaan
ne taistelivat Keski-Euroopassa 30-vuotisessa sodassa.
Itsenäisen Suomen ratsuväen juuret ovat sekä Libaussa
1.9.1917 perustetussa Abteilung Jäger zu Pferde -osastossa (HRR:n
perinnejoukko) että Porvoon Saksanniemeen 3.9.1917 perustetussa
järjestyslipustossa (URR:n perinnejoukko).
Ratsuväen
ja panssareiden vahdinvaihto
Vaikka ratsuväessä atakkiakin vielä 1930-luvulla harjoiteltiin,
niin sotien aikana hevoset olivat lähinnä keino siirtää ratsuväkijoukko
nopeasti ja taistelukykyisenä kohteeseen. Taistelut käytiin jalkautettuna.
Ensimmäisessä maailmansodassa suuriakin taisteluja käytiin
ratsain ja toisessakin maailmansodassa lähes kaikilla mailla oli ratsuväkiyhtymiä.
Tiettävästi viimeinen taistelu kirkkain asein ratsuväki ratsuväkeä vastaan
käytiin 23.9.1939 puolalaisten ja saksalaisten välillä. Nopeutta ja iskukykyä
alkoivat edustaa panssariyhtymät.
Suomalainen
ratsuväki 1939–1944
Sotien ajan Ratsuväkiprikaatin runkona olivat Uudenmaan
Rakuunarykmentti (URR) ja Hämeen ratsurykmentti (HRR). Rykmenteissä ei ollut
pataljoonia, vaan ne jakautuivat suoraan eskadrooniksi (komppanioiksi).
Talvisodan divisioonien kevyisiin osastoihin kuului ratsuväkieskadroona, mutta
jatkosodassa se korvattiin jalkaväkikomppanialla. Ratsuväki sopi hyvin
tiedusteluun, sivusta- ja selustasuojaksi sekä liikkuvaksi reserviksi.
Talvisodan Ratsuväkiprikaati jalkautettiin 5.2.1940 ja
yhtymä jatkoi hiihtojoukkona. Jatkosodan hyökkäysvaiheessa Ryhmä O, johon Ratsuväkiprikaatikin
kuului, hyökkäsi Karjan Armeijan vasemmalla sivustalla edeten Ääniselle asti.
Vuosien 1942–1943 vaihteessa RvPr siirrettiin Äänislinnaan. Siellä prikaati
taas jalkautettiin, minkä jälkeen se toimi kevyen jalkaväen tavoin. Ratsuväkiprikaati
muistetaan erityisesti Ilomantsin torjuntataisteluista heinä-elokuun vaihteesta
1944.
Ratsuväen
lopullinen jalkautus
HRR jalkautettiin 10.11.1944, mutta lopullisesti suomalaisen
ratsastavan ratsuväen kunniakas tarina päättyi 1.3.1947, jolloin eversti Adolf Ehrnrooth komensi saamansa käskyn
mukaisesti Uudenmaan rakuunat ratsailta. Ratsuväkijoukot ovat sen jälkeen
jatkaneet polkupyörillä ja myöhemmin moottoroituina.
Uudenmaan Rakuunapataljoona lakkautettiin 31.12.1989 ja koko
ratsuväen loppu Suomessa oli hilkulla vuonna 2014, kun Hämeen Rykmentti
lakkautettiin. Ratsuväen keltaista aselajiväriä kantaa enää RUK:n alaisuuteen
kuuluva Rakuunaeskadroona Lappeenrannassa, joka lakkautetaan ensi vuonna.

Mekanisoitujen
joukkojen näkymät
Jalkaväen tarkastajalla, eversti Jukka Valkeajärvellä, on hyviä uutisia.
– Vuosikymmenen loppuun mennessä mekanisoitujen joukkojen
määrällinen ja laadullinen suorituskyky on paras sitten kylmän sodan
loppuvaiheen. Uuden kaluston myötä mekanisoitujen perusyksiköiden määrä kasvaa
merkittävästi, Valkeajärvi sanoo.
– Uudet ampumatarvikkeet parantavat taisteluvaunujen
tulivoimaa ja omasuojajärjestelmän kehitystyö alkaa vuonna 2016.

Tänä vuonna käynnistyy myös koulutus Leopard 2A6 –kalustolle.
– Varusmieskoulutus aloitetaan saapumiserästä 2/2016 ja
reserviläisten muuntokoulutus käynnistetään samaan aikaan.


Panssarivaunujoukot:
Perinnepäivä: 14.
heinäkuuta
Perinnepäivän peruste: Hyökkäysvaunurykmentin
perustaminen v. 1919
Kunniamarssi: Parolan
marssi
Koulutushaaroja: Panssari
on yksi jalkaväen koulutushaaroista
Aselajikoulu: Panssarikoulu
(1948)
Ansioristi:
Panssarikillan ansioristi
Joukko-osastoristi: Tankkimiesristi
(1974), aluksi nimellä Panssariristi
Perustaistelijan nimitys: Panssarimies
Aselajimuseo: Panssarimuseo
Parolannummella (1961)
Aselajin kilta: Panssarikilta
(4.10.1951)
Aselajin tunnettu vaikuttaja:
Kenraalimajuri Ernst Ruben Lagus (1896–1959)
Suojeluspyhimys: Ei
nimetty
Aselajivärit (kauluslaatan
pohja/reunus):
Musta/harmaa
Musta/oranssi
(vuosina 1941–1948)
Ratsuväki:
Perinnepäivä: 7.
syyskuuta
Perinnepäivän peruste: Breitenfeldin
taistelu v. 1631
Kunniamarssi: Suomalaisen
ratsuväen marssi 30-vuotisessa sodassa
Koulutushaaroja: Jalkaväen
tietyt koulutushaarat
Aselajikoulu: Ei ole
Ansiomitalit:
Ratsumieskillan ansiomitali (1975), Rakuunakillan ansiomitali
Joukko-osastoristit: Ratsumiesristi
(1920-luv.), Rakuunaristi (1925)
Perustaistelijan nimitys: Rakuuna
ja ratsumies
Aselajimuseo: Ratsuväkimuseo
Lappeenrannassa (1973)
Aselajin killat: Rakuunakilta
(7.9.1961), Ratsumieskilta (8.9.1962)
Aselajin tunnettu vaikuttaja: Marsalkka
C.G.E. Mannerheim (1867–1951)
Suojeluspyhimys: Pyhä
Yrjö
Aselajivärit (kauluslaatan
pohja/reunus):
Keltainen/harmaa
(ratsuväen yleinen väri, myöhemmin eläinlääkintä vuoteen 2010)
Keltainen/sininen
(rakuunat)
Keltainen/punainen
(ratsujääkärit)
Keltainen/violetti
(viestieskadroona 1937–1942)
Keltainen/musta
(Urheilukoulu 1992–2010)
Keltainen/musta
(Er. Panssarieskadroona n. 1937–1942)
Lähteet:
Esa
Muikku–Jukka Purhonen: Suomalaiset panssarivaunut 1918–1997
Vilho
Niitemaa: Suomen ratsuväen historia I osa 1917–1939
Pertti
Kilkki–Heikki Pohjanpää: Suomen ratsuväen historia II osa 1939–1944
Ilmari
Ojala & alii: Ratsuväen vuosikirjat I–IV
Suomen puolustusvoimien
joukko-osastoperinteet osa 2: Entiset joukko-osastot 1945–2005
Artikkeli on julkaistu Reserviläisen numerossa 2/2016.
Lue myös:
7.9.2016 Leopard 2A4 -vaunujen miehistökoulutus laajenee neljään uuteen joukko-osastoon
23.3.2016 Ratsuväen koulutus loppuu Suomessa
15.5.2015 Leopardit kotiutuivat Suomeen