• Uutiset

Historia: Vain perille mennyt viesti ratkaisee

Viestiaselaji luo ja ylläpitää johtamisedellytyksiä.

Museo Militaria

Ylikersantti Halme tutkii automaattivälittimiä Räyskälässä vuonna 1980. Ruotsalaisten PL-70 -linkkien kautta pidettiin harjoituksessa yhteyttä Riihimäelle.

Viestiaselajin perustehtävänä on johtamisedellytysten
luominen ja ylläpitämien. Nykyään puhutaan johtamisen tuen luomisesta ja
haasteena on myös tiedon siirron ja salaamisen hallinta. Siviili-infrastruktuuriakin
hyödynnetään, mutta aselajilla on kyky luoda yhteydet itse.

Viesti on itsenäinen aselaji, mutta viestitoiminta läpäisee
kaikki puolustushaarat ja aselajit. Maavoimissa varsinaisten esikunta- ja viestijoukkojen
lisäksi kaikki aselajijoukot saavat viestikoulutusta. Kaikkiin sodan ajan
joukkoyksiköihin kuuluu viestijoukkoja. Prikaateilla on nykyään esikunta- ja
viestipataljoona.

SA-kuva_94604

Viestikoira saa ohjaajaltaan käskyn huhtikuussa 1942. Koiria käytettiin myös tapsien vetämiseen. Kuva: SA-Kuva

Jääkäreillä
oli viestikoulutusta

Saksassa vuosina 1915–1918 koulutetuista jääkäreistä noin 80
sai myös viestikoulutusta. Asemasotavaiheessa Jääkäripataljoona 27:n ryhmitykseen
rakennettiin kenttäkaapeleilla puhelinyhteydet. Pataljoonaan perustettiin
tiedonanto-osasto 2. lokakuuta 1917. Samana syksynä Suomeen lähetettiin kaksi
radiovastaanottimin varustettua jääkäriä, joiden tehtävänä oli vastaanottaa
Saksan Yleisesikunnan lähettämiä sanomia ja toimittaa ne salaa Suomen
Sotilaskomitealle.

Lennätin oli tärkein viestiväline keväällä 1918.
Kenttäradioasemat olivat painavina epäkäytännöllisiä. Raskas kenttäradioasema
vaati 18 vetohevosta. Usein tukeuduttiin siviilipuhelimiin, mutta
kenttäpuhelinkalustoa hankittiin Ruotsista ja Saksasta. Puhelinyhteydet
kehittyivät merkittävästi sodan aikana ja lopuksi niitä alkoi olla jo
pataljoonatasolla.

Kenttälennätinpataljoona
1918

Ensimmäinen itsenäisen Suomen viestijoukko,
Kenttälennätinpataljoona, perustettiin 5. maaliskuuta 1918. Elokuussa 1918
käskettiin perustaa joka divisioonaan tiedonanto-osasto. Radiokoulutuksen
virallinen alku oli Radiokoulun perustaminen toukokuussa 1918 sekä
Kipinälennätinlaitos kesäkuussa 1918. Näistä muodostettiin 6. joulukuuta 1920
radiojoukot.

Vuonna 1921 perustettiin Teknillisten Joukkojen Esikunta,
jonka alaisuuteen tulivat myös viestijoukot, joita tuolloin edustivat
Radiopataljoona ja Kenttälennätinpataljoona. Käsitettä viestitoiminta alettiin
käyttää 1920-luvun puolimaissa.

Vuosikymmenen lopulla alettiin suunnitella viestijoukkojen
sodan ajan tehtäviä ja liikekannallepanojärjestelyjä. Joka yhtymällä tulisi
olla viestijoukko, joka toteuttaisi sekä puhelin- että radioyhteydet.

SA-kuva_35875

Viestimiehet rakentavat kirkasjohtolinjaa elokuussa 1941. Kuva: SA-Kuva

Aselajiksi
syksyllä 1939

Viestijoukot yhdistettiin 1. toukokuuta 1934 Viestipataljoonaksi,
josta tuli 1. tammikuuta 1938 Viestirykmentti. Sen sijoituspaikka oli Viipuri.
Viestikoulutusta annettiin myös jalkaväessä sekä suojeluskunnissa.

Itsenäisyyden alussa teknillisiä joukkoja käsiteltiin yhtenä
kokonaisuutena Ranskan mallin mukaan. Nopea kehitys johti kuitenkin siihen,
että lokakuussa 1939 pioneeri ja viesti irrotettiin omiksi aselajeikseen.

Teknillistymisestä huolimatta toisessa maailmansodassa
käytettiin viestikoiria ja -kyyhkyjä. Optista viestitystä edustivat vilkku- ja
lippuviestitys.

Kertausharjoituksia
ja kalustopulaa

RUK ehti kouluttaa sotiin mennessä noin 950 viestiupseeria,
ja koulutus jatkui läpi sotavuosien. Ensimmäinen viestiupseerien kertausharjoitus
pidettiin jo vuonna 1925. Viesti oli ensimmäinen aselaji, joka alkoi kertauttaa
myös miehistöä, ja radioviestittäjät saivat käskyn ensimmäisinä.

Kalustotilanne oli ennen sotia puutteellinen ja kirjava.
Ongelmaa ratkaisemaan perustettiin vuonna 1935 viestivälineiden
tyyppitoimikunta, mutta se ei ehtinyt saada aikaan merkittävää parannusta sotiin
mennessä.

Talvisodan divisioonaan kuului sekä viesti- että
linjanrakennuskomppania. Pienemmillä joukoilla oli joko viestiosasto, -joukkue
(-jaos) tai -ryhmä. Jo talvisodan aikana divisioonien viestikomppaniat
laajennettiin pataljooniksi. Myös armeijakunnilla oli viestijoukkoja.

Viestiaselaji
vahvistuneena jatkosotaan

Ankara kouluttajapula haittasi aselajin kehitystä välirauhan
aikana, mutta jatkosotaan lähdettäessä viestijoukkojen vahvuus oli saatu
kaksinkertaistetuksi. Kenttäarmeijan vahvuudesta noin neljä prosenttia oli
viestijoukkoja. Laajimmillaan organisaatiossa oli 26 viestipataljoonaa sekä
erillisyksiköitä. Viestitehtäviä hoiti myös noin 2 300 lottaa.

Jatkosodassa kalustotilanne oli parempi, mutta ei silti
määrävahvuinen. Kenttäpuhelimia oli peräti 34 eri mallia. Puheradio oli
harvinainen ja langaton viestintä perustui sähkötykseen.

Suomen radiotiedustelu otti ensi askeleitaan vuonna 1927 ja
sotiin mennessä siitä oli kehittynyt merkittävä resurssi. Sodan aikana
radiotiedustelua hoiti 1 500 henkilön vahvuinen Päämajan radiopataljoona seitsemän
perusyksikön voimin. Ajanmukaista kalustoa oli saatu tiedustelutietoja vastaan
muun muassa Ruotsista.

IMG_0898k

Porin Prikaatin viestimies käyttää LV 301 -kenttäradiota eli Topia vuonna 1958. Puheradiot alkoivat yleistyä vasta 1950-luvulla. Kuva: Museo Militaria

Koulutus
sotien jälkeen

Ensimmäinen sodan jälkeinen viestiyksikkö perustettiin
Hämeenlinnaan ja ensimmäiset rauhan ajan varusmiehet astuivat palvelukseen
lokakuussa 1945. Viestirykmentti oli saanut uudeksi sijoituspaikakseen
Riihimäen 4. joulukuuta 1944.

Sodan ajan kokemukset olivat valideja 1970-luvulle asti,
jolloin digitaaliset viestivälineet alkoivat korvata analogisia. Taistelunkestävyys
ja käytännöllisyys puolsivat langatonta viestintää.

Puheradiokoulutus alkoi 1950-luvun puolimaissa, ja
viestiasentaja-aliupseerikoulutus oli alkanut jo vuonna 1948. Vuodesta 1952
alkaen viestikoulutettavien tavoitevahvuus ikäluokasta oli noin 900. Myöhemmin
tavoite kaksinkertaistettiin.

Upseerien kertausharjoitukset käynnistyivät sotien jälkeen
vuonna 1954. Viestin miehistöä alettiin kertauttaa tehtäväkohtaisesti vuonna
1966, ja joukkojen harjoitukset käynnistyivät vuonna 1970.

IMG_0858K

GAZ-66:een sijoitetun neuvostoliittolaisen AS-418 -sähkötysradioaseman antennia pystytetään. Näitä asemia hankittiin armeijakunnille ja prikaateille 1970-luvun alussa. Kuva: Museo Militaria

Tekniikan
kehitys sotien jälkeen

Sota-aikana kehittyi erityisesti radiokalusto. Heti sodan
jälkeen ostettiin amerikkalaisten ylijäämävarastoista niin sanottuja
Walkie-Talkie -puheradioita. Vuonna 1950 laadittiin uusimis- ja
kehittämisohjelma. Puhelin- ja keskuskaluston tilanne oli silti huono
1970-luvulle asti, vaikka 50-luvun puolivälissä saatiin käyttöön useita
puheradiomalleja.

Sodan ajan materiaalitarpeesta tehtiin 1970-luvun alussa
laaja selvitys sekä hankintasuunnitelma. Vuosikymmenen mittaan amerikkalaisia
radioita alettiin valmistaa lisenssillä Suomessa. LV 217 ja 317 pysyivät
käytössä pitkään.

1970-luvulla hankittu saksalainen DM-linkki oli ensimmäinen
digitekniikkaan perustunut viestilaite Puolustusvoimissa. Linkkikaluston tulo
oli merkittävä kehitysaskel.

Hyppivätaajuuksisia radioita saatiin palveluskäyttöön
1980-luvulla ja silloin tulivat myös sanomalaitteet. Hankinnoissa alettiin
painottaa kalustokokonaisuuksia sekä järjestelmiä yksittäisten laitetyyppien
sijasta.

Täysin automaattivälitteisen yhtymän viestijärjestelmän YVI
1:n käyttöönotto 1980-luvulla oli pitkä edistysaskel. YVI 1 modernisoitiin
90-luvulla, jolloin myös YVI 2 saatiin palveluskäyttöön.

Elektroniseen sodankäyntiin alettiin Suomessa perehtyä
varsin aikaisin. Vuonna 1949 perustettiin Pääesikunnan Viestiliikennetoimisto
ja vuonna 1955 Viestikoeasema, joka nimettiin vuonna 1960 Viestikoelaitokseksi.
Elektronisen Sodankäynnin Keskus perustettiin Riihimäelle vuonna 2007.

Sähkötekniikka kulki pitkään rinnakkain viestiaselajin
kanssa. Sen alkuna oli ensimmäisten tutkien hankinta vuonna 1943. Sodan jälkeen
kurssitoiminta käynnistyi vuonna 1948. Tutkakorjaamo perustettiin vuonna 1949
ja se muuttui Sähköteknilliseksi kouluksi vuonna 1955. Kotimainen tutkan
prototyyppi valmistui 1950-luvun alussa. Sähkötekniikka siirtyi vuonna 1968
viestitarkastajalta Pääesikunnan sähköteknillisen osaston päällikölle. Puolustusvoimien
tietokonetoiminta käynnistyi jo 60 vuotta sitten.

Aselajista
monipuoliseksi toimialaksi

Viestiaselaji on nykyään osa johtamisjärjestelmäalaa.
Johtamisjärjestelmäala yleisesti vastaa johtamisjärjestelmäpalvelujen
tuottamisesta sekä palvelujen edellyttämien tieto- ja
tietoliikennejärjestelmien suunnittelusta, rakentamisesta ja ylläpidosta.
Maapuolustuksen johtamista tuetaan ensisijaisesti maapuolustuksen tieto- ja tietoliikennejärjestelmillä
tuotetuilla johtamisjärjestelmäpalveluilla. Maavoimien
tietoliikennejärjestelmiä kutsutaan viestijärjestelmiksi.

Viestitarkastaja, eversti Eero Valkola on tyytyväinen kotimaisen osaamisen kasvuun
johtamisjärjestelmien kehittämisessä. Suomessa kehitetty ja valmistettu
digitaalinen Maanpuolustuksen johtamisjärjestelmä M18 parantaa
johtamisedellytyksiä ja tilannekuvan muodostamista.

– Järjestelmä
on tulosta pitkäjänteisestä kehitystyöstä ja yhdessä tekemisen tavasta.

Internetpohjaiset verkkoratkaisut altistavat kyberuhkille.
Verkkojen valvonnan, hallinnan ja haavoittuvuuksien havaitsemisen on oltava
tehokasta.

– Meillä
on oltava kyky käyttää järjestelmiä turvallisesti. Tarkoitusta palvelee
yhteinen kybertilannekuva.

Esineiden internet avaa mahdollisuuksia myös
johtamisjärjestelmien kehittämiselle. Arjen järjestelmiä ei pyritä muokkaamaan
sotavarusteiksi, mutta niiden hyödyntämistä tutkitaan.

– Haasteena
on arjen järjestelmien matala suojaustaso, mutta puoltavana argumenttina on
taattu yhteistoimintakyky verkostoissa.

 

Viesti:

Vuosipäivä: 5. maaliskuuta

Vuosipäivän peruste: Kenttälennätinpataljoonan
perustaminen 1918

Kunniamarssi: Suomalainen
sotilaslaulu

Koulutushaaroja: viestijärjestelmä,
radisti, panssariviesti, viestitekninen

Aselajikoulut:
Viestikoulu (1941–2003), Sähköteknillinen koulu (1953–2003) Viesti- ja
Sähköteknillinen Koulu (2003–2009) Viestikoulu 2009 => (osa Maasotakoulua
1.1.2015 alkaen)

Ansiomitali: Viestiristi
(1992)

Joukko-osastoristi:
joukkokohtaiset ristit

Perustaistelijan nimitys: viestimies

Aselajimuseo: Viestimuseo
(1960–2012), Museo Militaria (Hämeenlinna, 2013 =>)

Aselajikilta: Viestikiltojen
liitto (1963) ja alueelliset killat

Ammattilehti: Viestimies
(1946)

Aselajin vaikuttaja: Kenraalimajuri
Leo Ekberg (1894–1966)

Aselajivärejä (kauluslaatan
pohja / reunus):

Violetti
/ keltainen (1941 =>)

Violetti
/ musta (teknilliset joukot 1936–41)

Violetti
/ musta (sähkötekniikka 1984–2010)

 

Lähteet:

Suomen
Puolustusvoimat 1944–1974

Tavoitteena
tiedonkulku – Jääkäreiden tiedonanto-osastosta tietoyhteiskunnan
johtamisjärjestelmiin

Vainovalkeista
valokaapeliin – Sotilasviestitoiminnan historiaa

Marko
Palokangas: Suomen Puolustusvoimien joukko-osastoperinteet


Artikkeli on julkaistu Reserviläisen numerossa 7/2016.